Työnohjaus- ja jatkokuntoutuspäivät Onnelassa 2004
Olin Aivovammaliiton tukihenkilöiden työnohjaus- ja jatkokoulutuspäivillä Tuusulan Onnelassa 5.-6.6.2004. Aika ja paikka olivat täydellisiä. Onnela sijaitsee Tuusulan Rantatiellä. Kotoista sikäli, että asun itsekin Rantatiellä (Hämeenlinnassa). Paikalla oli 32 tukihenkilöä.
Tunteet
Psykologi Katri Koskinen piti luennon tunteiden käsittelystä tukihenkilötoiminnassa. Hän käsitteli vaikeaa aihetta hienosti. Ensin joukko jaettiin kahdeksaan neljän hengen tiimiin, joiden tehtävänä oli tuumata kahta kysymystä.Millaisia tuntemuksia vammautuminen saa aikaan ihmisessä itsessään?
- Miksi minulle kävi näin?
- vitutus
- viha
- katkeruus
- huonommuuden tunne
- suru
- yksinäisyyden tunne, kuviot muuttuvat
+ ilo toipumisesta
+ minä elän
Millaisia tuntemuksia voi herätä tukihenkilönä toimiessa ylipäänsä?
- sääli- hämmennyksen tunne
- riittämättömyyden tunne
- pettymyksen tunne
+ onnistumisen elämys
+ ilo
+ tyytyväisyys
+ empaattisuus
Tiityöskentely ryhmissä suoritettiin ulkosalla kesäisestä säästä nauttien. Puolen tunnin brain stormauksen jälkeen kokoonnuttiin takaisin luentosaliin. Ryhmät esittelivät vuoroin työnsä tulokset. Katrikin oli ilahtunut ryhmien tuottavuudesta. Hän keräili kalvoille aspekteja ryhmien esittelystä. Kaikilta kahdeksalta ryhmältä löytyi aina jotakin lisättävää, mutta kaikki ryhmät olivat löytäneet suurin piirtein samat pääpointit.
Kolmannessa vaiheessa Katri esitti asian ammattilaisen ottein. Samoja seikkoja siinäkin oli kuin itselöytämissämme tuntemuksissa.
Näkisin tulevaisuudessa olevan enemmän tukisuhteita. Psykologin luennon jälkeen päivällistimme ja menimme Impivaaraan pitämään työnohjausryhmä. Porukka oli jaettu kolmeen osaan, joita vetivät vastaavat tukihenkilöt. Työskentely työnohjausryhmässä oli hedelmällistä. Oli antoisaa kuulla tukihenkilönä toimineiden kokemuksista. Kokemuksissa ei tietenkään käytetä tuettavien nimiä. Vaitiolo ja salassapito on tukihenkilöille sääntö numero yksi. (vrt. Raimo Vormiston sääntö numero yksi: Purista perseellä normaalisti!) Ryhmästämme alle puolella oli tukisuhde. Sellaisten, joilla tukisuhdetta ei ollut, asenteesta paistoi jonkinlainen katkeruus. Ihme kyllä. Tukihenkilöorganisaatio on nykyisellään vääristynyt. Tuettavia on määrältään vähemmän kuin tukihenkilöitä. Tukihenkilöllä on usein enemmän kuin yksi tuettava. Tuettava esittää toivomuksen minkälaista tukihenkilöä hän tarvitsisi, vastaava tukihenkilö katsoo rekisteristään onko sopivaista tukihenkilö kirjoissa. Sitten hän kysyy tukihenkilöltä oliko tällä sellainen elämäntilanne, jotta tukisuhteen voisi muodostaa. Tuettava ja tukihenkilö allekirjoittavat määräaikaisen tukisuhteen. Sopimukseen kirjataan myös pelisäännöt tukisuhteessa. Ehkä markinoinnin oikea kohderyhmä olisi kuntoutusten maksajat; vakutusyhtiöt ja kansaneläkelaitos. Heidän (kalu)kukkaroaan ei tukihenkilötoiminta rasita, päin vastoin.
Eino Leinon muisteluhuone
Impivaarassa on boheemin maailmanmatkaajan ja rennon lehtimiehen Eino Leinon muistohuone. Leino asusteli Onnelan täyshoitolassa 1923-24. Boheemi kansallisrunoilijamme mieluummin antoi kuin otti - aina oli henki päällä. Tuusulassa hänen parhaat ystävänsä löytyivät Onnelasta, Syvärannasta, Halosenniemeltä ja Hyrylän kasarmeilta. "Tule metsän tyttö taas, en ole enää hullu", Eino Leinon epäillyttävä diagnoosi itsestään L. Onervalle.
Onnelan historiaa
Pietarilainen neito Johanna Sofia Björklund (s. 1880) sai Onnelan tilan lahjaksi vanhemmiltaan täyttäessään 25 vuotta 11. marraskuuta 1905. Johanna Sofia toimi hovinaisena Pietarin keisarillisessa hovissa ja ryhtyi varsin nuorena (1897) venäläisen upseerin Paul Nikolajevits Shabelskin rakastajattareksi. Shabelski oli nuorena solminut avioliton ja heillä oli ainakin kaksi poikaa. Johanna Sofia ja Shabelski viettivät kesiään Onnelassa vuodesta 1906. Niihin aikoihin Shabelski sai komennuksen Helsingin santarmijoukkoihin ja Onnela oli sopivan lähellä. talvisin Johanna Sofia toimi Shabelskin lasten kotiopettajattarena Pietarissa.Myöhemmin 1930-luvulla Johanna Sofia rakastui itseään reilusti nuorempaan kirjailija Unto Karriin. Shabelski sai suhteen selville. Ennen joulua 1935 vietettiin Onnelassa riehakkaita juhlia, joissa Johanna Shabelsista huolimatta juotti vieraitaan. Juhlien jälkeisenä aamuna Shabelski löydettiin kuolleena; tämän ajateltiin johtuneen mustasukaisuuden aiheuttamasta sydänkohtauksesta... myöhemmin Karri on kertonut Johanna Sofian järjestäneen ikiunen myrkkypillereillä.
