Tauno ja minä koreana

ak43(at)dnainternet.net

Anneli (Anni) Kivelä

Syntymäpaikaksi on merkitty Ruokolahti, alue on nykyisin Imatraa (Enso Gutzeitin Kaukopään tehtaiden Pomolanmäki, joka sijaitsi nykyisen Lättälän takana, tehdasalueen kupeessa, jäänyt laajennusten jalkoihin).

Koulunkäyntini aloitin Rautionkylän kansakoulussa, nykyisin Kaukopään koulu. Kolmas luokka jäi kesken, kun perhe muutti Portugaliin, ja siitä se varsinainen elämänkoulu sitten alkoikin. Täysin ummikkona sain tuta englantilaisen sisäoppilaitoksen (St. Julian’s School, Carcavelos), sen ankaran koulutussysteemin ja kurin. Juuri kun aloin oppia ja tottua systeemiin, tuli komennus portugalilaiseen kouluun Aveiron kaupunkiin, missä asuimme. Kieli oli osattava sujuvasti ennen kuin pääsi edes pyrkimään oppikouluun, jossa pidettiin kovat sisäänpääsykokeet, sekä kirjalliset että suulliset – julkiset sellaiset.

Suomi (Pori) ei ottanut kovin helposti vastaan paluumuuttajaa, oli opeteltava suomea ja ruotsia ja pyrittävä oppikouluun ehtolaiskurssilaisten kanssa samassa koetilaisuudessa. Siihen maailmanaikaan olin koulussa kummajainen, eikä se ollut kivaa. Ylioppilaaksi pääsin Porin suomalaisesta yhteislyseosta. Ammatinvalinta oli vaikea, monien mahdollisuuksien joukosta valitsin sitten kotitalousopettajan koulutuksen. Ajattelin, että monitoimi-ihmisiä aina tarvitaan...

Pienenä piirsin aina prinsessoja, kuten pikkutytöt yleensä ja ompelin nukeilleni unelmavaatteita. Viikkorahani käytin kangastilkkuihin. Nautin suunnattomasti, kun kohtelias kangaskauppias kääri kankaan kauniisti säntillisesti pakettiin ja vielä kietoi narun sen ympärille. Minusta oli tullut "vakioasiakas" ja vakaa ajatus oli ryhtyä isona kangaskauppiaaksi.

Olin 11-vuotias kun isä keksi ostaa minulle kameran, ihanan Kodak-merkkisen kurttuun taitettavan mallin.  Tutustuin linssin takaa aivan uuteen maailmaan, mielenkiintoni luontoa kohtaan heräsi ja opettelin elämää aivan uusiin ulottuvuuksiin...

Ja matka näihin uusiin ulottuvuuksiin jatkuu edelleen. Kamerat ja kohteet vain vaihtuvat.

Nykyisin asun Pomarkussa, jota Suomen kauneimmaksi kunnaksi olen kuullut tituleeratun.

Harrastuksiini kuuluu puutarhanhoito, jota kesäisin onkin ihan riittämiin omakotitalomme suuressa pihapiirissä. Harrastan myös aktiivilomailua ja tietokoneen kanssa näpertelyä. Syksyisin sienimetsät houkuttelevat. Yhdistystoimintakin on ollut lähellä sydäntäni.

Etusivulle...