Kesällä 2007 olimme Kilpisjärvellä Suomen Luonnonsuojeluliiton järjestämällä valokuvauspainoitteisella tunturikasvikurssilla. Telttailuvarusteetkin olivat kyllä mukana, mutta niin siinä sitten kävi, että pari lisäyötäkin nukuimme lakanoiden välissä. Majapaikkamme oli Kilpisjärven biologinen asema ja opettajina Rauni Partanen ja Pertti Väyrynen.
    Lauantai-iltana paneuduimme viikon ohjelmaan ja saimme aimo annoksen tietoa Kilpisjärven luonnosta ja kylän elämästä.
    Sunnuntaina suuntasimme Jeahkatsin rinteille. Eipä päästy tieltä pitkällekään, kun jo Rauni ryhtyi opettamaan meille lajistoa. Välillä piti kyllä silmäillä maisemaa ja jopa sijoittaa jokin kasvikin maisemaan.
    Maanantaina lähdimme lähiretkelle, Saanan rinteille. Ylös noustessa menikin runsaasti aikaa, koska kulleroloisto oli aivan mahtava, samoin monen moista muuta kasvia. Ylhäältä Saanan pahdan alta sitten jo avautuivat avarammat näkymät.

Tiistai valkeni vesisateisena, joten haastavampien rinteiden sijasta päädyttiin Jeahkatsin ja Saanan väliseen maastoon. Sateen jälkeisellä pilvipoudalla saatiin kuvatuksi hienoja sadepisaroiden koristamia kukkia.
    Keskiviikkona oli viikon kohokohta: päiväretki Haltin sivustalle Guolasjärvelle. Kun vielä sattui oikein kaunis sää, niin päivä oli tosi nautittava. Korkein tunturimme Halti näkyi Norjasta päin katsottuna järven toisella puolella (kuva sivun ylälaidassa). - Tosin Rauni arveli, että viikkoa myöhemmin olisi kukkaloisto ollut tänä vuonna parhaimmillaan. Mutta kyllä siellä nytkin nähtiin monta sellaista lajia, joita Suomen puolella ei kasva ollenkaan tai joita ei ainakaan oltu vielä löydetty.
    Torstaina kiipeilimme Salluoavin rinteillä. Ja perjantaina käsittelimme kuvasaalista ja vietimme kurssimme päättäjäisiä Biologisen pihassa olevassa kodassa.

Lauantaina suuntasimme kahdestaan Pikku-Mallan rinteille. Anneli löysi kuvattavaa heti Siilaskosken varresta. Kurssia varten hankittu kulkulupa luonnonsuojelualueelle oli vielä voimassa. Leenalla on jotain tähtäimessä? Sotaromua oli ihmeen paljon. Asuntovaunualueeksi raiskattu Saanan rinne rikkoi maiseman.

Sunnuntaina läksimme uudestaan Salluoaivin rinteille. Maisemat olivat vertaansa vailla, nyt oli jo aikaa paneutua maisemiinkin. Aina sitä jotain jännää kuitenkin kivenkoloista löytyy! Hyvin täältä näkyi myös monet kerrat kulkemamme suunta Lossulle.
    Maanantaina kotia kohtia ajaessamme pysähdyimme vielä kuvaamaan tiepuoleen kaarlenvaltikoita, joita olikin pienellä alalla runsaasti.

Kuvaajat tunturissa: Anneli  ja Leena.


 

 

 

 

Etusivulle ...