- Kansanopisto
Lähdimme matkaan MS Mariellalla. Meillä olikin Viking Buffet heti ensimmäisessä kello kuuden kattauksessa. Sitä ennen kävimme kasvomaalauksessa. Perinteinen seisova pöytä on nostanut profiiliaan ja ruoka on varsin mainiota, oluineen ja viineineen. Venla tykkäsi sekä mustasta että keltaisesta kaviaarista. Kuorin hänelle myös katkarapuja, joita tämä innolla pisteli.
Syötyämme hyvin, menimme laivan tanssiravintolaan hieman tanssahtelemaan. Venla tanssi Mammun kanssa ja minä Annelin. Illan hämärissä sitten menimme hyttiin. Koko reissun parasta antia Venlalle oli yläsänky. Kävin vielä iltaolusilla laivan pubissa kuuntelemassa irlantilaisia lauluja esittävää trubaduuria. Olihan tällä valikoimassa muitakin cover-biisejä, mutta irlantilainen ote kaverilla oli.
Aamusella kävimme runsaalla meriaamiaisella. Tukholman saarito on todella kaunia ulottuu varsin pitkälle. Saaristo alkaa ainakin neljä tuntia ennen satamaan saapumista. Satamaan päästyämme oli sisarusten Mauno-serkku meitä vastassa. Mauno ajelutti meitä Tukholman nähtävyyksillä: Kuninkaanlinna vahdinvaihtoineen, Valtiopäivät, Olof Palmen murhapaikka, Anna Lindhin murhapaikka, Globen.
Lopulta menimme Maunon talolle meren rantaan. Talo on Maunon ja Pirkon vuosikymmenten luomus (38 vuotta). Pihalle he ovat tehneet entisestä veneestään saunan. Nokka on katkaistu kuten sukellusvene Kurskista jouduttiin katkaisemaan sitä nostettaessa. Veneen kyljessä lukeekin Kursk – myös kyrillisin aakkosin. Itse talossa on huikeita huoneita komeine seinämaalauksineen: viinikellari, kaljakellari, uima-allas, disko, makuuhuoneita, olohuoneita, saunoja. Kahviteltuamme Maunolla ja Pirkolla, lähdimme Maunon sisarelle Evalle visiittiin. Eva ei enää suomenkieltä taida, koska on ollut Ruotsissa sotalapsuudestaan saakka. Hänelle sattui pari viikkoa aiemmin ikävä onnettomuus, kun T-banassa mustat pojat pelasivat palloa ja pelin tiimellyksessä juoksivat Evan nurin. Päähän tuli ammottava reikä ja lievä aivovamma, koska ilmeisesti hänellä oli hetkellinen tajuttomuus ja sekavuus.
Iltapäivällä Mauno kuljetti meidät takaisin satamaan Slussenille. Me menimmekin aika pian saunaan ja porekylpyyn. Välillä piti hakea juotavia baaritiskiltä. Kysyin voinko maksaa myöhemmin, koskei minulla ollut lompakkoa mukana uimahousuissa, vaan se oli pukuhuoneen kaapissa.
- Valitettavasti pitää maksaa heti
Hain koko lompakon ja jätin kaniin baaritiskin taa. Tarjoilija kiinnitti siihen kumilenkillä lapun, jossa oli kaappini numero. Lompakossa oli saunaan mennessä 60 € ja 200 ruotsin kruunua. Maksoin koko ajan kruunuilla. Poistuessamme sain lompakkoni takaisin. Huomasin lompakosta puuttuvan 50 euron setelin ja kaikki ruotsalaiset, ainoastaan kymmenen euroa oli tallella. Järkytyin. Pengoin lompakon läpi useaan kertaan. Pengoin taskuni. Vihdoin sanoin aina niin ystävällisesti käyttäytyneelle tarjoilijalle:
- Olen pahoillani, mutta lompakostani puuttuu rahaa. Olen käynyt kaikki paikat läpi löytämättä
- Luuleksä mun vieneen rahat?
- No en, mutta täältä lompakosta rahat on kuitenkin hävinneet ja lompakko on ollut sinun takanasi
- No en todellakaan ole varastanut. Oletko varma, ettet itse ole rahoja tuhlannut?
- No ei mulla ole tässä ollut oikein saumaa, kuten varmaan olet huomannut. Täytyy varmaan lähtee kertoon.
Kävin tekemässä ikävän katoamisilmoituksen laivavahdille. Aika huonossa asemassahan sitä on jos pelkkää käteistä rahaa lompakosta on napattu ja jätettykin vielä vähän pesämunaksi. Varmasti aika harva vaivautuisi näihin ikäviin hommiin risteilyn aikana. Koetin suhtautua asiaan mahdollisimman neutraalisti.
Lainasin Annelilta hiukan rahaa. Kävimme tällä kertaan myöhäisemmässä kattauksessa Viking Buffetissa. Aamulla kävimme Venlan kanssa meriaamiaisella Atan ja Annelin tyytyessä kahvikupposiin.
Anneli meni kotiin vastaanottamaan miestään Onnia Amerikasta, Atta ja Venla lähtivät internet-junalla Hämeenlinnaan. Minä ajoin metrolla Herttoniemeen puhvelin ostoon, sitten hain eduskunnasta minulle omistetun Lassi Kämärin uuden aforismikirjan: Loistava puhallus – lauseita. Kävin neuropsykologisessa kuntoutuksessa ja lähdin Tampereelle vetämään vertaistukiryhmää nuorille aivovamman saaneille aikuisille.
