Seuraavana aamuna kiipesimme Mantereenlinnaan
etsikelemään peikkoa ja grillailemaan
makkaraa. Me löysimme Venlan kanssa peikon
kolon. Kolon koosta pättelimme peikon
olevan laihan. Hetken pohdiskeltuaame, etsimme isomman kolon, koska peikkohan on pullea.
Kävelimme Mantereenlinnaan mennen ja tullen. Takaisin minä ja
Venla tulimme kahdestaan hyvin sankan aarnimetsän läpi. Olin ylpeä
Venlasta. Hän jaksoi urhoollisesti taivaltaa erittäin vaikeakulkuisessa
maastossa.