LUONTOSELVITYS JUKOLAN VIESTISTÄ



Taustaa

Silloin tällöin on esitetty oletuksia ja väitteitä suunnistustapahtumien luontoon jättämistä jäljistä, jopa vahingoista. Jukolan viestien järjestäjät ovat itse tehneet useasta viestistä selvityksiä tapahtuman vaikutuksista ja luonnon toipumisesta. Suunnistuskilpailujen vaikutusta kasvillisuuteen ja eläimiin on tutkittu paljon 1970-luvulta lähtien. Kotimainen merkittävä ulkopuolinen tutkimus on tehty 3-vuotisena seurantana FIN5-rastiviikon osakilpailusta Vihdin Salmissa 1988-90 (Jukka Pehkonen – Katariina Vainio-Mattila Suunnistuskilpailun vaikutus kasvillisuuteen rastipisteiden lähiympäristössä, Loppuraportti 1990). Ruotsissa tehtyjä tutkimuksia on esitetty mm. Kardell 'Vegetationsslitage i samband med orienteringstävlingar ', Cederlund ym. 'Orienteringtävlingarnas påverkan på älg och rådjur' sekä Sennstam 'Orienteringssportens påverkan till djurlivet'.

Suunnistajilla on pitkät perinteet hyvästä yhteistyöstä maanomistajien kanssa. Suunnistuskilpailijen pitämiseen pyydetään maanomistajien lupa ja yhdessä sovitaan toimenpiteistä, joiden avulla maanomistajan omaisuus (pellot, taimikot yms.) sekä maaston arat alueet voidaan suojella.

Tämän lisäksi metsästäjiltä kerätään tietoa riistan vasomis- ja oleskelualuista, jotta ne voidaan jättää ratasuunnitelmien ulkopuolelle. Suurissa tapahtumissa, kuten Jukolan viestissä, hirvet ajetaan pois kilpailumaastosta yhdessä maanomistajien ja metsästysoikeuden haltijoiden kanssa, mikäli nämä pitävät sitä sitä tarpeellisena.

Luontoharrastajien kanssa tehdään yhteistyötä, jotta mm. harvinaisten kasvien esiintymät ja linnunpesät saadaan suojatuiksi. Ne nauhoitetaan kielletyiksi alueiksi. Esim. Sipoon Jukolassa 1995 todettiin yhdessä lintuharrastajien kanssa kilpailun jälkeen, että pesintä oli onnistunut kaikissa alueen pesissä.

Jukolan viestin järjestäminen edellyttää myös paikallisten ympäristöviranomaisten hyväksyntää järjestelyille. Maastonkäytön lisäksi selvitetään mm. saniteettipalveluiden ja jätehuollon toimivuus.

Jukola 1995 - luontoselvitys

Saadakseen selvyyttä Jukolan viestin, joka on maailman suurimpia suunnistuskilpailuja, (yli 10.000 osanottajaa, kilpailukeskuksessa yli 30.000 henkilöä), kasvillisuutta kuluttavan vaikutuksen voimakkuudesta ja laajuudesta, palautumisasteesta ja palautumisen nopeudesta erilaisilla maasto- ja kasvillisuustyypeillä tilattiin Sipoon Hindsbyn maastossa vuonna 1995 pidetyn Jukolan viestin vaikutuksista luontoselvitys. Aloitteen tekijöinä tutkimuksen suorittamiselle olivat suunnistajat eli Jukolan viestin oikeuksien omistaja Kaukametsäläiset sekä vuoden 1995 Jukolan viestin järjestäjäseurat Keravan Urheilijat ja Sibbo Vargarna.

Tutkimus tilattiin Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y:ltä. Sen suorittivat ekologit Tero Myllyvirta ja Mikael Henriksson sekä kasvillisuusasiantuntija Virpi Aalto. Kukaan heistä ei ole suunnistaja.
Tutkimuksen kustannuksista vastasivat em. tilaajat, Metsäteollisuus r.y, Metsä-Serla Oy, Ympäristöministeriö ja Opetusministeriö.

Tutkimuksen tarkoituksena oli em. seikkojen lisäksi pohtia sitä, mitä samantyyppisiä tilaisuuksia järjestettäessä tulee suunnittelu-, toteutus- ja jälkihoitovaiheissa ottaa huomioon, jotta kasvillisuuteen ja maaperään jäisi mahdollisimman vähän ja lyhytkestoisia jälkiä.

