Home

Line
 
"The Jet Man" Arnold Sundqvist Keimolassa
Ruotsalainen nopeusajaja Arnold Sundqvist jahtasi   1970-luvun alussa nopeusennätyksiä Firestonen sponssaamalla Silver Streak Mk 1 ja Mk 2- autoillaan.   Tai pikemminkin kyseessä oli  pyörillä varustettu suihkumoottori.

Kuvassa olevalla Mark 1 suihkumoottoriautolla   Sundqvist ajoi Englannissa Elvingtonin radalla 1972 autojen absoluuttisen Euroopan nopeusennätyksen 418 km/h - näin pressitiedotteen  mukaan.   Autoa sanottiin  tuon ajan nopeimmaksi suihkumoottoriautoksi, mutta Elvingtonin nopeusennätys  ei kuullosta kovin ihmeelliseltä. Esimerkiksi Porsche 917 L:n  (pitkäperä) viimeisellä kehitysversiolla vuonna 1971  Jackie Olivierille mitattiin  Le Mansin Mulsannen suoralla peräti 396 km/h normaalin ratakierroksen aikana.


Sundqvist ajoi Keimolan radalla näytösajon huhtikuussa 1972, osana Picko Trobergin Motor Sport Showta, joka pidettiin Helsingin Jäähallissa.   Suuntavakavuus ei nytkään ollut kohdallaan, vaan ajo päättyi Keimolan pää- ja varikkosuoran väliin pöpelikköön verkkoaidan päälle (kuva alla)

 


Arnold Sundqvist Silver Streak Mk 1:n ohjaimissa kotimaisemissa 1972
Katsojat (?) ihmettelemässä huhtikuiseen lumipälveen tyssännyttä Silver Streakia Keimolassa. 
Asfalttijetti seisoo tukevasti Keimolan verkkoaidan päällä. 

Suihkuputken vieressä näkyvät viistot putket ovat jarruvarjojen laukaisuputket - ainakin vasemmanpuoleisen putken luukku on auki

Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.

Silver Streak Mk 1. Skoklostersin automuseossa 1999.  Toinen  jarruvarjo  on  esillä, mutta moottorin suihkuputki puuttuu - vrt. Keimola-kuva.  Museossa ei kuulemma ollut tarpeeksi tilaa.

Polttoainetankit sijaitsevat moottorin molemmin puolin
 
 

(kuvat Arno Granforss)

 


 
 

Silver Streak Mk. 2 Motalan automuseossa
 
 

Sundqvistin ennätysjahdin tavoite jää epäselväksi. 
FIA:n noteeraamat  absoluuttiset nopeusennätykset ylittivät  tuohon aikaan Silver Streakin mahdollisuudet.  Ehkä kyse oli Euroopan ennötyksistä.?
 
 

 

Tämä mietteliäs  kaveri ei ole Arnold  Sundqvist, vaan mallinukke.  Tämän auton teoreettinen maksiminopeus oli n. 1000 km/h mutta suuntavakavuus perin  epästabiili. 

Silver Streak  Mk 2   voimanlähteenä oli Elvingtonin päiväkirjojen mukaan  Westinghouse J-46 . Sen  työntövoima on 4000 lbs, jälkipolttimella  6000 lbs (n. 2700 kp). Jarruvarjot (2 kpl) olivat Drakenista 

Sundqvist ajoi sillä ennätyskokeessa 1. 10 1972, kun auto lähti  spinnaamaan.  Elvingtonin radan kiihdytysajoista  pidetyn päiväkirjan mukaan Sundqvistin auto alkoi  kipata oikealle ennen mittauslinjaa nopeudessa 280 mph (450 km/h) jolloin Sundqvist joutui laukaisemaan jarruvarjon.  Auto syöksyi aidan läpi ja pysähtyi kentälle.  Kuljettaja selvisi muutamalla tikillä, mutta Silver Streak  romuttui ulosajossa

Motalan automuseon nettisivu puhuu "lähes 600 km/h" nopeudesta, kun auto ylitti mittauslinjan peräpää edellä ja romuttui  pellolle.  Ilmeisesti  kyseessä oli  sama  ennätyskoe.

