Kyrsän Korinat

16.1.2006 Ei ihan niin hyvin… mutta kyllä meillä hauskaa on!

Nyt olisi sitten aika iskeä kasaan lentopallon syyskierros vuosimallia 2005-2006. Kesän hirvittävästä punttikuurista selvinneinä saimme kahlattua kesän harjoitusturnaukset kiitettävin arvosanoin. Eli voitettiin siis kaikki mitä vain pystyttiin. Uusilla Italialaisilla opeilla tuntuu olevan jotain perääkin, sillä niin kovasti se Iska niitä välillä hehkuttaa. Niin ja tulihan sitä vähän muutosta pelaajaluetteloonkin.. Jäsen #5 eli Kalle ”lehdistön ihannetyttö, tähtipoika, muriaanien kuningas, Kilu” Määttä ihastuttaa meitä läsnäolollaan ja silmähivelevän kauniilla passeilla. Muuten nämä samat vanhat jäärät jaksaa täällä pomppia (#1 ja #4 vinkki vinkki…)! No ei… hienoahan se on! Mutta se Stålnacke… no antaa olla…

Ja kausi alkaa!!! Ja kukas muukaan se on ensimmäisenä vastassa, kuin kaksinkertainen hallitseva Suomen mestari Pielaveden Sampo. Peli ei ollut syksyllä vielä niin hyvässä kuosissa, kuin edellisen kauden alussa ja takkiinhan siinä tuli. Tällaista ei oltu Rovaniemellä totuttu näkemään ja siitä saimme kuulla ja heti kauden alussa, jolloin mitalit oli jo jaettu Veikkaaja lehden ja keskustelu foorumeiden palstoilla (eikä muuten vissiin hirveesti meitä näkyny siellä…)

Syyskierroshan on aina kaikenmaan cuppien aikaa, enkä nyt puhu mistään alkoholin käyttöön liittyvästä vaan lentopallo cupeista. Pelasimme Suomen Cuppia ja pelleilyksi nimitettyä CEV-cuppia. Suomen cupissa PerPon jalkoihin jäivät Lentis-88, KempeLe ja Isku-Volley. Mutta taas nousi tie vastaan rakasta vihollista Napapiirin Pallokettuja vastaan. Ensimmäinen osaottelu kauppiksella hienolla taistelulla meille 3-2, jonka jälkeen oli kotipelin vuoro. Urkallakin meni todella hyvin.. kaksi erää, jonka jälkeen naapuri pisti nitroa tankkiin ja välimatka kiristyi. Ja niinhän siinä kävi, että viidennessä erässä tuli PRP:n pojille noutaja laulukuoroon. Kirvelevä tappio Napalle vei jälleen kerran PerPolta Suomen cup finaalipaikan… mutta saatiinpahan vapaa viikonloppu!!! JEZEE!!!

CEV-cupissa ensimmäiset koitokset olivatkin kotikentällä, kun 2,5 metriset itäeurooppalaiset astelivat urheiluopistolle. Tässä vähän faktaa… PerPo oli CEV-cupin lyhyin ja vanhin joukkue. Ei välttämättä niin mairittelevia tilastoja noin niin kuin lentopallopiireissä. Mutta kuinkas kävikään… PerPo ei pettänyt taaskaan eurokentillä! Kolme voittoa ja ainoastaan yksi erätappio omassa kotiturnauksessa. Parasta peliä mitä Perungalta on pitkään aikaan nähty.. ainakin allekirjoittaneen mielestä. Seuraavaksi oli edessä puolivälierä vastustajan arvonnat. Ja kas kas! Kuinkas kävikään??? PerPon vanha tuttu Macerata oli taas kerran seuraava vastustajamme. Italian reissua pukkaa… edä duoda..!

Mutta ensin Macerata sai tuta vähän Rovaniemen lunta ja pakkasta. Keskiviikko iltana pelattu ottelu veti urkalle porukkaa n. 1500 hölöä ja tunnelma oli sen mukainen. Ikävä kyllä pelillisesti ei PRPllä ollut paras päivä. Saapasmaan rasvaletit mätkivät palloa kolmeen metriin miten tykkäsivät. Ero ammattilaisseuraan oli selkeä, mutta saimme kyllä hienon pelin ja kokemuksen.