Tutkimus suoritettiin 3-vuotisena seurantana

1. kertaviikko ennen kilpailua, kesäkuu 1995
2. kertaviikko kisan jälkeen, kesäkuu 1995
3. kertakasvukauden jälkeen, syyskuussa 1995
4-5. kerta kesä- ja syyskuussa 1996
6-7. kertakesä- ja syyskuussa 1997


Tutkimuksesta on tehty kirjallinen väliraportti maaliskuussa 1996 ja loppuraportti helmikuussa 1998. Tutkimusta jatkettiin vielä v. 1999 syksyyn saakka.


Tutkimuksen yhteenveto

  • kilpailu aiheutti voimakasta mutta suppea-alaista kasvillisuuden ja maaperän kulumista. Sitä näkyi välittömästi kilpailun jälkeen noin 0,5%:lla kilpailualueesta (8 km2)
  • syyskuussa 1995 määrä oli laskenut 0,3%:iin, kesäkuussa 1996 noin 0,15%:iin ja kesän 1996 kasvukauden jälkeen runsaaseen 0,1%:iin
  • alueen runsas (muu kuin suunnistuksen) jälkikäyttö häiritsee kasvillisuuden palautumista ja tutkimusta
  • ratamestarien rata- ja suojelualuesuunnitelmissa oli onnistuneesti rajattu pois kielletyiksi alueiksi useita herkimpiä luontotyyppejä, esim. kosteikkoja, lehtoja, puronrantoja jne sekä ohjattu eräissä kohdin kulku viitoitetuille reiteille ja purojen ylityksissä silloille
  • karut metsätyypit jäkälineen ja sammalineen osoittautuivat herkimmin vaurioituviksi ja niiden palautuminen voi kestää vuosikymmeniä. Rehevät puolukka- ja mustikkatyypin metsät sietävät kulutusta huomattavasti paremmin ja niiden palautumiskykykin on parempi. Kosteikkotyyppiset alueet ovat sitä herkempiä kulutukselle, mitä kosteampia ne ovat
  • jyrkät kalliot ja metsärinteet kärsivät paikoin voimakkaasti kulutuksesta ja palautuminen on todella hidasta. Sitä hidastaa vielä myöhempi veden valuma
  • pääratamestarin asenteella ja ympäristön huomioon ottamisella on suuri merkitys siihen, kuinka voimakkaita ja pitkäaikaisia jälkiä kilpailualueelle jää. Tutkijat kiittivät v. 1995 viestin pääratamestarin luontoystävällisyyttä.

Tutkimuksen tulokset ovat täysin samansuuntaisia jälkikäytön korostamista lukuunottamatta kuin suunnistajien omat seurannat aikaisemmista viesteistä ja em. FIN5-tutkimuksessa, joiden tietoja on jo kaiken aikaa käytetty hyväksi eri suunnistustapahtumien järjestelyissä. Tuoreen tutkimuksen väliraportin perusteella Jukolan viestin johtoryhmä päätti kieltää piikkareiden käytön kokonaan Jukolan ja Venlojen viesteissä.
Väliraportin tietoja on myös käytetty täydentämään aiempaa tietämystä Suunnistusliiton ratamestarikoulutuksessa. Loppuraportin suosituksia ja kuvamateriaalia tullaan edelleen korostamaan tulevassa koulutuksessa.

Ehdotuksia kilpailujen järjestelyihin

Tutkimuksessa annetaan vinkkejä maastovaikutusten vähentämiseksi, mm:

  • rastit tulisi sijoittaa tasaisille paikoille eikä rastipukkeja tule sijoittaa kuusien eikä mielellään mäntyjenkään juurille, koska puiden juuret ovat herkkiä vahingoittumaan. Rasteille tulo- ja lähtösuunnat tulisi myös valita niin, ettei puiden juuria vahingoiteta eikä reitti kulje herkkien jäkälä- ja sammalkallioiden yli. Viitoituksillakin tulee puiden juurialueita välttää
  • kulutukselle erittäin herkät, karut ja palautumiseltaan hitaat jäkälien ja sammalten peittämät kallioiden laet ja kalliot olisi syytä eristää kieltonauhoin tai suunnitella reitit niin, ettei sellaisilla kuljeta
  • ylikulkusiltojen rakentaminen virtaavien paikkojen yli on suositeltavaa ja niiden tulisi olla niin pitkiä, että suojakaistaa muodostuu tampatun maaperän ja virtaavan veden väliin
  • lehdot ovat herkkiä vaurioitumaan, joskin palautuminen on nopeaa. Rasteja ei tule sijoittaa lehtoihin ja tarvittavat läpikulut tulee toteuttaa viitoituksin. Vastaavat ratkaisut muillekin herkästi vaurioituville alueille ovat toivottavia, jos se on järkevästi mahdollista
  • varsinaisten kosteikkojen eristäminen kilpailualueesta on suositeltavaa. Mikäli läpikulku on tarpeen, suositellaan pitkospuita. Reittejä ei liioin pidä suunnitella suolampien reunoja kulkeviksi
  • kulutukselle voimakkaasti altistuvalle juoksuväylälle rinteessä tai kallion kupeessa esitetään puurappujen tms. rakentamista
  • heinäinen niitty kestää kulutusta hyvin ja palautuu nopeasti. Kilpailukeskusaluekin palautui 40.000 henkilön ja rakennelmien kulutuksesta hyvin nopeasti.

