Pietari 2000

Lähdimme porukalla jääkiekon maailmanmestaruuskisoihin Pietariin keväällä 2000. Porukassamme oli Panu, Poose, Niklas, Jokinen, Kaide ja minä. Meneimme pikajuna Tolstoilla Helsingistä Pietariin. Jostain kumman syystä munimme tuntikaupalla Viipurissa. Ekana iltana menimme katsomaan ottelun Suomi-Slovakia.  Kävimme myös jossakin kisateltassa. Siellä oli jääkiekkovaikuttajia. En muista ketä. Meillä oli lakana, johon maalasimme älykkäästi tekstin: "Pilu, 60". Näyttelimme sitä tv-kameralle tarkoituksenamme lähettää terveiset koto-Suomeen.

Toisena päivänä Esa tuli perässä Pietariin. Hän antoi tuliaislahjaksi kaikille tukun ruplia. Kaikille tuli suurin piirtein satatuhatta ruplaa, sääli vaan, että ne olivat käytöstä poistettuja seteleitä.



Suomi ja slovakit pelasivat tasan, josta johtuen Suomi ei voittanut lohkoaan. Tästä taas seurasi se että Esa ei nähnyt Pietarissa yhtään Suomen matsia koska liput oli hankittu optimismia mielessä. Suomi–Kanada-matsia Esku ei nähnyt edes tv:stä koska istui pelin aikana junassa. Me nähtiin: Sulander imuroi ja turkkiin tuli 5-1. Esa otti Norja-Slovakia-pelissä nokosia poikittain penkillä maaten ja oli joutua miliisien ryöväämäksi.

Huonejakohan oli: Toma ja Påse, Panu ja Niklas, Jokinen ja Kaide. Esa taisi olla sitten yksin omassa huoneessaan. Aamiaiseksi hotelli tarjosi ekana aamuna omenan ja voinapin.

Påsen kanssa kävimme kahdestaan Eremitaasissa. Sisäänpääsyn kanssa oli pienoisia ongelmia. Emme päässeet sisään museoon vaikka yritimme jopa hämätä virkailijaa vaihtamalla jakauksen puolta ennen toista yritystä ja kävelimme kyykyssä. Edellisen kerran kävin Eremitaasissa 1984 Peltosen Joken kanssa. Silloin oppaanamme toimi Dimitri-niminen heppu, jolla oli suunnattoman leveät lahkeet. Kiinnitimme salaa nuppineulalla merirosvolipun Dimitrin lahkeeseen. En tajua miten helvetissä olimme älynneet varustautuneet nuppineuloin ja merirosvolipuin. Jotakin johdatusta kai.

Venäjä oli ottanut kotikisoihin dreamteamin. Joukkue kuhisi NHL-tähtiä. Seurasi katastrofi. NHL-tähdet eivät olleet tippakaan motivoituneita pelaamaan Venäjän kamaralla. Venäjän sijoitus oli jotain yhdestoista. Olimme kerran iltaa viettämässä ravintolassa. Seurassamme oli venäläismiehiä. Jokinen kielimiehenä päätti kysellä venäläisiltä syytä kehnoon menestykseen kotijäällä. Hän heitti kysymyksen: "What's problem Venäjä?". Ainakaan mitenkään tyhjentävää vastausta eivät slobot kyenneet antamaan.

Suomi pelasi hyvät kisat, kotiin joukkue palasi pronssiset mitalit kaulassa. Tsekki otti maailmanmestaruuden ja slovakit sijoittuivat hopealle. Suomen paras ketju oli Niko Kapanen-Jukka Hentunen-Timo Pärssinen.

Käytiin levykaupassa Newski Prospectilla. Panu osti Mobyn, Radioheadin ja Pink Floydin. Jokinen hälytettiin hotlalta ostoksille. Hän osti Kari Tapion... Levyn viides biisi oli nimeltään "Olen soumalainen."

Eräänä aamupäivänä menivät Panu, Esa ja Niklas alakerran viinakauppaan vodkaostoksille. Myyjä palveli juuri minua hitain liikkein. Aina myyjän löydessä pullon pöytään lyötyään, sanoin "more." Lopulta kyllästyin myyjänhitaaseen palveluun ja huusin närkästyneenä: "I SAID MORE!!!"

Paikalla Pietarissa oli myös Lehikoinen ystävineen. Kävimme valtavan hienossa "tilausaunassa", missä
lattia oli täynnä muurahaisia ja uima-altaan vesi oli niin mustaa, ettei sukeltaessa näkynyt mitään. Hotellihan oli myös "luksusta" kuin mm. suihkussa käydessä rappaukset tippui päälle.

Sattuihan siellä montakin hauskaa juttua, mutten oikein muista koska muistinmenetykseni ajoittuu Pietarin aikoihin saakka. Pre-traumaattinen amnesia oli useamman kuukauden mittainen. Pietarin reissu lienee viimeisin muistamani asia ennen onnettomuutta, tähänkin juttuun olen saanut verrattomasti muistiapua mukana olleilta ystäviltä. Pietarissa tehtiin KAIKKI se mistä yleensä varoitetaan, että "ÄLKÄÄ AINAKAAN TEHKÄÄ NIIN..."; liikkuttiin yksin yöelämässä, lähdettiin naisten perään esikaupunkialueelle, käytettiin mustaa pörssiä, käytettiin VAIN pimeitä takseja, tapeltiin taksikuskien kanssa jne.

Retket

Tommi 2.1.2003