Taata, Antti, Timo, Tommi ja Venla
Minun sukuni tarina
Minä olen puoliorpo, orpana. Isäni hukkui vuonna 1968 Vanajaveteen, Petikon edustalle, saman vuonna kuoli myös äitini isä, Ukko. Hän heitti hokkarit nurkkaan syksyllä, isäni puolestaan heitti vitoset keväällä. Isäni isä, Antti Viitanen puolestaan kuoli kesämökillään -87, hänen isänsä, Taata potkaisi tyhjää 1966. Hän oli tarkka ja visu mies. Oli tottunut maksamaan parturista aina säännöllisesti markan. Hän kävi parturissa Keturilla neljä kertaa vuodessa. Yhden kerran parturi Jakeliuksen poika rykäisi näin sanoen: "Se parturitaksa on noussut kuulkaa, Viitanen, jo viime vuoden puolella kahteen markkaan". Taata antoi markan ja painoi hatun päähänsä näin sanoen: "Älä hötise!". Taata maksoi elämänsä loppuun asti parturista markan, hän ei ollut kovinkaan uudistusmielinen, sanoisin, että jyrkkä konservatiivi.
Helmikuussa 2004 Pulmu-mummini möi kesämökkinä pitämänsä Saimala-nimisen tilan Janakkalasta. Tila myytiin varusteineen, joten haimme sieltä jotakin tunnepitoisesti arvosta ystävänpäivänä. Hain sieltä mm:
- lipaston, erittäin painava
- hopeapäisen kävelykepin, isoisäni isän
- lampaan keritsimet
- kaksi puulapiota
- leipälapion
- höylän
- juustohöylän
- lihanuijan
- paistolastan
- isoisäni isän kuva; Juho Viitanen
- isoisäni äidin kuva; Matilda Viitanen
- isoisäni isän hevosen kuva; Satu
- kaksi pyykkipoikaa
- sukkulan
Otin käyttööni hopeapäisen kepin, jonka Taata sai 70-vuotislahjaksi 4.4.1953. Hän siis syntyi 4.4.1883, minä ja Kalle päästiin ripille 4.4.1982, 99 vuotta myöhemmin. Taata oli ylväs kaveri.
Tarinat
Venla
Tommi 16.9.2002