Suden tarina
Tämä on Venlan suosikkisatu. Hän pitää tarinasta
enemmän kun sen kertoo suusta, eikä lue kirjasta. Näin se suurin
piirtein menee.
Tämä sattui Nooan arkisssa joskus kauan sitten. Kuten kaikki tietävät
Nooa keräsi kaikki eläimet arkkiinsa, yhden kutakin sukupuolta.
Ihmisiä oli sentään mukana pelastautumisretkellä kahdeksan.
Koska arkilla oli verraten tylsää matkata sateessa 40 päivää
ja yötä, Nooa keksi, että kaikki eläimet vuorollaan kertovat
tarinan. Arkin peräosasta kuului epämiellyttävää
murinaa, joten Nooa huikkasi aluksen ahteriin päin: "Susi, lopeta turhanaikainen
ärinä ja kerro tarina". "Huh!", ärisi susi: "Mieluummin ärisisin,
mutta saatanhan minä kertoa erään tutun tarinan, saatte viimeinkin
kuulla tarinan todellisen laidan".
Susi otti mukavan asennon ja alkoi kertoa:"Olin muutamia vuosia sitten etelän
mailla lomailemassa. Kuulin paikallisilta seutukunnalla asuvan kolmen sian,
kukin omissa taloissaan. Seuramiehenä ajattelin mennä paiskaamaan
käpälää nasujen kanssa."
"Saavuin ensimmäisen sian asuinkentälle. Talo oli tehty heinistä
ja pihamaalla kasvoi valtoimenaan ohdakkeita. Huutelin pihalta sisällä
olevalle sialle: "Hohoi, täällä ystäväsi susi. Annahan
kun tervehdin sinua karvaisella käpälälläni". Nasu vastasi:
"Ehei, en suin surminkaan avaa oveani kaltaisellesi karvaturkille". Vastasin:
"Olet erehtynyt, me pohjoisen pojat emme ole ollenkaan niin pahatapaisia kuin
eteläiset heimoveljemme. Me olemme lupsakkaa porukkaa". Samassa pihamaalla
kasvavat nokkoset alkoivat kutittaa nokkaani vimmatusti ja minulta pääsi
jättimäinen aivastus. Sian heinätalo laksosi kokoon ja sika
pyllähti istumaan heinäkasan päälle. Ojensin kättäni
auttaakseni sika-poloista. Jotenkin siinä kävi niin, että
sika mennä hyppäsi suoraan hampaitteni välistä kitaani.
Mahani laskeuduttua, päätin lähteä kertomaan toiselle
sialle tästä valitettavasta tapahtumasta."
"Saavuin toisen sian asuinkentälle. Talo oli tehty risuista ja pihamaalla
kasvoi valtoimenaan ohdakkeita. Huutelin pihalta sisällä olevalle
sialle: "Hohoi, täällä ystäväsi susi. Annahan kun
tervehdin sinua karvaisella käpälälläni". Nasu vastasi:
"Ehei, en suin surminkaan avaa oveani kaltaisellesi karvaturkille". Vastasin:
"Olet erehtynyt, me pohjoisen pojat emme ole ollenkaan niin pahatapaisia
kuin eteläiset heimoveljemme. Me olemme lupsakkaa porukkaa". Samassa
pihamaalla kasvavat nokkoset alkoivat kutittaa nokkaani vimmatusti ja minulta
pääsi jättimäinen aivastus. Sian risutalo laksosi kokoon
ja sika pyllähti istumaan risukasan päälle. Ojensin kättäni
auttaakseni sika-poloista. Jotenkin siinä kävi niin, että
sika mennä hyppäsi suoraan hampaitteni välistä kitaani.
Mahani laskeuduttua, päätin lähteä kertomaan kolmannelle
sialle tästä valitettavasta tapahtumasta."
"Saavuin kolmannen sian asuinkentälle. Talo oli tehty tiilistä
ja pihamaalla kasvoi valtoimenaan ohdakkeita. Huutelin pihalta sisällä
olevalle sialle: "Hohoi, täällä ystäväsi susi. Annahan
kun tervehdin sinua karvaisella käpälälläni". Nasu vastasi:
"Ehei, en suin surminkaan avaa oveani kaltaisellesi karvaturkille". Samassa
pihamaalla kasvavat nokkoset alkoivat kutittaa nokkaani vimmatusti ja minulta
pääsi jättimäinen aivastus. Sika huusi sisältä:
"Tätä taloa et niin vain puhku ja puhise nurin. Ainoa keino päästä
sisälle on tulla savupiipun kautta, mutta varoitan sinua: Sinua odottaa
ikävä yllätys". Kiipesin katolle kertomaan sialle suruviestin:
"Tuon sinulle ikävän viestin. Kaksi veljeäsi ovat kuolleet,
söin heitin vahingossa kitaani". Sika ei vastannut mitään,
joten ajttelin, ettei sika kuule ja ryömin savupiipusta sisään.
Alhalla minua odottikin padallinen kiehuvaa vettä. Molskahdin tulikuumaan
veteen karvoineni nahkoineni. Pomppasin pystyyn ja juoksin pohjoiseen raukoille
rajoille. Sen koommin en ole etelän mailla visiteerannut. Pankaa mieleenne."
Venla
Tarinoita
Tommi 10.1.2003