Kohta joulu! Kuuluu kun PRP:n poijaat marssivat Helsingin lentokentällä matkalla Macerataan Italiaan. Reissu sattui juurikin sopivasti siihen joulun alle niin voi ostaa tax freestä joululahjat… heh! Laskeuduimme Anconaan toppavaatteet päällä ja tuumasimme poikain kanssa että täällähän on kesä. Ei muuta kun takit pois ja aurinkoa ottamaan, kun siellä kentällä sitä aikaakin meni kun Mandiksella oli jotain ongelmia matkatavaroiden kanssa. Hommat toimivat Italiassa ruokaa tuli pöytään itsestään ja treeneissä tuli kaikille hiki (jopa numerolle #3). Peli alkoi 20.30 paikallista aikaa ja päivä oli ollut pitkä. Mutta saatiin nukuttua ainakin kunnon päikkärit! Pelistä voitte lukea lisää Naken tekemästä jutusta, mutta täytyy sanoa, että taas hyvä peli PerPolta ja erä Italiassa.

Italian reissulta rauhoituimme joulun viettoon odottelemaan mitä kevät kierros tuo tulleessaan. Mitä siis jäi syksystä käteen… Täpärä putoaminen Suomen Cupin välierissä sarjajohtajalle, 5 mahtavaa ja kova tasoista euro cupin peliä ja Italian reissu, sekä SM-liigan toinen sija neljällä tappiolla. Jotkut odottivat paljon enemmän syyskierrokselta ja jotkut vähemmän… Mutta liiga on vasta puolivälissä eikä tilanne ole ollenkaan huono kevätkierrokselle lähdettäessä. PRP jatkaa taistoaan lentopallokentillä!

Kyrsä #3 ”kaikkien makaroonien kauhu”

Miehet mansessa

Väki vähenee ja pidot paranee. Tiistai aamuna ei näkynyt monta Suomen Cuppiin lähtijää. Oiskohan tuo johtunut siitä, että lähtöpaikkaa vaihdettiin yllättäen TB:ltä tien toiselle puolelle eli Shellille. Arvelimme siinä, että puolet porukasta on TB:n pihalla odottamassa, mutta ei siellä kuitenkaan ketään ollut. jäsen #12 oli saanut valitettavan työkeikan pääkaupunkiin ja matkustaa näin ollen lentokoneella. Myös jäsen #173 oli Helsingin matkalla, joten matkaan lähdettiin 9 pelaajan ja 2 valkun kanssa. Määränpäänä siis Tampere ja Varalan urheiluopisto. Matka oli pitkä ja harvinaisen tapahtumaköyhä. Allekirjoittaneella oli jo tulla hätä, että reissusta ei tule edes mitään kirjoitettavaa jälkipolville. Talvimyrskyn saattelemina PRP asteli Varalaan, jossa ohjelmassa oli futis ja venyttely. Futiksesta ei sen enempää, kaikki voivat nähdä tuloksen jo etusivulta. Iska oli erityisen hyvässä terässä lentopallon tekniikkakisanakin tunnetussa pelissä. Iska otti haasteita vastaan ja niinhän siinä kävi, että tekniikkahuippumme #6 #7 saivat Iskalta pataan niin, että tukka pölisi. Treenien jälkeen saunassa jatkui sama tiukka tunnelma. Mitä muuten tulee siitä kun ahdetaan joukkueellinen lentopalloilijoita pieneen saunaan… Saatte itse päätellä… Lapin urheiluopisto vei suvereenisti isojen saunatilojen tittelin tässä kisassa.

Aamulla oli vuorossa treenit metroautoareenalla, jossa Isku-Volley oli lopettelemassa juuri omia treenejään. Mattilan Kaitsu antoi Iskalle vielä nakin, että harkkojen jälkeen meidän täytyy siirtää reikäpallo kaukalo omalle paikalleen. Kaikkea sitä voi yrittää. Treenit sujuivat ilman suurempia ongelmia, vaikka sali on kuin joku ihmeen luola tai hauta. On muuten avaraa tavaraa tällä areenalla. Tunteepahan itsensä joskus pieneksi. Ajattelimme, että illalla tilanne korjaantuu kun tuhatpäinen yleisö ilmestyy orrelle istumaan.