Iltaohjelma
Illalla saunoimme kahdessa saunassa. Ensin saunoimme Tammiston talosaunassa. Siellä oli myös pieni uima-allas. Allas oli kyllä toisesta päästään uimiseen liian matala. Syvyyttä oli vain 80 senttiä. Tämä sauna ei saanut porukastamme juurikaan succeeta. Taisimme olla Sillanpään Jarkon kanssa ainoat saunan käyttäjät. Naisten puolelta kuului kyllä naismaisia kiljahteluja uima-altaalle, mutten pystynyt identifioimaan yhtään ääntä meidän porukkaan.
Sen jälkeen siirryimme rantasaunaan. Rantasaunassa olikin ihan eri tavalla saunojia, sekä naisia että miehiä. Koko rantasauna oli varattu Aivovammaliitolle. Vesi Tuusulan järvessä olikin kohtuullisen lämmintä. Olenhan uinut järvessä tänä vuonna huhtikuusta lähtien monta kertaa viikossa. Onnela tarjoaa upeat puitteet saunojen suhteen. Sikäli en ollut ihan ekstaasissa, koska minulla kotona Hämeenlinnan rantatielläkin on talosauna ja rantasauna.
Klikkaa kuvaa suuremmaksi
Sauna jälkeen grillasimme makkaraa ja söimme salaattia. Jatkoimme vapaamuotoista keskustelua ja yhdessäoloa iltakymmeneen saakka. Siinä vaiheessa ihmiset alkoivat kavuta portaita rannasta ylös Tammistoon.
Minua nauratti majoitustilamme ovessa oleva kyltti. Luin ensin Thaihieroja. Mutta niin luki joku toinenkin. Sitten tuumasin, että ollanpas hieroja Irja Väyryselle kohteliaita kun oiken kyltein toivotetaan hänet tervetulleeksi. Kun Martti Ahtisaari meni aikanaan YK-lähettilääksi Namibiaan, häntä oltiin kyltein vastassa lentokentällä. Kylteissä oli teksi: "Welcome Ahti Saari". Mitä yhteistä on Martti Ahtisaarella ja Peter Fryckmanilla? Hmm... Afrikan kautta linnaan.
Sillanpää Järvenpäässä
Päätimme lähteä Vinskin Jounin ja Sillanpään Jarkon kanssa käväisemään autolla Järvenpäässä, joka on Onnelan sillanpääasema. Jouni oli saanut vihiä, että Zapata-niminen paikka on paras. Kysyimme matkalla neuvoa ohikulkijoilta. Järvenpääläinen nainen neuvoi meille tien. Hän vielä vahvisti Zapatan olevan paras. Katsoin noin 25 vuotta sitten elokuvan "Viva Zapata!". Se oli ainakin silloin paras. Tapasin Zapatassa psykologi Katri Koskisen. Kiitin häntä hyvästä luennosta. Hän sanoi meidän porukan olleen oikein tuottelias ja tehokas vaikeasta aiheesta huolimatta. Hän oli myös tyytyväinen päivän antiin. Hän esitteli minut seuralaiselleen ja kertoi kihlautuvansa seuralaisensa kanssa seuraavana päivänä. Onnittelin molempia.Aleksis Kiven kuolinmökki
Kävin sunnuntaiaamuna katsastamassa kävelymatkan päässä Aleksis Kiven kuolinmökin ja J.H. Erkon Erkkolan. Aleksis vietti viimeiset kuukautensa veljensä perheen hoivissa. Hänet tuotiin väsyneenä, masentuneena ja sairaana veljensä, räätäli-torppari Rupert Stenwallin hoteisiin kevättalvella 1872. Torpassa asui myös veljen vaimo ja neljä lasta.
Sunnuntaina kävimme yhteydenvedonomaisesti kurssin teemat, kirjoitimme palautteen, lounastimme ja luovutimme huoneet.
Tuusulan Rantatien taiteilijayhteisö
Klikkaa kuvia suuremmiksi
Huoneen luovutuksen jälkeen lähdin pikkuhiljaa kotia kohti. Kävin matkalla kuitenkin Lotta-Museossa, Halosenniemellä, Taistelukoulun perinnetiloilla ja Ainolassa. Tuusulan Rantatien taiteilijayhteisöön kuului 1900-luvun alussa Pekka Halonen, itsenäistyneen Suomen virallinen maisemamaalari, Jean Sibelius, kansallissäveltäjämme, Eino Leino, boheemi kansallisrunoilijamme, J.H Erkko, kansallisrunoilijamme, Eero Järnefelt, itsenäisen Suomen virallinen muotokuvamaalari sekä Juhani Aho, vapaamielinen kansallisrunoilija.
Yhtä tienviittaa minun oli palttava katsomaan uudestaan. Tiedotettiinko siinä tosiaan nuolen osoittamassa suunassa olevan tiilikanala?
Kuntoutumiseni
Pesä
Tommi 06.06.04