Sisällysluetteloon
Etusivulle

PAKINAN PAIKKA 2

Poikkitieteellisiä tutkimuksia

Äkkipäätään samantuntoiset sanat voivat arkisessa puheessa seota. Joku saattaa nimittää vaikkapa öykkäriä äyskäriksi. Se on ymmärrettävää, sillä onhan verbeillä äyskiä ja öykätä tiettyjä yhteneväisiä piirteitä. Kuitenkin samanvartaloiset substantiivit ovat liki tulkoon toistensa vastakohtia. Tarkastelkaamme lähemmin, mikä erottaa äyskärin öykkäristä.

Äyskäri on se, jolla heitetään vettä veneestä reunan yli. Äyskäri löytyy melko yleisesti kesällä veneen pohjalta. Öykkäri taas on se, joka heittää vettä veneestä reunan yli. Öykkäri löytyy melko yleisesti juhannusyön jälkeen ja valitettavan harvoin veneen pohjalta. Tavallisempi paikka on järven pohja. Äyskäri on siis itsessään se vehje, jolla heitetään. Sen sukupuolta on vaikea määritellä. Öykkärillä on itsellään se vehje, joka heittää ja joka myös paljastettaessa paljastaa, että vettä heittävä öykkäri on urospuolinen.

Öykkärin naaraspuolinen muoto ei heitä vaan laskee vettä, joten se kuuluu laskea vedenlaskijoihin. (Huom.! Väinämöinen, joka laski laulellen vesiä, ei kuulunut naaraspuolisiin vedenlaskijoihin.) Vedenlaskijat yrittävät harvemmin laskea vettä veneen reunan yli. Veneestä rannalle laskeutunutta vedenlaskijaa ei useinkaan uhkaa järven pohjalle joutuminen. Rannalla tämä kuitenkin voi hankkia ikävän kokemuksen, joka kirvelee vielä juhannuksen jälkeen. Syy löytyy yleisimmin nokkospuskasta tai kusiaispesästä.

Tässä yhteydessä ei ole syytä puuttua kokemukseen, joka sekin voi kirvellä pitkälti juhannuksen jälkeen.Sillä ei ole mitään tekemistä vedenlaskemisen tai -heittämisen kanssa, vaikka seuraamukset paikallistuvatkin samoille alueille. Sitä paitsi kokemus on suhteellisen usein hankittu rajojemme ulkopuolelta tai ainakin ulkopuolelta tulleilta, joten se tavallaan kuuluu ulkopolitiikan piiriin.

Sisäpolitiikassa meillä sen sijaan on merkittävä vedenheittäjien ryhmä. Se on erikoistunut pesuveteen. Ryhmäläisten toiminnan seurauksena on useita lapsia kadoksissa, sillä tällainen vedenheittäjä heittää yleensä lapsen pesuveden mukana. Koskaan näitä vedenheittäjiä ei ole saatu edesvastuuseen teoistaan. Vastuun perääminen heiltä on kuin heittäisi vettä hanhen selkään.

Eräs vedenheittäjiin kuuluva alalaji on löylynheittäjät. Lajin ammattilaista nimitetään löylynlyöjäksi. Löylynlyöminen vaatii erityistä taitoa, ettei tule saunakaverien lyömäksi. Tiedossa on tapauksia, joissa löylynlyöjä on innostunut liikaa ja kanssasaunojat ovat rökittäneet hänet pahan kerran. Tällaista löylynlyöjää sanotaan myöhemmin löylynlyömäksi. Huhutaan, että tapauksiin on liittynyt doping-aineita.

Löylyveden heittämiseen ei yleensä käytetä äyskäriä vaan kauhaa. Kunnollinen löylykauha ei saa olla reiällinen. Yksi pieni reikä ei ehkä tee kauhaa vielä käyttökelvottomaksi, mutta reikäkauha tai lävikkö eivät sovellu vedenheittovälineeksi.

Veden voi heittää tietenkin myös muuttamalla pois sen ääreltä. Tosin tuhansien järvien maassa asuvalle se on hieman hankalampaa kuin esimerkiksi Saharan paimentolaisille. Jos paikka kuitenkin löytyy, niin kyseinen veden heittäminen sujuu ilman äyskäriä. Varsinkin juhannuksen tienoilla voisi tällaista veden tykkänään heittämistä suositella öykkärien urospuolisille vedenheittäjille. Kai vielä muistatte, mikä ero on äyskärillä ja öykkärillä?

Paitsi että kuiville päässyt urospuolinen öykkäri voi hätätilassa käyttää muutoin tarpeettomaksi käynyttä äyskäriä vedenheittoastiana. Sen tunnetumpi nimitys on sorsa tai kuikka. Oikeat vesilinnuthan eivät vedettömällä seudulla edes viihdy. Veden totaalisessa heittämisessä on siis se lisäetu, että öykkäri ei voi heittää äyskärillä vesilintua, mikä teko olisi eläinsuojelulain vastainen.