Hertta
Monien tarinoiden mies 
Olen 57-vuotias kahden lapsen isä ja neljän lapsenlapsen ukki, mies seikkailujen maailmassa.
Merkittävimpiä asioita elämässäni on perusluottamus itseen ja muihin.
Työssäni toimin yritysten henkilöstövalmentajana. Tätä työtä olen saanut tehdä vuodesta 1989 lähtien. Yritykseni nimi on Perkka Valmennus Oy. Kotipaikka Kittilä. Kittilässä kysytään etelän ihmisiltä, että mistä olet poissa, kun olet tullut tänne asumaan. Silloin voin kertoa olevani Imatralta poissa. Muutin Imatralta Kittilään johtuen valmennuksissa esiin nousseista konkreettisista tarpeista ja omista kiinnostuksen kohteista.
Näkemykseni mukaan yritysten menestyminen on kiinni siitä, miten yrityksen johto ja henkilöstö pystyvät luottamaan toisiinsa ja kommunikoimaan keskenään.
Olen vienyt asiakkaitani Lapin erämaahan kohtaamaan luontoa ja näillä matkoilla kukin matkassa olija voi kohdata omaa luontoansa. Mitä haasteellisimpia yhteiset reissut ovat olleet, sitä paremmin ne ovat vahvistaneet luottamusta itseen ja elämässä selviytymiseen. Sen myötä on vahvistunut käsitykseni luottamuksen merkityksestä ja olen saanut oppia luottamuksen kehittämistä omassa elämässä ja työelämässä, myös esimiesten ja henkilöstön välisessä yhteistyössä.
Seikkailut
Elämäni ensimmäinen seikkailusafari
14-vuotiaana tein kaverin kanssa polkupyöräretken Imatralta Savonlinnaan. Matkaa oli 120 km suuntaansa. Nyt on mukava muistella sitä, miten tuon matkan järjestely ja suunnittelu jännitti. Savonlinnaan ajaessamme me yövyimme menomatkalla. Mielestämme matka 120 km oli niin pitkä, ettei sitä voinut missään tapauksessa toteuttaa yhden päivän aikana. Paluumatkan poljimme yhden päivän aikana ja nauroimme kaverin kanssa, että turhaan jännitettiin matkan vaativuutta ja pituutta. Tuosta kokemuksesta syntyi luottamus ja seikkailunnälkä uusiin haasteisiin.
Koko elämäni ajan olen halunnut aina ja kaikissa asioissa ottaa mahdollisimman mielenkiintoisia haasteita työelämässä ja omassa siviilielämässäkin.
Tämä nyt toteutettava matka on yksi niistä. Aikaisempia matkojani en ole halunnut julkistaa. Vuonna 2000 kävelin Kittilästä Imatralle. Paikallinen lehti teki matkastani mielestäni hyvän tarinan. Kuulemani mukaan eräs nuori liikuntakyvytön kaveri oli lukenut jutun ja todennut paikalla olevalle toiselle henkilölle, että jos tuo kaveri on kävellyt 1100 km, niin minäkin kävelen joskus. Kun näin on tapahtunut, haluan jakaa tämän matkan kaikkien niiden ihmisten kanssa, jotka haluavat ottaa omassa elämässään uusia haasteita ja vaikkapa uuden askeleen eteenpäin.
Kanoottisafari
Tasapaino, omat rajat ja luottamus itseen
Noin kuusi viikkoa kanootissa tarkoittaa minulle sitä, että haen jatkuvasti tasapainoa. Teen työtä keholla, jaloilla, käsillä. Kun melon eteenpäin, olen mukana täydellisesti juuri läsnäolevassa hetkessä. Ehkä tuosta toistuvasta kokemuksesta voin saada vastauksen tai vastauksia kysymykseen: Miten voin luottaa itseeni ja muihin. Onko vastauksen hakeminen näin rankempaa kuin ihmisellä arkielämässä?
Reissu on rankka, mutta minulla on selkeä tavoite. Se on noin 1650 kilometrin päässä. Minulla on tarvittavat välineet ja vain se hetki kun melon eteenpäin, tässä ja nyt. Ei mitään muuta. Silloin voin kokea oloni turvalliseksi. Minun ei tarvitse pelätä. No, myrskyjä tietenkin voi tulla, mutta niihin on reagoitava tilanteen mukaan. Olen tehnyt reittisuunnitelman, varustautunut hyvin ja ottanut turvallisuusnäkökohdat huomioon. Siinä varsinaisessa melontatilanteessa minun ei tarvitse tulevaa paljonkaan miettiä, mutta monenlaista pohdiskelua varmasti on luvassa.
Onko meillä arkielämässä sellaista konkreettista luottamuksen tunnetta, jonka voi esimerkiksi melottaessa saavuttaa? Melominen on hyvin selkeä fyysinen suoritus. Se on tavoitteeseen menemistä.
Sanotaan, että ensimmäisen askeleen ottaminen kaikissa uusissa asioissa on vaikeinta. Sama asia pätee ensimmäisen melontavedon tekemiseen. Matkalle lähtemistä helpottaa, kun on hyvin asiat suunnitellut, sisäistänyt reitin ja pitää tavoitekuvan mielessään. Täytyy vain luottaa ja lähteä matkalle.
Toivottavasti tämä safari antaa joillekin päiväkirjaa seuraaville rohkeuden oman elämän matkan tutkiskeluun ja haluun lähteä itsensä näköiselle ja kokoiselle matkalle.