Pelaajat haetaan kesken pelin



Tässä tarina elävästä elämästä ja sen raadollisuudesta. Tässä  muutamia tapauksia, jolloin kaveri on haettu kotiin kesken tärkeän pelin.

Ollessamme kymmenvuotiaita tai vähän alle, olimme itse koostaneet jääkiekkojoukkueet nimeltä Kaurialan Jääpeikot. Olimme pitkällisten neuvottelujen jälkeen saaneet sovittua ottelun Käänteenaron Susia vastaan. Kesken kiperän ottelun maalivahtimme Leppänen haettiin pois tolppien välistä hänen pappansa toimesta. Perustellut vastalauseemme eivät auttaneet, vaan Leppäsen oli, itku silmässä ja purnausten saattelemana, seurattava pappaansa kotio.

Simo kertoi, että heidän pelatessaan pikkukentällä, Kopran Jorin äidillä oli tapana heiluttaa ikkunasta valkoista muovikassia. Se oli sovittu merkki, että ruoka on valmista ja pelit saavat jäädä. Harmitti kovasti.

Veijo jäi aina koulun jälkeen pelaamaan lätkää koulun kentälle. Aikansa vonguttuaan hän sai äitinsä ompelemaan numeron "pelipaidan" selkään. Eräänä iltapäivänä poika veti luistimet jalkaansa ja kirmasi kentälle pelipaidassa, jonka selässä luki: "lähettäkää tämä poika kotiin klo 18".

Tänään katselimme TV:stä Baltika-turnauksen ottelua Suomi-Ruotsi. Peli oli tilanteessa 0-0, olimme kaikki sonnustautuneet Suomen väreihin. Minulla oli Leijonamiehistön verkkatakki, Esalla pukuun kuuluvat housut ja Simolla oli lätkämaajoukkueen urheilukassi varustettuna numerolla 8. Meillä oli ottelueväänä uunherkkuja: pekonikuorrutteisia nakkeja, lihapullia, ranskan perunoita, punajuurisalaattia ja Karhua.  Kriittisellä hetkellä Tukkamiehen puhelin pärähti soimaan. Soittajana oli hänen vaimonsa, joka uhkailevasti vaati Esaa lähtemään heti kotiin. Puhelun aikana Eero (justiin se numero 8) sivalsi ottelun ainoan maalin ja Suomi siirtyi Baltika-turnauksen kärkeen puhtaalla pelillä.

Key Learning: Omaisilla ei ole yhtään tilanteentajua.

H.Moilaset

Tommi 19.12.2002