Tämän reissun herkullisin keskustelu alkoi vasta treenien jälkeen lounaalla. Jälkiruokana oli nimittäin LEIPÄJUUSTOA. Ja eiköhän joku alkanut väittämään (#6 ja #9), että se on jotain JUUSTOLEIPÄÄ. Yritimme kovasti udella, että mitä se on sitten kun leivän päälle laitetaan juustoa… Jäsen #6 väitti, että se on myös JUUSTOLEIPÄÄ, mutta eihän se nyt voi olla mahdollista. Eihän se suolakaan ole sokeria tokaisi #7. Ja mitä jos Pudasjärvellä sijaitseva Niemitalon leipäjuustola olisikin Taloniemen juustoleipälä… Ei mitään järkeä. Loppu tulos oli, että Kainuun kauhut istuivat omassa pöydässä mököttämässä ja mutisemassa jotain protesteja.

Illalla matkattiin taas areenaautometrolle…tai siis… no olkoon. Suurta yleisö ryntäystä ei sitten oikein kuulunut ja tunnelma oli kuin mummon hautajaisissa. Mutta sepä ei meitä haitannut. Eka erä törkeän puhtaasti meille 25-13, uskomattomalla 100% vastaanotolla,mutta tyyntä oli myrskyn edellä. Toisessa erässä pelattiin jo välierät mielessä, mutta eipä onneksi nuolastu ennen kuin… erä meille ja välierä paikka oli varma. Kolmanteen erään laitettiin vaihtopenkki kentälle ja heikostihan se sitten meni. Ensimmäiselle tekniselle mentiin Iskun johtaessa 8-1, ei menny nimittäin ihan putkeen. 3. erä hävittiin ja neljäskään ei hirveän hyvältä näyttänyt. Ensimmäisellä teknisellä oli kuitenkin jo puolet enemmän pisteitä kuin 3. erässä eli tilanne oli 8-2. Jäsen #1:sen pyöritettyä päätä tarpeeksi hän sai Iskan kanssa jotenkin pelaajat vähän syttymään ja hirvittävä takaa-ajo alkoi. Erä tuli loppujen lopuksi meille ja voimme tyytyväisinä lähteä Rolloa kohti. Välierät onkin muuten sitten Rollossa! Napista vastaan niin kuin Oiva sanoisi…

Kyrsä #3 (leipäjuusto4ever)

16.10.2005

Tunteita ja tuoksuja

Tuplaviikonloppu edessä ja sarjakärki vastassa, voisiko kovempaa urakkaa ajatellakkaan näin syyskauden alkuun. PRP starttasi taas matkaan määränpäänä maa nimeltä turku tai tarkemmin ottaen Raisio. PRP:llä onkin paljon hampaankolossa, sillä viimevuonna kärsitty karvas tappio Kerttulan fanaattisen kotiyleisön edessä ei ollut vielä unohtunut. Miten käy PerPon… Kestääkö kantti… onko pelaajat vireessä, olivat varmasti monen ihmisen mielessä.

Mutta palatkaamme ensin virkistävään reilun kellonpyörähdyksen kestäneeseen tulomatkaamme. Ajoimme maisemareittiä kauniin Suomen rannikon kautta. Tupoksella nautittu runsan, mutta sitäkin maittavampi aamiainen nostatti varsinkin jäsen #10 tunnelmia. Matka jatkui pohjanmaan halki ja eihän siellä muuta ole kuin peltoa ja maataloutta. Jäsen #5 sai omakohtaisesti aistia tämän alkutuotannon ihanuuden ajaessamme jonkun sikalan ohitse. Jäsen #5 säpsähti hereille päiväuniltaan ja tokaisi samaan hengenvetoon, että harvoin sitä p##kan hajuun herää, mutta nyt heräsin. Kyynel Kilulle! Toinen hauska tapahtuma sattui, kun pysähdyimme Kokkolassa. Jäsen #12 upotti omaisuutensa komeetta pajatsopeliin ilmeisesti mielessään uudet vauvan rattaat. Komeettahan kieltäytyi yhteistyöstä ja imaisi rahat sisuksiinsa ja ei muuta kuin haastetta kirjoittamaan RAY:lle. Hauskaahan tässä jutussa oli se, että allekirjoittanut tuli hetkeä myöhemmin paikalle ja kysäisi jäsen #6:lta, että mihin peliin viimeinen lompakosta löytyvä 20 senttinen kannattaisi sijoittaa? Noh.. Kyy rehtinä poikana tokaisi, että työnnä vaikka tuohon komeettaan. Autuaan tietämättömänä työnnin rahat peliin, enkä koskaan saanut mitään takaisin. P.S. korvaus hakemus on lähetetty. Illalla oli luvassa vielä futis ja venyttely Kerttulan liikuntahallilla. Harjoitusten jälkeen oli vuorossa majoittuminen ja sauna… ah sitä ihanuutta. Pikkuhiljaa PRP vaipui untenmaille keräämään voimia tulevaan koitokseen.

