Viro kesällä 2004

Olin joku tuhannes asiakas Anttilassa tai jotain sen suuntaista, ei ole selvinnyt minulle ihan kokonaan. Joka tapauksessa sain risteilyn kahdelle. Olin halukas käyttämään sen jo toukokuun lopulla, mutta sille risteilylle ei ollut tilaa, menin sitten muin keinoin. Ensimmäinen vapaa keskiviikko oli 9.6.2004. Simolla oli vapaapäivät 9. ja 10.6, joten hän suostui lähtemään kanssani Tallinnaan.

Viking-terminaalin edessä on lainattavissa vihreitä citybikeja kahden euron panttia vastaan. Simo heitti mutkat yhdellä (kajaanilainen sanonta). Laivamme Rosella lähti illalla klo 21 kohti Viroa. Aamulla klo 7 oli maihinousu Tallinnan satamassa. Meidän matkaamme kuului mukana seuraava bussi. Menimmekin sen kyydissä 200 metriä aamiaispaikkaan. Minä olin nauttinut meriaamiaisen jo laivassa, eikä Simolle maistunut aamupala. Kävelimme vanhaan kaupunkiin.



Menimme erälle terassille oluelle. Vastapäätä oli Olde Hansa-niminen ravintola, jota neuropsykologini oli minulle edellisenä päivänä suositellut. Ravintolassa olisi kuulemma keskiaikainen meininki: keskiaikaisesti pukeutunut henkilökunta, keskiaikaista ruokaa, keskiaikaista viiniä ja keskiaikaista olutta. Kuvassa näkyvällä aukiolla oli keskiaikaisesti sonnustautunut tyttö jakamassa lehtisiä. Menin tiedutelemaan tältä lounasmeiningistä. Hän olikin vastapäisen ravintolan palkkalistoilla (ilmeisesti), hän väitti vastapäisen olevan paras. Kysyin, etteikö Olde Hansa olekaan paras? Päätimme ottaa aikalisän, selvittääksemme mikä oikeasti olisi paras.



Kävelimme pienen matkan eteenpäin ja menimme terassille.  Pöytämme luo tulikin nuori nainen kysymään tulta savukkseensa. Sytytin hänen tupakkansa ja kehotin hänen istumaan kiireemmältään. Istuimme aurinkoisella terassilla hyvän aikaa. Sanoin meidän olevan menossa lounaalle joko Olde Hansaan tai vastapäiseen, oli vain selvittämättä vielä kumpi oli paras. No, tämäpä sanoi tietävänsä parhaan. Eikä se ollut kumpikaan edellämainittu. Siellä oli kuulemma komeat saunat ja uima-altaat. Lisäksi siellä sai ruokaa. Kysyin oliko ruoka hyvää. Hän sanoi sen olevan parasta. Sanoin uskovani, koska marsalkan vaimon nimi oli Anastasia ja tämänkin naisen nimi oli Anastasia.



Menimme taksilla Anastasian neuvomaan kylpylään. Tyttö lähti oppaaksi mukaan. Kylpylä sijaitsikin aivan kaupungin keskustassa. Maksu oli 200 kruunua tunti. Ei minusta paha.



Sauna oli ensiluokkainen. Lisäksi saunaan kuului yksityinen uima-allas. Maksoin meidät saunaan tunniksi ja marssin sisään. Simo jäi tapansa mukaan jurnuttamaan ulkopuolelle. En oikein jaksanut lähteä maanittelemaan ja markkinoimaan häntä saunatiloihin, olinhan jo maksanut koko lystin. Tämä Anastasia kävi maanittelemassa Simoa ja käväisi antamassa minulle väliraportteja projektin edistymisestä. Olin tympääntynyt koko aiheeseeen. Menin saunaan yksin. Käväisin uimassa. Vesi oli ainakin 15 astetta vilpoisempaa kuin edellisenä päivänä oli ollut Stadikalla.



Saunan jälkeen pukeuduin ja käväisin oluella talon ravintolassa. Kävelin läheiseen MacDonaldsiin. Hautasin ajatukset syömisestä parhaassa ravintolassa. Otin kebeb-aterian (kebab eine). maksaessani, huomasin, että minulta oli sivallettu taskusta Eestin rahat (arvo 20 euroa, 40 USD ja 20 Kandan dollaria) ja lompakosta eurot (n. 100). Olisikohan pitkäkyntinen ollut tämä Anastasia, koska hänellä oli pääsy saunaan pukuhuoneeseen ja hänellä oli ollut tilaisuus nähdä aiemmin, missä säilytän käteisvarantoani? Noh, minulle jäi kortit ja passi ja pystyin puristamaan perseellä normaalisti, ei minulla ollut hädän päivää...



Kävin ostoksilla Livikossa. Ostin 6 litraa shampanskojaa, 5 litraa 80 % Viru Valgeaa ja levyn olutta. Unohtamatta oranssia Norttikartonkia. Menin laivaan ja ihmettellin kun Simoa ei näy missään. Ehdotin hänelle Suomessa, että kannattaa ottaa puhelin mukaan yhteydenpidon mahdollistamiseksi juuri tällaisia tilanteita varten. Hän sanoi hieman jopa vihaisesti: "Mitä mä sillä teen?". En ruvennut kinaamaan asiasta.  Olisi ehkä pitänyt, mutta meidän firmassa ei sanota: "Mitäs mä sanoin?". Matkustin laivalla Helsinkiin, hyppäsin Tokee liikenteen bussin ja ajoin Hämeenlinnaan.

Simo soitteli seuraavan päivänä. Oli juuri kotiutunut ja saanut puhelimen käsiinsä. Hänet oli paiskattu tyrmään. Hän oli nimittäin ostanut viinaa, juonut sitä (siis varmaankin humaltunut) ja pyrkinyt laivaan. Henkilökunta oli ollut yhteistyöhalutonta, eikä ollut päästänyt häntä laivaan. Simo, jurnukka, oli toista mieltä ja yritti vaan tunkea laivaan. Yhteistyöhaluton henkilökunta oli kehottanut hankkimaan lipun johonkin toiseen laivaan, tähän laivaan kaverilla ei olisi asiaa. Kaveri oli tietenkin toista mieltä. Henkilökunta hälyytti paikalle konstaappelit. Nämä sitten veivät Simon vankeuteen ja päästivät vasta seuraavana päivänä pois. Olivat kuulemma puhalluttaneetkin: 3 promillea. Se on minusta paljon, siihen ei ihan kaljaa lipittämällä päästä. Onneksi Simo oli kätkenyt 50 euroa farkkujensa sivutaskuun, hän sai ostetuksi matkalipun ja hieman tuliaisia. Virkavallan kanssa tekemisiin joutuessaan itämailla, käteisvarat putsataan yleensä taskusta, niin oli käynyt tälläkin kerralla. Voihan varas tietenkin olla joku toinenkin taho, mutta...

Retkiä Simon kanssa

Unkari 1997
Kos 1998
Unkari-Kroatia-Bosnia 1998
Hyvien ihmisten juhla kesällä 2002
Pyöräretki Harmaasusien alueelle 2002
Cinderella tammikuussa 2003
Mätäjoki-festarit kesällä 2003
Stadikka kesällä 2003
Ongella kesällä 2003
Lammassaari kesällä 2003
Hyvien ihmisten juhla 2003
Latvia  kesällä 2003
Jussin varpajaiset elokuussa 2003
Itsenäisyyspäivä 2003
Laskiainen 2004
Tukholma kevättalvella 2004 


  retket ylipäänsä

Tommi 11.6.2004