Vaasa kesäkuussa 2003

Lähdimme Vaasan matkalle äitini autolla. Mukana matkaseurueessa olivat äitini Atta, Venla, Tuula-tätini ja minä. Sisarusten Aune-serkku asuu Vaasassa. Miika-pikkuserkullani on neljä tytärtä, joista nuorimmat kaksostytöt Noora ja Laura ovat viisivuotiaita eli sopivia leikkitovereita Venlalle. Sattuvat vielä olemaan suomenkielisiä, Miikan vanhemmat tytöt ovat kaiketi kaksikielisiä. Paikalla oli myös Miikan vanhempi sisar Maria, joka asuu tyttärensä Sagan kanssa Sipoossa. Miikan Christa-vaimokin kävi tervehtimässä Aunen asunnolla meitä.




Matkalla pysähdyimme tuliaisten hankintaan maankuuluun Juustoporttiin, joka sijaitsee Jalsjärvellä noin sadan kilometrin päässä Vaasasta..



Myymälästä saa ostaa monen sorttisia juustotuotteita. Myyntitiskillä saa vapaasti maista eri juustoja. Minä päädyin voimakkaan makuiseen paholaisjuustoon. Sillä oli saksankielinen nimikin, muttei jäänyt mieleen. Loppumatkalla Tuula leikkeli mullen sopivan kokoisia annospaloja. Siitä tulikin mieleeni, että ostin Juustoprtista oikeaoppisen juustoveitsen, täytyykin lähteä Hämeenlinnaan hakemaan se. Atta ja Tuula ostivat mahtavankokoisen leipäjuuston Aunelle viemisiksi.



Juustoportin aulassa on myös lehmä, jota lypsää ämpäriin.



Jo toisena päivänä lähdettiin Wasalandiaan. Paikka on aika edullinen, sillä sain eläkeläisalennuksen sisäänpääsystä. Huvi maksoi vain kuusi euroa, sillä sai kiertää laitteita mielin määrin. Kivasti tytöt kiersivät laitteissa. Minäkin ajoin vissiin kymmentä laitetta.



Teekuppiin kaikki kolme pientä tyttöä mahtuivat kaikki.




Minäkin menin karuselliin ja ajoin suosikkiratsullani, hylkeellä. Linnamäellä ajan usein kanalla.



Viikinkilaivassa nappasin kuvan yläasennossa. Minusta viikkari on aika hurja laite. Wasalandian vetonaula on tukkijoki. Menimme Venlan, Marian, Sagan, Lauran ja Nooran kanssa kahdesti siinä. Lopulta menimme Venlan kanssa vielä kolmannenkin kerran. Tukkijokipäivänä on syytä paistaa aurinko, sillä siinä kastuu pahanpäiväisesti. Merirosvolaiva oli vaikea laite. Siinä laite ei vie, vaan liikkuminen tapahtuu omin voimin. Minusta kuitenkin sellaiset laitteet ovat hyväksi lapsen motoriikan kehittymiselle.



Seuraavana päivänä matkasimme katsomaan raippaluodon siltaa, joka on maamme pisin, 1045 metriä. Raippaluodon silta korvaa nykyisin lossiyhteyden. Liikennemäärätsaaren ja mantereen välillä ovat nyt niin suuret, että sillanrakentaminen oli liikennetaloudellisesti kannattavaa. Silta turvaa saaren elinkeino- ja väestörakenteen säilymisen parantamalla liikenteen sujuvuutta ja kuljetuksien varmuutta.



Kauniissa säässä lähdimme Miikan kuljettamana Westin perheen mökille Vaasa edustalla sijaitsevaan Lammassaareeen. sattumalta olimme samannimisessä saaressa Helsingin edustalla kesäkuussa .



Vaika merimatka ei kestä kuin vartin, Venla nukkui sylissäni mennen tullen.



Lämmin sää suosi meitä mökkimatkalaisia. Rakennus sijaitsee niin rannassa, että myrskyllä vesiroiskeet lentävän ikkunaan saakka. Rupattelimme pikkuserkkuni Miikan kanssa kuistilla pitkiä toveja. Pohjalaisen sisukas mies. Ei hevillä luovuta. Oli kiva tutustua uudelleen, edellisen kerran olin Aunen hoidossa Vaasassa vuonna 1971, kun äitini oli kesäkursseilla Vaasassa. Tuolloin minulle jäi Vaasasta hyvin ruotsalainen käsitys. Kaupassa käydessäkin piti taitaa ruotsia, vaikka maksoin Suomen rahalla. Minusta se oli outoa.

Rannassa tytöt polskuttelivat merivedessä.



Viking Line lopetti liikennöinnin Vaasa ja Uumajan välillä kannattamattomana taxfree-myynnin loputtua. Nykyin Rg-line tekee kerran päivässä matkan Uumajaan. Reittiä käyttävät ainoastaan henkilöt, jotka käyvät työssä toisella puolen lahtea tai sitten on muuten vaan pakko päästä yli. Liput ovat kalliita, eikä laivamatka tarjoa mitään nautintoja, kuten villeinä takavuosina, jolloin viinaralli Uumajaan oli jatkuvaa.



Kuvassa jalkani terassilta otettuna. Mullan piti lähteä ajamaan Helsingistä Lieksaan Vaasan reissua seuraavana päivänä, mutta se peruuntui. Hyvä niin, kilometrejä tuli muutenkin viikossa toista tuhatta. Paluumatkalla oli pakko mennä Tampereella hampurilaiselle, veren sokeri laski hälyyttävän alas. Kyllä se siitä sitten korjaantui. Sanoin kyytiläisille, etää silloin sanon, että nyt mä tarvihen hampurilaisen, se ei ole mikään ehdotus.

Kilometrejä tuli, mutta niinhän Nuuska Muikkunen sanoi, että matkojen tulee olla pitkiä ja hitaita. Hänpä taittikin taipaleensa kävelle maisemiin tutustuen.


Länsi-Suomen kiertue

Tommi 7.7.2003