Levyarviot
Väliinputoaja-EP:
Soundi 3/2006 (Demoefekti, Antti Luukkanen):
Mainstreamissa on jotain määrittelemätöntä hölmöyttä, joka vangitsee kuuntelemaan demoa yhä pidemmälle, vaikka jo ensimmäinen raita Lauri lähtee armeijaan kuulostaa enemmän kaveripiirille suunnatulta heitolta kuin varsinaiselta tarinalta tai kannanotolta. Yhtye ei ole missään nimessä huumorilla liikenteessä, mutta ei se itseään turhan vakavastikaan ota. Tekstien kummallisuudet jaksavat hämmentää ja soitossa on saavutettu sellainen tyylikäs välitila: ei liikaa sipsuttelua, muttei myöskään fiilikseen pilaavaa kankeaa rockausta. Mainstream kuulostaa päällisin puolin "tavalliselta" pop-yhtyeeltä, jolla tuntuu olevan levoton sielu ja turhia pelkäämätön asenne. Parraton sielu esimerkiksi päättyy mykistävään rumpusooloon! Sanna-Marin laulu on vielä osin varovaista, mutta sopii sekaan kuin nakutettu.
Desibeli.net (Pienet - Helmikuu 2006, Ilkka Valpasvuo):
Suutarilan lukiossa Helsingissä vuonna 1999 perustettu Mainstream seikkailee oudomman suomirockin ihmemaassa. Yhtyeen viiden äänitteen historiaan mahtuu ihan kaksi pitkäsoittoa, mutta koska tuorein kuuden biisin ep Väliinputoaja saapui toimitukseemme selkeästi cd-r:n muodossa, niin tänne demojen, promojen ja muiden pikkuhörhöilyiden sekaan joutui. Yhtyeen nykymuotoinen kokoonpano vakiintui männä vuonna ja ensi kertaa äänessä on nainen, Sanna-Mari Metsi.
Koska yhtyeen musiikkia on aika vaikea kuvailla lyhyesti tiivistäen, täytynee käydä levyä läpi kappale kappaleelta. Avausraita Lauri lähtee armeijaan yhdistelee kaikuisaa rautalanka-kitaraa kevyeen mollipunk-henkiseen ilmaisuun. Jostain syystä Sanna-Marin laulusta tulee hiukan mieleen Noitalinna Huraa, mutta pitkälti voipi johtua touhun puolivillaisuudesta, joka tässä tapauksessa on kohtuullisen sympaattista. Nuo mainiot temppeliritarit humppaa laiskoilla torvilla ja historiallisella tarinallaan ihan mukavissa semi-synkissä pop-pyörteissä, haikeasti poppaava Parraton sielu tuo mukaan Chris Rea-kitaraa ja päätöntä tarinaa. Huolimatta lännen lokari-aihepiiristään Herra Winchester saapuu kaupunkiin-kappaleessa ei pisaraakaan kantria, vaan menevästä ja ilmavasta rockista on kyse. Sanna-Marin laulu maistuu hetkittäin niin ilmeettömältä, että se itsessään antaa yhtyeelle persoonaa.
Melko kevyttä kauraa on myös levyn tarttuvin biisi Lentävä koira, jossa pianolla pimputellaan, kitaralla näppäillään ja laulua dempataan. Hyvä kertsi. Mutta Mutta... Levyn päätösraita päästää sitten itsensä irti vittumaisella mieslaululla ja kirkumisella sekä selkeästi aggressiivisemmalla asenteella. Melko päätöntä. Vaikka se terävin isku Mainstreamin jutusta vielä uupuukin, on yhtyeellä mahdollisuus nousta isompienkin piirien tietoisuuteen, jos saavat lisää Lentäviä koiria luotua. Kulttimainetta voidaan sitten tavoitella tuollaisilla Mutta-hullutteluilla.
Mua älä hylkää (lyhyempi versio):
HYY:n bändikisa marraskuu 2002:
* Muistuttaa kovasti Absoluuttista nollapistettä.
* Laulu oli ehkä hieman monotonista.
* Toisen biisin intro oli korvaahivelevä.
* Tyypillinen kellaribändi. Menevää.
* Hyvää suomi rokkia, jota olisi kuunnellut enemmänkin
Greatest Hits - Vol 5:
Olli Junes, Upteekin demot 6.3.2001 Radiomafia:
"Mainstream tekee omalaatuista poppia, jossa sekoitellaan lähes jakomielitautisesti eri tyylejä. Esimerkiksi kesken pumppaavan popiskelmän saattaa muljahtaa käyntiin Van Halen-tyyppinen tilutussoolo. Bändin sanoituksia en tajua yhtään, mutta onkohan se edes tarkoitus. Mainstream on jälleen yksi hauska kummajainen suomalaisen rockin kentälle ja ainakin minä voin osoittaa vain kunnioitusta yhtyeelle, jonka taiteellinen ulkoasu on saanut vaikutteita Transformersseilta. Ehkä biiseillä voisi olla kuitenkin hieman enemmän mittaa, sillä vain kaksi demon neljästä biisistä ylittää minuutin. Demotohtori suosittelee kappaletta Vaskiset Viikset."
[Etusivu] [Bio] [Jäsenet] [Diskografia] [Kysymyspalsta] [Arviot] [Kuvat]
©1948-2007 Pertti-Erkki productions