Venla Viehko Vetehinen, Veikeä Vedenneiti

Veden elementti on ollut Venlalle mieluinen pienestä pitäen. Läheltä piti, ettei hän syntynytkin veden syliin. Sitä oltiin suunniteltu, mutta Venlan kova kiire päivänvaloon esti sen. Ensimmäinen kosketus veteen saatiin pienessä vaaleanpunaisessa vauvan ammeessa. Kylpemisestä selvästi nautittiin.



Seuraavaksi tehtiin tuttavuutta veteen Pikku Huopalahden Wilhelmiinan uima-altaan vauvauinnissa, joka aloitettiin nelikuisena.



Vettä pään päälle, maagiset mantrasanat ja sukelluksiin.



Veden alla sukelletaan silmät ja suu auki.

 

Ensimmäisenä juhannuksena v. 2000 kokeiltiin ison veden, Suomenlahden tuntua Munkkiniemen rannassa. Merivesi +18 astetta; ei yhtään hirvitä.



Aina ei päivä paistanut kesälläkään, eikä ollut tarpeeksi lämmintä. Mutta saunan lämmössä päästiin sentään polskuttelemaan muovialtaaseen.

 

Vatsallaan uinti, käsipohja sujui hyvin pikku altaassakin.



Kesällä 2001 oli välillä lämpimiäkin ilmoja, niin että voitiin uida ulkona altaassa Iso-Mummin kesäpaikassa Saimalassa ja harjoitella sukellusta.



Turengissa kunnan uimarannassa, Liinalammella, uidaan laihan faijan kanssa. Eikä vesi pelota yhtään.



Liukumäestä tullaan, mestarisukeltaja vauhdissa, syksy 2001.

Oltiin äsken uimassa pitkästä aikaa. Täälä kertaa Hämeenlinnan uusitussa uimahallissa. Venla oli alkanut pelkäämään sukeltamista. Sain Venlan voittamaan pelkonsa. Hänellä on ollut niin pitkä tauko. Uhrauduin ja näytin hänele hyppäämisen mallia. En ole hypännyt kolmeen vuoteen muualta kuin laidalta pää edellä. Hyppäsin vitosestä. Alhaalla pikkupoika kehui suoritustani, mutten totuuden nimessä käsittänyt ilmalennon aikana suunnista tuon taivaallista. Lisäksi paine teki murskaantuneessa korvassani kipeää. Oli pitkään kipeä.

Mutta Venla uskalsi hypätä laidalta monta kertaa, kun minä olin vastaanottamassa. Uhraus kannatti.

Vesiliukumäessä laskettiin ensin kaksin, sitten Venla laskikin jo yksin ja lopuksi kiipesi itsenäisesti torniin ja laski alas.

Hyvä suoritus.



Uintitaito on hyväksi merikapteenin hommissa. Välttämättömyys.

Kolmivuotiaana Venla on kehittynyt vesielävänä. Hän laskee kaikista tuntemistani vesiliukumäistä yksin ja hyppää tottuneesti hyppykorokkeelta. Helsingin uimahalleista ylivoinen uimahalli Venlalle on Itäkeskuksen halli.Olen tehnyt  huomion, että Itiksen uimahalli on tarkoitettu nykyään enemmänkin viihdekäyttöön. Kilpauimarit harjoittelevat Mäkelänrinteen 50 metrin radalla. Itiksen pitkä rata on katkaistu keskeltä, tosin väliaikaisella muurilla. Siellä on poreallas, vesiputous, pitkä liukumäki, lastenallas, jossa on pienempi liukumäki, opetusallas, jossa harjoittelimme uimakoulun juttuja, kattosolariumit, jotka ovat käytössä ilmaiseksi, vapasti käytössä oleva kuntosali, höyrysauna, vihtasauna, tavallinen sauna ja kylmä allas. Tarkoitettu siis lähinnä elämyskäyttöön. Mutta Venlaa ajatellen paras. Muut tulevat kaukana perässä. Jos nyt jonkinlaista rankingia täytyisi tehdä, niin lista näyttäisi ehkä tältä: 1) Itis 2) Pirkkola 3) Uimastadion 4) Mäkelänrinne 5) Kumpula 6) Malmi 7) Vuosaari ...

Loput ovat: Jakomäki , Ruoholahti ,   Yrjönkatu ,  Kontula ,  Siltamäki ,  Töölö , Haagan ja Lauttasaaren Yhteiskoulujen hallit.  Urheilutalo a Kalliossa peruskorjataan.

Syksyllä 2003 Venla aloitti uimakoulun alkeiskurssin .

Vedenalla

Sukellus altaaseen. Tyttö pitää silmiään auki.



Helmikuun ensimmäisenä 2005 oli Venlan viisivuotiastarkastus neuvolassa. Onneksi tämä viime tipassa suoritti edellisenä päivänä viisivuotiastestin Itiksen uimahallissa läpäisten sen varsin mallikkaasti. Testiin kuuluu hypätä viiden metrin telineeltä veteen ja testi on suoritettava ennen viisivuotiastarkastusta.

Itse tämä toki ehdotti hyppäämistä. Minä tuen sellaisia pyrkimyksiä, koska olen ollut lukuisia kertoja tyttäreni kanssa uimassa ja entisenä uimahyppääjänä tiedän mahdolliset vaaratekijät. Venlan hyppy on niin kunnossa, että hyppääminen viiden metrin korkeudesta on täysin hallittua ja siten turvallista.

Uimakoulu syksyllä 2003
Alkeis II keväällä 2004
Venla

Tommi 22.1.2003