Taas olivat ihmiset kerääntyneet Kerttulaan katsomaan kun vanhat viholliset ottavat taas yhteen. Loimun riveihin tullut italialainen passari Federico Pistolesi oli katsomisen arvoinen ilmestys. Kaikenlaisa sitä lentopallokentille päästetäänkin. Mutta pelitaidot puhuivat puolestaan. Ensimmäisessä erässä PRP:n peli oli ajoittain hyvääkin, mutta omat virheet ja huolimattomuus kostautuivat ja erä hävittiin. Liekkö jäänyt sieltä sikalasta vähän tavaraa vastaanottajien shortseihin, kun ei pallot oikein noussut. Toiseen erään tuli aivan toisenlainen PerPo! Vastaanotto pelasi ja hyökkäykset päättyivät Loimulaisten epätoivon vaikerrukseen. Toinen erä PerPolle! Kolmannessa erässä alku näytti hyvältä, mutta mutta… samat huolimattomuusvirheet toistuivat ja peli alkoi vaikeutua. Välillä tuntui, että näemme vastustajat kahtena, mutta ne tais ollakin vaan ne Oivasen kaksoset. Kolmas erä hävittiin ja nyt oltiin selkä seinää vasten. Neljäs eräkin alkoi hyvin ja tilanteessa 12-12 ei ollut vielä hätä päivää. Kuitenkin yhtäkkiä vastustaja oli muutaman pisteen karkumatkalla, jota ei enää kiinni saada. Peli siis Loimulle 3-1 ja jopa Turun sanomissa manattu Kerttulan kirous tuntui enemmän kuin todelta.

Karistimme Raision tomut niskastamme välittömästi ja aloimme keskittyä seuraavaan koitokseen, joka olisi Sylvään Sali ja VaLePa. Parin tunnin matkustuksen jälkeen jäsen #6 ja #10 toivoivat pääsevänsä saunan lämpöön palautumaan ja rentoutumaan. Mutta kuinkas kävikään… jäsen #6 meni saunaan ensimmäisenä. Saunassa oli ns. aina valmis kiuas, jota #6 tottunein ottein käsitteli. Lauteille istuuduttuaan hän alkoi epäillä kiukaan toimivuutta, koska pahaksi onnekseen hän huomasi, että saunassa oli yhtälämmin kuin muissakin huoneissa. Jäsen #4 oli ilmestynyt tällävälin suihkun puolelle ja tiedusteli onko saunassa hyvät löylyt? Kyy taas kerran rehtinä miehenä tokaisi, että on on.. tänne vaan. Siellä ne pojat istuivat kylmässä saunassa kun joukkoon harmaaseen liittyi vielä jäsen #10. Siellä ne pojat kököttivät ja toivoivat, että kiuas alkaisi toimimaan. Pitkällisten yritysten jälkeen pojat siirtyivät suihkun kautta huoneisiinsa ja jäivät tälläkertaa ilman saunaa.

Aamutreenien jälkeen oli ohjelmassa vapaata laatuaikaa joukkueen kesken. Lihashuolto osiossa Mandis kokeili uutta kukkapuska rentoutusta jäsen #10 kanssa. Homma ei ilmeisesti toiminut kovin hyvin, sillä jäsen #10 pysytteli Vammala-pelin ajan vaihtopenkillä. Palverin jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme kohti Sylvään salia. Tupa oli taas kerran täynnä ja tunnelmaa ei puuttunut. PRP lähti tähän otteleluun vähän erilaisella kuusikolla kuin normaalisti. Keskellä #3 ja #12, laidoilla #4 ja #6, hakkurina #9 ja passarin paikan ryöstänyt #5. Niin ja olihan siellä se vastaanottoon ja puolustukseen palkattu erikoismies #7. PerPo näytti heti alusta saakka, ettei eilinen tappio ole lannistanut kenenkään mieltä. Erityisesti jäsen #4 palasi omalle tasolleen ja mätki palloa niin että salin lattia väräjää varmaan vieläkin. Ensimmäinen erä PerPolle ja Vammalan pojat olivat ihmeissään, että mitä nämä lappalaiset nyt meinaa kun noin kovasti pelaavat. Toinen erä oli taas vahvaa peliä ja välillä yltiöpäiseksi ässä ilotteluksi kääntynyt peli oli yhtä juhlaa (ainakin jäsen #6:lle jonka tiukat kattopallo sivallukset tippuivat VaLePan kenttään yksi toisensa jälkeen). Erän pääsi päättämään komealla postimerkkiässällä #3 ja tuuletukset olivat sen mukaiset. Kolmas erä oli tiukkaa vääntöä. Vammala paransi peliään hiukan, mutta hurjaan vireeseen päässeet PRP:n pojat taistelivat tiukasti eränlopussa. Kilun peippi, Kyrsän pateri ja viimeisenä silauksena torjunta käänsivät pelin PerPolle. Eli komea 3-0 voitto meille ja kotimatka voidaan aloittaa tyytyväisinä. Seuraava tosipaikka onkin jo keskiviikkona kun vastaan asettuu etukäteen jo suomenmestariksi valittu Isku-Volley. Hyvää yötä! Kyrsä kiittää!

