Sisällysluetteloon
Etusivulle

PAKINAN PAIKKA 1

Tähtireppoortteri

Se ku nykysi on tuo tupakinpoltto nii palio tappeetilla ja moniki päättää iha tykkänää heittää poies koko tupruuttelun, nii putkahti mullaki mielee yks Mällise Einari.

Einari vaikutti parraina ikävuosinaa viiskyt- ja kuuskytluvvuilla tuola Oulun pohojospuolella. Soli kova yhistysmies ja paikallise urheiluseuran puuhamies. Ja ku se joka paikasa pyöri, nii tietenki soli kans oman puolueesa maakunnallise lehen avustaja.

Kirieenvaihtajaks se ite ittiään tittuuleeras, mutta ehä se ollu ko semmone senttari. Tiiättähän te, ku kiriottellee kaikellaista, mitä niisä kokkouksisa päätetää ja kuka voitti kirkonkylän hiihtokilipailuje ikämiessariasa kolomenkympin matkan ja semmosta. Sitte se kyttäs kaikkia onnettommuusuutisia. Einari oliki oikia väläkky keksimää pitkiä lauseita, ko ne sielä lehen konttorisa mittatikulla laski, että palioko niitte pittää Einarille maksaa avustajapalakkioita. Vaa eihä ne toimittajat pirulauta koskaa julukassu niitä juttuja semmosennaa. Aina menivät lyhentelemmää, nii että Einari aamulla lehtiä lukkeisa kirota pärskäytteli. Soli perkele jokkaine näpistetty sana kolikon kokone reikä köyhän kukkarosa!

Kerra sitte Einari oli oikeen munamankelilla polokemasa kirkolta kottiin päin, ku sen uutisnokasa alako tuntumaa savun hajua. Heti se äkkäs, että nyt pallaa jossaki. Se lisäs vauhtia, jotta häätyy äkkiä hakia kamera kotua. Soli oululaiste lehtien keskuuesa kova kilipailu tuoreista uutiskuvista. Ja niistä ne avustajillekki makso kursailamatta. Monasti oli Einari kiireellä kiikuttanu vilimirullaa viimessee Ouluun menevää onnikkaan, että ehtis saaha kuvan aamun lehtee. Eihä sillä sitte seuraavana päivänä ennään mittää uutisarvua ollu, ko viholaise lehti oli jo semmose julukassu.

No siinä huriaa vauhtia polokeisa Einaria rupes yhtäkkiä ottaan rinnasta. Oikeen polttelemmaa. Einari aatteli, että ny se tuli noutaja, hyvästeli mielesää eukon ja penskat ja eritote kaikki yhistysaktivistit ja urheiluseuralaiset. Se pomppas pyörän päältä alas ja rupesi niinku kuolemaa tekemää.

Ojanpientareella makkoillesa se hoksas, että hänestä ittestäähä se savu nousi. Nuuka mies ku oli, nii oli pannu puolikkaan paperossin paijan rintataskuu. Vaan se oliki näitä uuenaikasia ittestään palavia tupakeita eikä mittää pillilupia, nii soli jääny kytemää. Siinä se Einarin kyyisä sai ilimavirrasta happia ja poltti pirulaine reiä ensi päälypaitaan, sitte alupaitaan ja lopulta teki Einarin syömmen kohalle ihhoon oikeen palorakkulan. Oli se kärventänyt melekee uutta pikkutakkiaki nii, ettei siitä ennään ainakkaa paremmaksi takiksi ollu.

Se pikkutakki se Einaria pänniki. Muute sei varmaa ois hiiskunu koko jutusta mittää kellekkää. Mutta niinku sanottu, niin Einari oli nuuka mies. Sehä haki vakkuutusyhtiöltä rahat poies niistä tärveltynneistä kutteistaa. Siittä se juttu sitte levis. Ja Einaria seuras elämäsä loppuu saakka tähtireppoortterin liikanimi.

Mihi lie sittemmi kuollukki, vaan tupakointi ei ainakkaa ennään Einarin terveyttä vaarantanu. Sen tappaukse jäläkee sei paperossia suuhusa pannu. Vaikkoli siihe asti ollut himo tupakkimies.