Lahti

Teimme maanantaina 16.8.2004 matkan Lahteen. Mukana olivat Aune, Atta, Venla ja minä. Heti aluksi kävimme Kankaisten marjatilalla. Kehuin rouva Kämärille hyvin hoidettua julkista puolta. Marjatilan internet-sivut olivat hyvin informoivat, lehtimainonta tehokasta ja kotiin jaettavat mainokset hyviä. Itse kiinnostuin tilasta siinä määrin, että vein seurueeni tilalle. Lahden tieltä (valtatie 10) oli hyvin selvät opasteet viitoituksineen aina tilan pihaan asti. Kävimme katsomassa lampaita.  Kun kävimme myymälässä, rouva tarjoutui ystävällisesti laittamaan pomppulinnan toimintakuntoon. Huomasin seinässä ilmoituksen: "Vanhin kauden aikana pomppulinnassa vähintään kaksi minuuttia pomppinut henkilö saa palkinnoksi korillisen kylmäpuristettua rypsiöljyä". Atta osti myymälästä pullollisen. Hinta oli 3,70, joten korillinen on aika arvokas. Kun menin ilmoittamaan henkilötietoni (kato koneelta tarkastajan henkilötieto) myymälään, minua tituleerattiin junioriksi pomppuhommissa. Atta ja Aune eivät menneet pomppimaan.



Ajoimme Lahden torille syömään liha- ja kaalipiiraat sekä ostamaan hautakukkia. Lahden torilta oli kadonneet Aunen peräänkuuluttamat lörtsytädit, joita vielä 70-luvulla torin laidalla oli pitkä rivi. Aune epäili, ettei EU salli sellaisten epähygieenikkojen olla julkisesti esillä. Presidentti Paasikivi oli kotoisin Lahdesta. Hänhän menetti molemmat vanhempansa jo sangen varhain. Ei sentään lahtia loputtomiin. Lahtihan merkitsee samaa kuin teurastus. 1882 Juho Kusti aloitti oppikoulun Hämeenlinnan normaalilyseossa ja samalla siirtyi iäkkään tätinsä holhokiksi.



Matkamme jatkui Mustankallion hautausmaalle. Se sijaitsi korkealla salpausselällä, harjulla. Laakealakinen jopa 2 km leveä Salpausselkä ei ole tarkkaan ottaen harju vaan reunamuodostelma, joka syntyi 11000 vuotta sitten mannerjäätikön reunan pysähtyessä paikalle 200 vuodeksi. Alle jäi sekalaista maa-ainesta, moreenia, jonka päälle sulamisvedet kuljettivat harjuainesta. Jäätikköjokien muodostamat harjut ovat terävähuippuisia ja koostuvat tasalaatuisesta aineksesta. Sana salpaus kuvaa sitä, kuinka muodostelma näyttää kartalla salpaavan pohjoispuolelleen Järvi-Suomen järvet.

Mustankallion hautausmaalle on haudattu Aunen vanhemmat Erkki (1915-81) ja Saima (Saimi) Loponen (1910-97). Saimi oli isotätini. Isoäitini ja -isäni (Laina ja Aarne Nieminen) vihittiin muuten 76 vuotta sitten. Samoin hautuumaalle näytti ollen haudattu jääkärikapteeni Eemeli Suni Saima-vaimoinen. Sen leijonalippua jääkärien käsivarret jäntevät kantaa, yli pauhun hurmeisten kenttien, päin nousevaa Suomen rantaa...

Isoäitini Laina kertoi 1910-luvulla joutuneensa kurimukseen. Hänen harteilleen annettiin tehtäväksi hakea Saima Susi-niminen oppilas koulumatkala mukaansa. Saima Susi oli vanhempi, jäänyt monasti luokalleen. Saima Susi oli iso köntys ja hänen ansiostaan molemmat tytöt myöhästyivät koulusta. Isoäitini huokasi helpotuksesta kun sama Susi jäi jälleen luokalleen ja Laina jatkoi ylemmälle luokalle.



Matka jatkui sanoi maisteri. Ajoimme Lahden urheilukeskukseen hyppyrimäkien juureen. Menimme kaikki tuolihissillä Suurmäen juureen. Aune onnistui jollain ovelalla argumentillä myymään Atalle tuolihissin käyttämisen.  Me matkustimme Venlan kanssa yhdellä tuolilla, "tytöt" toisella. Varsinkin Venlasta se oli hauska kokemus, hän nautoi onnellisena koko matkan ajan.



Ylhäältä jatkoimme matkaa suurmäen huipulle hissillä. Muutama kerros piti vielä kiivetä portaita. Olen sitä mieltä, että valaisee hyvin paljon lajin seuraamista, kun on itse käynyt mäen huipulla ja katsonut hyppääjän perspektiivistä mäkeä alas. Tulee miettineeksi kuinka joku voi... vain mäkimies voi tietää... Joka tapauksessa; huipulta näkyy koko Lahti, miltei Hollolaan saakka. Ihan kuin Eemeli myi pikkusiskolleen idean, että tämän saisi hiissata lipputakoon: "Sieltä näkyy koko Kissankulma, miltei Marjolahteen saakka".



Viimeisenä Lahden kohteena kävimme Fazerin Oululaisen tehtaanmyymälän henkilökuntapuolella ostamassa kolme säkillistä leipää. Aunella kun on henkilökuntakortti. Me Venlan kanssa leikimme hippaa pihanurmella, "tytöt" kävivät kaupassa. Venla nimitti näitä kahta fammua "tytöiksi", se oli minusta varsin hauskaa.

Huomaan, että tänä kesänä kotimaan matkailu on pop. Kaverinini ovat reissanneet paljolti kotimaassa. Minun matkani ovat suuntautuneet lähes poikkeuksetta idän suuntaan: (Kreikka), Lappeenranta, Savonlinna, Heinola pari kertaa. No, poikkeus vahvistaa säännön Tampere on Hämeenlinnasta katsoen luoteis-pohjoiseen.

retket


Tommi 19.8.2004