R. Vuorimies

Jos Hesariin on uskominen, oli Keimola-rock 1973 pelkkää kärsimystä... "sillä moottorirata on kolkko.."

Hesarin jazz-kriitikko Karvonen  suhtautui  Keimolaan nuivasti : "....Keimolan rockfestivaalit  jatkavat entistä, lähes fiaskomaista tyyliänsä. "Rock, rauha, rakkaus" on sana-kolmikko, jonka joku (myyntimies?) joskus on kehittänyt tämän musiikin tunnukseksi – Keimolassa  on kuitenkin lähes mahdotonta uskoa kahden jälkimmäisen termin toteutumiseen. Moottoristadion sinänsä jo on nuiva ja epäterveelllnen ympäristö.   Kun sinne sitten lätkäistään esiintymislava ja pätkä aitaa, haalitaan paikalle pari sataa poliisia sekä koiria ja sijoitetaan yleisö kurjalle kuoppalselle  joutomaalle. niin tunnelmat todel1a pahimmillaan tuovat mieleen keskitysleirin. kuten eräs lehtimies sattuvasti  totesi. Kylmä sää- joka ei sentään ole järjestä- jien vika - ei taatusti lisää  viihtyvyyttä. Onneksi viimevuotinen rajuilma ei sentään toistunut; sillä tällöin tilanne ollisi ollut kestämätön.."(Lauri Karvonen, HS. 30.8. 1973) .

"...Paradise & Hurriganes
Perjantain ohjelmistossa oli pelkästään suomalaisyhtyettä. Varsinaisia huippuja edusti kuitenkin vain yksi: Pepe and Paradise. Tämä orkesteri poikkesi edukseen muista jo monlpuolisemman instrumenttivallkoimansa ansiosta; kahden trumpetin tenorin ja baritonin muodostamalla puhallinsektilolla (myös sopraanoa käytettiin) saatiin jo aikaan  varsin verevä sointi. Sitäpaitsi yhtye näyttää paneutuneen huolellisesti myös laulupuoleen. Silti yleisön vastaanotto oli vaisunlaista - Ilmeisesti olisi kaivattu triviaalimpaa ohjelmistoa.

"....myös sopraanoa käytettiin"

"....Perjantaina piti aikataulu hyvin, ja niin myös lauantaina aina siihen asti, kun pääesiintyjien piti aloittaa touhunsa. Suomalalsbändit olivat pohjustaneet (olosuhteisiin katsoen) suotuisan tnnelman - etenkin "Remu and Hurriganes" riemastutti yleisöä mainiollla 50-luvun rock'n roll-parodiollaan. Tämä kolmimiehinen (rummut, kaksi kitaraa) porukka tosiaan osaa ottaa suppeasta alhepiiristään kaiken  irti - varsinkin visuaalisesti: kitarointi polviasennossa ja muut nostalgiset elkeet. Niinpä Remun yhtye loppujen lopuksi talsi kerätä ralkuvammat suosionosoitukset kuin yksikään ulkolainen vierailija...".
 (Lauri Karvonen H.S 30.8. 1973)
 
 

R. Vuorimies	Kuvassa Albert ja Cisse "riemastuttavat yleisöä 50-luvun rock'n roll-parodiollaan"   Karvosen mainitsemaa 'visuaalista polviasentoa..?'  Ei, vaan : " ...kaikki sanoo, et Hurriganes otti polvee  ja maattiin selällään - me oltiin aina niin kännissä, et me ei päästy ylös sielt lattialta", Järvinen muisteli myöhemmin  -Jee, Jee, suomalaisen rockin historia
	Albert ja Cisse ovat lopulta päässeet ylös, ehkä   Ripa on  pyytänyt? Mainoslakanan alapuolella  näkyy Volkswagen -katsomo ja pätkä VW-kaarretta.

 R.  Vuorimies
 

Keimola -Rockin myöhemmät vaiheet

Helsinki Rock Festivalia ei enää tämän jälkeen Keimolassa nähty.  "Helsingin Nuorten Puolesta"  ry:n toiminnasta ei myöskään ole tietoa, mutta olisivat voineet aloittaa nuorisotyön hoidon vaikka Keimolasta. Seurakuntien ja nuorisotyön vapaaehtoinen  huoltoryhmä hoiteli kertomansa  mukaan edellisellä kerralla noin 700 nuorta .
 
 

REMU ja Hurriganes eivät kokonaan hylänneet Keimolaa. Vuonna 1975 Keimolassa pidettin "Beaver's Motor Festival"  Ohjelmassa oli  ratakisaa ja  rokkenrollia. Alla innokkat ihailijat loikkimassa back-stagelle

  ed. sivulle
Pääsivulle