Törmäsin perjantaina 13.
toukokuuta YLEn teksti-tv:ltä
järkyttävään uutiseen: Runoilija Arto Melleri on
kuollut. Hänen kerrottiin kuolleen samana iltana. Nykymedia on
salaman nopea.
Vietin kerran koko päivän Mellerin kanssa, täysin
sattumalta, pubissa Sturenkadun ja Mäkelänkadun
risteyksessä. Istuimme kaksistaan pöydässä ja
soitimme vuoron perään Beach Boysia. En tunnistanut
runoilijaa. Oli vuosi 1995, hänet oli Finlandia-palkittu 1992.
Vasta useiden tuntien jälkeen tajusin seurassani olevassa
miehessä olevan jotakin merkittävää, kun tytöt
kävivät yhtenään pyytämässä
tämän nimikirjoituksia. Tyttö tuli
pöytään ja kysyi nimikirjoitusta. Vastasin:
-Joo tottakai. Onko sullan
kynää?
-Tarkoitin tuolta Melleriltä
Arto Melleri sai vakavan aivovamman jäätyään auton
alle Sturenkadulla 1998. Tapasimme sittemmin useasti Invalidiliiton
Käpylän kuntoutuskeskuksessa. Kerran hän oli jaksolla
kaverini Peten kanssa samaan aikaan ja Pete kehui Arton
aamunavauspuheita. Kaverini Wille kertoi saaneensa
Käpylässä valaistuksen Melleriltä jatkaa runojen
kirjoittamista. Melleri toimi Jumalan sanansaattajana. Puoli
vuotta sitten Melleri kaatui ja löi taas päänsä.
Olin ajatellut viime aikoina paljon Melleriä, sillä olin
aikeissa tehdä lehtihaastattelun hänestä ensi
kesänä Aivovammaliiton Yhteys-lehteen. Eipä onnistu.
Hän on kuollut.