Puheterapia

Puheterapia on paljon muuta kuin aikaisemmin olin käsittänyt. Jopa kuntoutuksen alkuvaiheessa luulin käyväni puheterapiassa vasemmanpuoleisen kasvohermohalvauksen (facialis pareesi) takia. Myöhemmin on tullut selväksi, että ala käsittää koko kielellisen aineksen vastaanottamisen ja tuottamisen. Aluksi siis luulin, että käyn puheterapiassa ainoastaan dysartriani takia, mutta kyse on paljosta muustakin.

Dysartriasta on kyse silloin, kun puhe on epäselvää puhumiseen tarvittavien lihasten koordinointivaikeuksien vuoksi. Dysartrisen henkilön kielikyky on muuten säilynyt (ymmärtää puhetta, sanat löytyvät), mutta puhe on epäselvää.

Afasia on aivojen hermokudoksen vaurioitumisesta johtuva kielellinen häiriö, joka voi liittyä kielelliseen ajatteluun, puheen ymmärtämiseen, puhumiseen, lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Puheterapiassa on tullut tehtyä aika runsaastikin kirjallisia harjoituksia. Sisällön tuottaminen tuntuu kirjoitettaeesa helpommalta kuin puheen tuottamisessa. Prosessi on ensinnäkin hitaampaa eikä motorinen vaikeus tietenkään tunnu kirjoitettaessa. Siis facialis pareesi ei tunnu kirjoitettaessa, mutta käsien huono motoriikka vaivaa, enää ei kymmensormijärjestelmä luonnistu. Varsinkin oikea käsi hakee kirjaimet etusormella. Kielellisen aineksen tuottamiseen panostan sitkaasti. Se on tärkein syy minkä tähden kirjoitan näitä verkkosivuja niin ahnaasti.

Vaihe 1

Aloitin tekstiviesteillä. Tekstiviestien kirjoittaminen on siksi hidasta puuhaa, että ehtii ajatus mukaan. Hiotaan nyansseja, joka sana tehdään huolella.

Vaihe 2

Kirjoitin innokkaasti sähköposteja. Jos lähetysvauhti lasketaan vastaanottajamäärän mukaan (laskin kerran), keskimääräinen mailausvauhtini oli 562 mph.

Vaihe 3

Kirjoitin verkkosivuja. Tällä kertaa haasteena oli se, että tekstit ovat kenen tahansa luettavissa. Laitoin joka sivun alareunaan hyperlinkin, josta voi lähettää sähköpostilla minulle palautetta. Verkkosivujen ylivoimaisuus piilee nopeiden korjausten helppoudessa.


Tärkeä syy siirtymiseen e-posteista nettisivuihin oli se, että tajusin olevani taakka kohteilleni. Verkkosivuja voivat lukea ne, joita jutut kiinnostavat, ilman jokapäiväistä roskapostitulvaa.

Vaihe 4

Verkkosivuista kertyy materiaalia, jota voin mahdollisesti jatkojalostaa painotuotteeksi asti.

Kirjoittamisesta

Nyt täytyy hieman valottaa tätä puolta.

Ensinnäkin, olen ollut kiinnostunut kirjoittamisesta viitisentoista vuotta.

Toiseksi, minulla ei aiemmin ole ollut aikaa kirjoittaa riittävästi ja varsinkaan sitä mitä itse haluan. Aihe on ollut rajattu ja työnantajan määrittelemä. Tylsää.

Loukkaannuttuani aloin kommunikoida ystävieni kanssa tekstiviestein kännykällä. Koska viestin maksimipituus on 160 merkkiä, täytyi osata käyttää riittävän niukkaa kieltä, että sai asiaa mahtumaan viestiin. Se oli hyvänä pontena tulevalle kirjoittamiselle.

Sitten ostin tietokoneen. Aloin vimmatun sähköpostien lähettämisen. Laskin kerran, että sähköpostinlähetysvauhtini oli 562 mph. Tarkoittaa mails per hour. Itse lansseeraamani käsite (vs. mph tarkoittaa Amerikoissa nopeusyksikkö miles per hour). Tähän tietenkin lasketaan kaikki vastaanottajat. Oikein mojovalla jutulla saattoi olla sata vastaanottajaa, mutta se oli harvinaista. Valitsen aina yksitellen vastaanottajat ja arvioin onko viesti sopiva juuri hänelle.