14.9.2005

Kempeleessä vai kempeleellä…???

KYLLÄ! Niinhän se taas kävi, että PerPo vei Kempele- turnauksen suvereenisti. Poika lähti maalaiskuntaan jo neljännen kerran peräkkäin. Sen verran on pytty jo kärsinyt käytössä, että tällä kertaa saimme sen kolmessa osassa. Mutta näppärinä poikina #2 #3 ja #4 kasasivat sen jo seremonia tilaisuudessa.

Mutta lähdetäänpä ihan alusta liikkeelle. Kauniina perjantai aamuna 26.8 PerPon pojat hakivat viimeistä silausta alkavaa turnausta varten aamutreeneistä. Treenien jälkeen pyörähdettiin kämpillä, jonka jälkeen pieni sininen oli tämän kauden ensimmäisen tosipaikan edessä. Oiva oli laittanut bussia koko kesän, ettei kävisi samalla tapaa kuin viime kaudella. Muutapa sivallus sinistäkin sinisempää maalia ja sisustuksen parantelu olivat saaneet Sinisen taas uuteen loistoonsa. Suurta ihmetystä ja kiitosta herätti täysin uudet kattoluukut ja käytävän matto. Menomatkalla tutut naamat valtasivat taas korttipöydän eli #4 #9 #7 ja ”ei mulla oo sopparia”#12. Lisämaustetta matkaan saatiin jäsen #12 ja avovaimonsa koirista, jotka tulivat ilahduttamaan matkantekoamme. Matkalla kävimme myös hakemassa vähän uusia asusteita ja suurta hilpeyttä herättivät niiden mukana tulleet kaupantekijäiset… huulirasva ja minttupastilleja. Pastillit menivät hyvin kaupaksi ainakin #9, joka vetäisi koko rasian ennen Kempelettä. Kauhulla jäimme odottamaan, mitä Ipen masu tekee kun aletaan hyppimään… Olimme reissussa sen verran pienellä porukalla, että jäsen #9 joutui melkein kantamaan tavaraa halliin, mutta tarpeeksi kauan itkettyään kamat kulkeutuivat sisään jonkun muun käsissä.

Ensimmäisessä pelissä vastassa oli Oulun Etta, jonka avauskokoonpanoon kuuluu viimevuotinen juttumarakatti Petteri Parkkisenniemi. Pelonomaisin ilmein katselimme lämmittelyssä Petterin toimintaa. No, mutta lämmittelythän on erikseen… pelistä ei hirveästi kannata näin julkisesti puhua… PerPolle selvä voitto 3-pöö. Perjantai ilta menikin mukavasti kämpillä löhöillessä ja valmistautumiseen lauantain peliä varten.

Lauantaiaamuna nousimme kukonlaulun aikaan ja aamupalaa syödessä katselimme perinteisesti luontodokumenttia, joka käsitteli tällä kertaa delfiinejä. Aamutreeneissä tuli taas uusi ja sitäkin ihmeellisempi sovellus jalkapallon maalien paikoista… Kulmasta kulmaan pelattu jalkapallo syrji taas rumasti junnujen joukkuetta, jotka tiukkojen laukausten jälkeen saivat hakea palloa salin toisesta päästä. Päivän pelissä oli vastassa Vaasan Kiisto. Viime kaudesta vahvistuneena Kiisto oli hankkinut toisenkin Brasilialaisvahvistuksen, joka mätki lämmittelyssä palloa niin, että Kempelehallin kattopalkit olivat vaarassa pudota. Lämmittelyyn otti osaa myös Mandis, joka hieman tulistuneena antoi vastustaja joukkueen pelaajalle palautetta tämän pallonkäsittelystä. Siinä rytäkässä lensi kengät pitkin hallia, eikä kaukana varmaan ollut, että hanskatkin olisi kohta tippuneet jäähän. Jäsen #10 järjesti taas näyttävän sisään tulon juuri kun tuomari vihelsi miehet lämmittelystä penkille. #10 saapui juuri parahiksi, että ehti syöttää yhden hyppyleijan, pelimies ei lämmittelyä kaipaa. Peli alkoi hieman kangerrellen, mutta kiukulla puristettu 3-1 voitto PerPolle varmisti finaalipaikan sunnuntain peliin.