"Hengenvaarallista hommaa" sanoi Sundqvist myöhemmin. 
Auto on entisöitynä Motalan automuseossa 

ABSOLUUTISET  NOPEUSENNÄTYKSET

Pyärävetoisten autojen nopeusennötys on Donald Campbellin Bluebird CN7:llä vuonna 1964 ajama 648 km/h. Moottorina kaasuturbiini.  (oik.) 

FIA muutti vapaan luokan säännökset 1964 siten, että voimanlaite sai olla mitä tahansa. Siten Campbellin Bluebird CN7 ennätys jäi viimeiseksi, joka ajettiin pyörävetoisella ajoneuvolla. 

3 kk myöhemmin Tom Green ajoi suikumoottoriautolla, samanlaisella WE J-46 moottorilla kuin Sundqvistin,   ME:ksi 664 km/h  vuonna  1964 

 Graig Breedlove paransi ennötystä useaan kertaan   Sonic I suihkumoottoriautollaan. Viimeisin, vuoden 1965 ennätys oli 965  km/h.  General Electricin J-79 moottorissa oli työntövoimaa  oli jo  6700 kp .  Breedloven  siivetöntä lentokonetta muistuttavassa menopelissä oli  iso  suuntavakain.  Samoin pyörät oli täysin katettu. (alla) 



Sundqvistin ennätyskokeiden aikaan vapaan luokan ME oli Gary Gabelichin nestetyppikäyttöisen rakettiauton Blue Flamen nimissä,  1001 km/h -  ajettu Utahissa 23.10. 1970.

Gabelichin ennätyksen rikkoi brittien Richard Noble vuonna 1983 ajamalla Thrust-2 autolla 1018 km/h.  Noblen seuraava tavoite  oli äänivallin ylittäminen
 


Bluebird CN7 - pyörävetoinen ME-auto.

Campbell sai 1967 surmansa Coniston-järvellä Britanniassa yrittäessään rikkoa Bluebird-suihkumoottoriveneellään 300 mph ( 480 km/h)
 



 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


Richard Noblen Thrust-2

ÄÄNIVALLI MURTUU 1997
 

Voimanlähteenä oli  kaksi Rolls-Royce MK202 Spey-moottoria, peräisin F4-Phantom -hävittäjästä.  Kiinteät etupyörät (karkaistua alumiinia) ovat moottorien  alla ja ohjaavat takapyörät ovat vinosti toistensa vieressä. Moottorien työntövoima  on 2 x 25 000 lbs eli 22 500 kp - Tehoa 110 000 hp. - 
Tämänhetkinen  maa-kulkuneuvojen ME on  Andy Greenin nimissä, 1228 km/h (mach 1,02) - ajettu vuonna 1997 Black Rock -autiomaassa,  Nevadassa.  Hanketta  johti silloisen  (ajettu 1983) ME:n haltija,  englantilainen Richard Noble. 
Projektin kuluessa Noble luopui ajatuksesta ajaa itse.  Pilotiksi karsittiin  monien vaiheiden jälkeen  RAF:n hävittäjälentäjä Green. 

 Samanaikaisesti Black Rockissa oli käynnissä aikaisemman ME-miehen, Greg Breedloven ajamana  amerikkalaisten ennätyshanke.  Breedloven ensimmäinen ME oli jo vuodelta 1964.

 Brittien 2-moottorinen ajokki osoittautui lopulta ylivoimaiseksi ja jenkit joutuivat luopumaan monien vastoinkäymisten jälkeen.

Noblen Thrust SSC ylitti äänennopeuden molempiin suuntiin 1 mailin matkalla  jo 13.10. 1997 mutta paluukiito myöhästyi noin minuutilla sääntöjen vaatimasta 1 tunnin aikarajasta. Lopullinen ennätysajo tapahtui 15.10. 1997

Hankkeen kulku ja harvinaisia valokuvia: Thrust SSC 
 

 Pääsivulle
 

Home
Stamp