 |
Toukokuun lopuilla 2005 perhettämme kohtasi pahanlainen
lintuinfluenssa, pandemia. Venla sairastui pahanlaiseen oksennustautiin
lauantaiyönä, seuraavan päivänä piti oleman
Venlan kovasti odottamat Hippo-kisat Urkulla
ja Eeron ylioppilasjuhla Levonniemessä. Raukka oksensi koko
yön. Kisat kisattiin ja juhla juhlittiin ilman Venlan mukanaoloa. Sunnuntaina alkoi Tiinan vatsa kipeytyä ja ripuli iski maanantaina. Olimme maanantaipäivän Venlan kanssa Korkeasaaressa ja tunsin koko ajan, ettei kaikki ole ihan kohdallaan. Edellisen pahan sairastumiseni alla 1999 oloni myös visiteerannut Korkeasaaressa. Ja sairastuin leopardikuumeeseen. Tällä kertaa saaren riesana oli ihmisten kimppuun hyökkäilevät valkopäähanhet, jotka ovat vallanneet Korkeasaaren. Niistä on niin paljon haittaa, että kohta niitä aletaan listimään alueelta. Eivät ymmärtänet omaa parastaan. Keulinta päät(t)yy aina lopuksi selälleen. Kävin neuropsykologisessa ohjauksessa ja huono olo voimistui. Tullessani mummin pihaan noutamaan Venlaa ja Tiinaa, oksensin kolome kertaa. Tiina sanoi ajavansa kotio Vanajaan. |
Kotipihaan päästyämme oksensin jälleen kaaressa kolomasti. Sisälle päästyäni, liityin minäkin ripulijengiin. Olimme Tiinan kanssa täysin vetämättömissä, tämä makasi Venlan huoneen lattialla makuupussissa, minä sohvalla. Meidät oli kohdannut pahanlainen lintuepidemia, pandemia.
Taudin kuvaan kuului mahdoton jano; join illan aikana 4,5 litraa vichyä ja kolome litraa jaffaa. Tietysti oksensin ne ulos aina hetken kuluttua. Kun kävin kaupasta ostamassa lisää limua, kehotti Tiina minua ostamaan Venlalle iltapalaksi jotain helppoa laitettavaa, vaikka hampurilaisen. Protestoin mielessäni, sillä tiesin valmiin hampurilaisen laittaminen olevan melkoinen savotta siinä kunnossa.
Hampurilaisentekoaika koitti. Venla laittoi hampurilaisen itse mikroon, Tiina ei kyennyt hänelle edes juuston siivua leikkaamaan. Minä sain kaksi siivua leikatuksi ja jouduin paneutumaan sohvalle. Venla peitteli ja toi pyyhkeen pään alle. Viereen hän levitti sanomalehden ja toi oksennusämpärin. Hellyttävää.
Seuraavana päivänä jouduimme perumaan menomme Helsingissä. Iltapäivällä en enää halunnut antaa taudille peräksi. Söin kanaliemen ja leikkasin nurmen. Vähän aikaa toivuttuani, lähdin kirjastoon ja kauppaan. Halusin saattaa elämän taas raiteilleen.
kuntoutumiseni
tarinat
Tommi sista maj, 2005