Sunnuntai aamuna salitreenien sijaan kävimme läheisellä sorakentällä pelaamassa tiukan futiksen. Sääntömuutokset tuottivat aluksi vaikeutta etenkin jäsen #4, joka noin vartin pelin jälkeen alkoi kyselemään uudestaan sovittuja sääntöjä. Aina se pitää tehdä vaikeimman kautta… Futiksen jälkeen suihkuteltiin ja lähdettiin syömään. Syönnin ja levon jälkeen kämpillä alkoi hirvittävä siivousrumba. Jäsen #10 sai Oivalta hieman palautetta keittiön siivoamisesta. Pöydän alle piilotettu roskapussi ei jäänyt Oivalta huomaamatta (ja minun pitäis vielä asua tuon kaverin kanssa.. huh huh…) Loppujen lopuksi asunto oli siistitty ja matka viikonlopun viimeiseen peliin saattoi alkaa. Finaalissa oli vasta tuttu ja turvallinen, rakas vihollinen NaPa. Finaali oli viime vuoden toisinto, mutta jotain oli jäänyt PRP:n pojille viime vuodesta hampaankoloon, joten laitoimme viime vuotta paremmaksi… 3-muna ja voitto kotiin.. ja loppu on legendaa. Olisko jääny NaPan pojilla punttitreeni liian vähälle kun ei pallot oikein kuollut…

Viikonlopun kuumakysymys oli: Olimmeko Kempeleessä vai Kempeleellä. Asia herätti sen verran kannanottoja, että täytyy heittää ilmaan tämmönen kyssä. Voitte vapaasti vastailla esim. vieraskirjan puolelle.

Truly yours #3 Kyrsä

17.8.2005

DEMOKRATIA HAISEE!!!

Kas kas… Niinhän se on vaan käynyt, että entinen kynäniekkamme Petteri on siirtynyt mummosarjasta tosimiesten joukkoon, eli Oulun palloveikkoihin tai joku semmonen se oli. On ne kuulemma pelannu joskus ihan Sm-liigassakin… Tällä kaudella näitä ”epävirallisia” juttuja ja tarinoita kirjoittaa minä ite eli jäsen #3 eli KYRSÄ! Tämä kyseenalainen kunnia langetettiin minulle demokraattisin menetelmin.

Olen viime aikoina joutunut muutaman kerran tällaisen ”joukkuedemokratian” viattomaksi uhriksi. Ensimmäinen näistä tapauksista sattui kaukana etelässä kun rinkulatrio Mandis, #V ja allekirjoittanut olimme vääntämässä putkea parkkihallin kattoon. Noh… töitten päätyttyä oli tietenkin sitten juhlittava sitä, että työt olivat päättyneet, ja tässä kohdassa demokratia astuu kehiin. Mukavan kahvipaussin jälkeen Mandis ja #V ilmoittavat tehneensä demokraattisen päätöksen siitä, että olen heille kuskina. Eipä siinä paljon ollut sananvaltaa… eli demokratia vs. Kyrsä 2 – 0.

No eipä siinä vielä kaikki! Toinen kohtaamiseni demokratian kanssa tuli tänään iltatreeneissä. Sain ilmoituksen että Prp:n sivulle on lisätty Kyrsän palsta ja sinne pitäisi vielä kaiken lisäksi KIRJOITTAA!!! Demokraattisen äänestyksen olivat tällä kertaa suorittaneet kas kummaa jäsen #V ja #12. Eli jälleen demokratia vs. Kyrsä 2- 0 Hyväksyin vastahakoisesti tämän vastuullisen ja vaativan tehtävän. Siispä yritän saada jotain hassun hauskaa juttua aina silloin tällöin ilmoille. ITEPPÄHÄN TILASITTE!

P.S. olen nykyään kommunisti

#3 Kyrsä