| "The Jet Man" Arnold Sundqvist Keimolassa |
Silver Streak Mk. 2 Motalan automuseossa
Sundqvistin ennätysjahdin tavoite jää
epäselväksi.
|
Tämä
mietteliäs kaveri ei ole Arnold Sundqvist, vaan mallinukke.
Tämän auton teoreettinen maksiminopeus oli n. 1000 km/h mutta
suuntavakavuus perin epästabiili.
Silver Streak Mk 2 voimanlähteenä oli Elvingtonin päiväkirjojen mukaan Westinghouse J-46 . Sen työntövoima on 4000 lbs, jälkipolttimella 6000 lbs (n. 2700 kp). Jarruvarjot (2 kpl) olivat Drakenista Sundqvist ajoi sillä ennätyskokeessa 1. 10 1972, kun auto lähti spinnaamaan. Elvingtonin radan kiihdytysajoista pidetyn päiväkirjan mukaan Sundqvistin auto alkoi kipata oikealle ennen mittauslinjaa nopeudessa 280 mph (450 km/h) jolloin Sundqvist joutui laukaisemaan jarruvarjon. Auto syöksyi aidan läpi ja pysähtyi kentälle. Kuljettaja selvisi muutamalla tikillä, mutta Silver Streak romuttui ulosajossa Motalan automuseon nettisivu puhuu "lähes 600 km/h" nopeudesta, kun auto ylitti mittauslinjan peräpää edellä ja romuttui pellolle. Ilmeisesti kyseessä oli sama ennätyskoe. "Hengenvaarallista hommaa" sanoi Sundqvist
myöhemmin.
|
ABSOLUUTISET NOPEUSENNÄTYKSET
| Pyärävetoisten
autojen nopeusennötys on Donald Campbellin Bluebird CN7:llä vuonna
1964 ajama 648 km/h. Moottorina kaasuturbiini. (oik.)
FIA muutti vapaan luokan säännökset 1964 siten, että voimanlaite sai olla mitä tahansa. Siten Campbellin Bluebird CN7 ennätys jäi viimeiseksi, joka ajettiin pyörävetoisella ajoneuvolla. 3 kk myöhemmin Tom Green ajoi suikumoottoriautolla, samanlaisella WE J-46 moottorilla kuin Sundqvistin, ME:ksi 664 km/h vuonna 1964 Graig Breedlove paransi ennötystä useaan kertaan Sonic I suihkumoottoriautollaan. Viimeisin, vuoden 1965 ennätys oli 965 km/h. General Electricin J-79 moottorissa oli työntövoimaa oli jo 6700 kp . Breedloven siivetöntä lentokonetta muistuttavassa menopelissä oli iso suuntavakain. Samoin pyörät oli täysin katettu. (alla)
Sundqvistin ennätyskokeiden aikaan vapaan luokan ME oli Gary Gabelichin nestetyppikäyttöisen rakettiauton Blue Flamen nimissä, 1001 km/h - ajettu Utahissa 23.10. 1970.
Gabelichin ennätyksen rikkoi brittien Richard Noble vuonna 1983
ajamalla Thrust-2 autolla 1018 km/h. Noblen seuraava tavoite
oli äänivallin ylittäminen
|
Bluebird CN7 - pyörävetoinen ME-auto. Campbell sai 1967 surmansa Coniston-järvellä
Britanniassa yrittäessään rikkoa Bluebird-suihkumoottoriveneellään
300 mph ( 480 km/h)
|
ÄÄNIVALLI MURTUU 1997
Voimanlähteenä oli kaksi Rolls-Royce MK202 Spey-moottoria, peräisin F4-Phantom -hävittäjästä. Kiinteät etupyörät (karkaistua alumiinia) ovat moottorien alla ja ohjaavat takapyörät ovat vinosti toistensa vieressä. Moottorien työntövoima on 2 x 25 000 lbs eli 22 500 kp - Tehoa 110 000 hp. - |
Tämänhetkinen maa-kulkuneuvojen
ME on Andy Greenin nimissä, 1228 km/h (mach 1,02) - ajettu
vuonna 1997 Black Rock -autiomaassa, Nevadassa. Hanketta
johti silloisen (ajettu 1983) ME:n haltija, englantilainen
Richard
Noble.
Projektin kuluessa Noble luopui ajatuksesta ajaa itse. Pilotiksi karsittiin monien vaiheiden jälkeen RAF:n hävittäjälentäjä Green. Samanaikaisesti Black Rockissa oli käynnissä aikaisemman ME-miehen, Greg Breedloven ajamana amerikkalaisten ennätyshanke. Breedloven ensimmäinen ME oli jo vuodelta 1964. Brittien 2-moottorinen ajokki osoittautui lopulta ylivoimaiseksi ja jenkit joutuivat luopumaan monien vastoinkäymisten jälkeen. Noblen Thrust SSC ylitti äänennopeuden molempiin suuntiin 1 mailin matkalla jo 13.10. 1997 mutta paluukiito myöhästyi noin minuutilla sääntöjen vaatimasta 1 tunnin aikarajasta. Lopullinen ennätysajo tapahtui 15.10. 1997 Hankkeen kulku ja harvinaisia valokuvia:
Thrust
SSC
|