Luontoretki 7.9.2003

Lähdimme luontoretkelle Venlan kanssa kauniina syksyisenä päivänä 7.9.2003. Ajoimme bussilla 522 Kannelmäestä Leppävaaraan. Ensimmäisestä bussista myöhästyimme viisi metriä. Kuski lähti, vaikka selvästi näki taustapeilistä minun juoksevan niin kovaa, kuin pystyin rattaiden kanssa. Reilun puolen tunnin kuluttua tuli seuraava. Autossa oli jo kahdet rattaat, joten kuljettaja ei avannut keskiovea. Jäin keskioven kohdalle odottelemaan seuraavaa puolituntista. Auto lähti jo liikkelle, mutta sitten keskiovi aukesi. Toinen vaunuista ei ollut miehitetty, vaan äiti istui penkillä lapsenasa kanssa. Sain sovitettua Venlan rattaineen poikittain olemassa olevien rattaiden taakse. Epäilen jonkun rattaiden kanssa matkassa olleen ilmoittaneen kuskille, että jää pois jo Lassilassa. Lapselliset vetävät yhtä köyttä. Pääsimme kyydissä Leppävaaraan.

Villa Elfvik

Leppävaarasta kävelimme, tai siis Venla istui rattaissa ja rallatteli tai esitti asiaan kuuluvia kysymyksiä, joihin parhaani mukaan yritin vastailla. Hairahduin reitistä hieman Gallen-Kallelan museon kohdalla, mutta lopulta löysin Villa Elfvikin luontotalon Laajalahden rannasta. Opastettu Mäyrämetsä-tapahtuma oli jo auttamattomasti ohi, mutta Villa Elfvikistä löytyi kosolti luontoaiheisia teemoja. Parituntisen kävelyn uuvuttamina paras kohde oli kuitenkin kahvila, jossa söimme ja joimme hiukan.



Mäyrämetsän aulasta Villa Elfvikin yläkerrasta löytyi piirustustarvikkeet ja luontoaiheisia näyttelyjä. Näyttelyt olivat kaapissa, mutta meistä oli hauskempaa tehdä omia luomuksia.



Mäyrän pesä. Signeeraukseussa kirjaimet ovat jo oikeassa järjestyksessä, mutta V-kirjain menee poikeuksetta väärinpäin. Olisikohan tässä avain pohtimaani dilemmaan. Miksi Venlan ikäisillä ja sitä nuoremmilla menee kengät poikkeuksetta vääriin jalkoihin? Se ei ole siis sattumaa, että ne menevät vääriin jalkoihin. Tässä on kysymys jostain peilihahmottamisesta. Näimme illalla Esplanadin puistossa miehen, jolla oli kauluspaita väärin päin, siis napit selkäpuolella. Olen verrannut humalaiseen käyttäytymiseen liittyviä ilmiöitä aivovammaisen käyttäytymiseen. Ratkaisu oli jonkun neurologin selitettävissä, mutta eivätpä ole tähän mennessä kertoneet. Neurologia on salatiede.

Luontopolku Otaniemeen

Seuraavana etappina meillä oli pääsy Otaniemeen, josta pääsisimme Helsingin keskustaan. Villa Elfvikin pihasta lähtikin 2.7 vanhan kilometrin mittainen luontopolku Laajalahden Maarinlahden rantoja seuraillen. Aluksi pitkospuut olivat rattain kuljettavissa, mutta sitten pitkospuut kapenivat ja Venla siirtyi patikoijaksi. Hyvin tyttö jaksoi parin kilometrin matkan taivaltaa kauniisa suomaisemassa.



Matkalla tapsimme vasikoita pariinkin kertaan. Johtajavasikalla oli kello kaulassaan antamaan lehmälle signaalia, että "kunnossa ollaan muuten, mutta kärpäsistä on vaivaa".

Otaniemessä juoksin taas kuin jalopeura ehtiäkseni bussiin. Kuljettaja oli jo lähdössä, mutta bussista poistumassa ollut nuori mies huomasi aikeeni ja jäi seisomaan oven väliin. Nuoren miehen tyttöystävä viittoili bussinulkopuolella kuljettajalle: "Hei, täältä on tulossa kielen vyönsä alle juossut isä". Kiitin kovasti avusta huomaivaisuudesta astuttuan ihengästyneenä bussiin. Epäilemättä pariskunta on suunnitellut lapsentekoa tähän julmaan ja koruttomaan maailmaan.

Suomenlinna

Menimme Tiinaa vastaan rautieasemalle. Kävelimme läpi kesäisen Helsingin Suomenlinnan lautalle kauppatorin rantaan.

Panimoravintolassa oli keittiö mennyt jo kiinni ja ravintola Walhalla sijaitsee Suomenlinnan etäisimmässä kolkassa. Päädyimme hakemaan särvintä saarella sijaisemasta Siwa-myymälästä. Jännittävää tuleeko siitä Alepa vai säilyykö se Siwana. Elanto-HOK-fuusiossa muistaaksen noin puolet Siwoista jäi Tradekalle ja lopuista tehdään Alepoja. Joitakin suurimpia pääkaupunkiseudun Valintataloja näkyy muuttuneen kuin huomaamatta S-Marketeiksi. Yhtenä esimerkkinä Simon kustannuspaikka Pitäjämäessä.

Noh, louvästimme (lounaan ja päivällisen välimuoto) penkeillä nurmikolla: valkosipulipatonkia, broilerpyöryköitä, aurinkokuivatuin tomaatein maustettua tuorejuustoa, nakkeja.

Susisaari

Ei ole Suomenlinnan reissua ilman Susi-saarta. Susisaaressa on museonakin toiminut sukellusvene Vesikko . Se rakennettiin Turun telakalla 1933 Saksan tilaamana. Suomen valtio lunasti sen 19 miljoonalla vanhalla markalla ja se liitettiin laivastoomme Vesikko-nimesenä. Heinäkuun 3. päivänä 1941 se torpedoi vihollisen 4100 tonnin suuruisen kuljetusalus Vyborgin Suursaaren lähettyvillä.

Pariisin rauhansopimus 1947 kielsi Suomelta sukellusveneet ja Vesikkoa lukuunottammat venekanta romutettiin.

 

Kustaanmiekka ja Susisaari ovat Unescon maailmanperintö-suojelukohteita. Kiertelimme Susisaaressa pelottavia luolia.



Lauttaa odotellessa Venla ryhtyi tekemään odotuspaikan hiekkaan hiekkakakkuja. Venla käväisi jossain muualla ja joku nainen oli huomaamattaan tallonut hänen hekemänsä luomuksen. Venla seisoi kädet puuhkassa puolen metrin päässä naisesta. Nainen seisoi hän luomuksensa päällä. Venla ryhtyi korjailemaan linnaansa naisen jalan päälle. Olin sen verran väsynyt päivän kävelyistä, etten voinut muuta kuin huutaa Venlan pois sieltä. Täysissä voimissa olisin kyllä mennyt selittämään naiselle mistä oli kysymys.

Luontoretket

Tommi 8.9.2003