Susiheimo

Viime viikolla susien heimo joutui mediamyllytyksen kohteeksi käyttäytymällä susille ominaiseen tapaan, ärhentelemällä. Elämän suolahan on saada silloin tällöin kiukutella ja rettelöidä. Leijonille taas ominainen tapa on ulostaa baarin lattialle. Noh, susi oli tietenkin raadellut hirven vasan. Vasa kuoli.

Hirvilehmäähän tämä ei miellyttänyt, joten se potkaisi sutta. Susi kuoli.

Eräs esi-isäni, kantasusi on joutunut myös hirven potkaisemalla tappamaksi. Tällä roikkui hirvenkarvainen amuletti kaulassa. Tämän vaimo löysi miehensä metsästä, kaivoi amuletin rintakammiosta, hirvi oli potkaissut sorkkansa rintalastan läpi. Susi kuoli.

Suden sukulainen, heimomme jäsen, oli ilmeisesti saanut vihiä tapahtuneesta, joten se päätti näyttää, että susi voidaan kyllä tuhota, mutta susiheimon lannistaminen ei käy päinsä, joten se puolestaan raateli tangokuningatar Saija Tuupasen koiran. Koira kuoli.

Koston kierre jatkuu. Suden vastustajat saivat vihiä pikkuhukan olevan menossa eilen luistemaan Käikälän kaukaloon. He pimensivät valot kentältä, vaikka kaukaloissa ovat tähän asti loistaneet valot yötä päivää vaikkei olisi jäätäkään. No, pikkuhukkahan viiletti pimeydeydessä silmät kiiluen, kuten susille ominainen tapa on.

Kuten susille ominaista on, ne kehittyvät kaiken aikaa. Pikkuhukka oli edellisen kerran luistelemassa edellisenä keväänä. Tällä ja edellisellä kerralla oli huima ero. Pikkuhukan motoriikka ja lihaksisto oli kehittynyt kovasti reilussa puolessa vuodessa. On kehittynyt terve susi. Katsoin eilen illalla elokuvan Kaunis mieli, jo toistamiseen. Luulen kyseessä olevan paras elokuva mitä on. Liikutuin kyyneliin. Sikäli mainitsemisen arvoista, etten ole liikuttunut mistään neljään ja puoleen vuoteen otsalohkovamman takia. Olenko tervehtynyt susi? Sutelatkin yrittävät tervehdyttää maamme nuorisoa.

paina tietenkin sutta, tottakai

Susihavainto Mäntsälässä

Heimo Sutela 14.12.2004