Kun olin kuuden viikon jaksolla Käpylässä vuoden 2002 alussa, tein paljon kirjoitustehtäviä siellä, lisäksi minua nauratti, kun ryhdyin tekemään puutöitä. En ole koskaan osannut puutöitä. Ajattelin, että tämä pitää hyödyntää. Lisäksi tein taideterapiassa huvittavia maalauksia (siis ne huvittivat minua itseäni niin, että olin tikahtua nauruun). Muuan fysioterapeutti kuvasi puutyöt ja maalaukset digikameralla ja lähetti ne minulle sähköpostina. Eli minulla oli paljon kuvia huvittavista töistäni ja kymmenkunta kirjoitusta. Koska minulla oli Welho-internetliittymä, minulla oli 10 MB kotisivutilaa. Olin aikaisemmassa työssäni tehnyt internet-sivuja, minulla oli ammattitaito niiden tekniseen toteuttamiseen. Minulla ei ollut työtä tuhlaamassa kallista aikaani, pystyin käyttämään aikaa kirjoittamiseen.

Aloin siis tekemään omia verkkosivujani. Ja omilla ehdoillani. Kukaan ei sanonut minulle mistä aiheesta pitää kirjoittaa, ei tullut korjaamaan mahdollisia ylilyöntejä. Kaikesta päätin minä itse. Toiseksi, en tukkinut ystävieni sähköpostilaatikoita. Jokainen voi lukea sivuja sen verran kuin itse haluaa.

Olen tuottanut mielestäni aika laajan sivuston, sitä voisi kutsua jopa portaaliksi. Ja minulla on ollut lystiä itseni kanssa.

Ai niin ja yksi tärkeä pointti oli se, etten tiennyt 2002 joutuvani pysyvälle eläkkeeelle. Mietin kuumeiseisesti mistä löytäisin paikkani maailmassa. Nettisivujen kirjoittaminen on aika itsenäistä puuhaa. Tietenkin silloin kun tekee sivuja muille, täytyy silloin tällöin palaveerata, muttei tarvitse olla muiden kanssa jatkuvassa tekemisissä. Se ei onnistu. Olen itse äärettömän häiriöherkkä, eikä työkaverit varmaan kovin suopein silmin (ja korvin) katselisi raivoamistani ja kiroamistani. Minut suljettaisiin laitokseen loppuiäkseni. Ajattelin, että nettisivujen tekeminen voisi olla minun tehtäväni tässä maailmassa. Pystyisin olemaan palaverin ajan kunnolla. Tein sivuja ahkerasti ja käytin mahdollisimman monia välineitä, kehittyäkseni mahdollisimman monipuoliseksi. Ajattelin sivujen olevan myös hyvä referenssi tulevalle työnantajalle.

Puheterapeuttiselta kannalta tämä on erityisen hyvää kuntoutusta.

Neuropsykologisena kuntoutuksena tämä äärimmäisen terapeuttista. Valitettavasti nykyinen neuropsykologini ei lue sähköpostejaan, eikä käytä nettiä. Vuorovaikutus puuttuu. Viime kesäinen neuropsykologini oli vuorovaikutteinen ja kommentoi juttujani. Kirjoitustaitoni kehittyi. Kehittyyhän vieläkin paljon kirjoittamisen ansiosta, mutta vastavuoroisuus lisää kehittymistä.

Kirjoittaminen on myös terapeuttista. Muistivaikeuksieni takia on välttämätöntä kirjata muistiin tekemisiään. Myös tekemiseni saavat jonkinlaisen selkärangan, kun kirjoitan ylös tekemiseni. Otsalohkon ja limbisen järjestelmän yhteys kun takkuilee, kontrolli höltyy. Minulla on juuri ongelmia tuon yhteyden kanssa. Kun teen selkoa tekemisistäni verkkoon, julkaisutoiminta toimii jonkinlaisena "omatuntona".




Olin 20.9.2002 orofakiaalisen regulaatioterapiakurssin "mallipotilaana" .


Kasvoterapiaohje

Puheterapian harjoituksia

Jakomielitauti
Mannerlaattojen liike
Skyytit
Pseudodementia
Suomen ulkopolitiikan perusarvot
Susihavainto Kangasalla
Turmia
Päivä näkyy unissamme
Tietoisuus

Synapsia
Jatkokuntoutusjakson verkkopäiväkirja
Lehtihaastattelu Joensuussa

Lääketiede

Tommi 16.9.2002