Kommentteja

Kommentti 1: tutkimuksessa korostetaan kovasti jälkikäytön lisääntymistä, jonka katsotaan paljolti johtuneen Jukolan viestistä, joka olisi houkutellut maastoon lisää liikkujia. Kuitenkin

* ko. Sipoon korpena tunnettu maasto on ollut jo ennen Jukolaa puolustusvoimien harjoitusalueena ja retkeilijöiden suosimana kohteena, sillä sehän sijaitsee vain 25 km Helsingin rautatieasemalta ja 50 kmn säteellä asuu noin miljoona ihmistä. Niinpä siellä oli runsaasti mm. leiripaikkoja, luonto- tarkkailijoiden ym. rakennelmia, jopa talviasuttavia hökkeleitä ja näille vieviä kulku-uria yms.
* vähän ennen kilpailua alueen keskelle rakennettiin kalliovarasto ja sille yleisessä käytössä oleva autotie, joka suuresti helpotti maaston saavutettavuutta ja on havaintojen mukaan lisännyt käyttöä.
* tutkimuksessa arvostellaan parin puronylityssillan jättöä maastoon ja niiden aiheuttamaa lisääntynyttä käyttöä. Muut sillat purettiin heti kisan jälkeen, mutta ko. sillat jätettiin Sipoon ympäristöviranomaisten ym. toivomuksesta käytön ohjaamiseksi juuri ko. kohtiin.
* poikkeuksellisesti jätettiin maastoon rastipukit tarkkailun kohteina olleille rasteille. Tämä oli ilmeinen virhe, sillä erityisesti luonnonkauniilla paikoilla olevien rastien pukeista muodostui retkeilijöiden suosimia paikkoja, joiden vieressä oli hyvä laittaa ruokaa ja vaikka yöpyä.
Opetus: kaikki rastipukit tulee pian kilpailun jälkeen poistaa maastosta.

Ko. maasto on ollut Jukolan viestistä lähtien harjoittelu- ja kilpailukiellossa, joten ei ole todennäköistä, että alueen käyttö olisi lisääntynyt suunnistuspiireissä.
Sen sijaan lehdistössä polemisoitiin laajasti Jukolan aikoihin em. kalliovaraston rakentamista, Puolustusvoimien maaston harjoituskäyttöä sekä alueen suojeluaikeita. On mitä ilmeisintä, että nämä ovat vaikuttaneet alueen yleiseen tietoisuuteen tuloon, mielenkiintoon tutustua siihen ja mahdolliseen lisääntyneeseen jälkikäyttöön pikemminkin kuin Jukolan viesti. Tosin suunnistajien tekemät polut ovat helpottaneet maastossa kulkua, keskittäneet sitä ko. reiteille ja estäneet kasvillisuuden palautumista niille.

Kommentti 2: jo aiemmista selvityksistä tiedetään, että jos 2 henkilöä kulkee maastossa samaa reittiä päivittäin vaikkapa yhden kesäkauden ajan, sinne syntyy paljon pahemmat jäljet kuin, jos 2000 suunnistajaa kirmaa siitä kerran.

Kommentti 3: Jukolan viestin jälkeen maanomistajat suorittivat alueittensa tarkastuksen mahdollisten vahinkojen toteamiseksi ja niistä sovittujen korvausten suorittamiseksi. Ainoatakaan korvausvaatimusta ei esitetty.

Lisätietoja:Reimo Uljasp. 09-7244 940, E-mail
Veikko Kostiainenp. 0400-709 504, E-mail


Etusivulle