Lahti
Teimme maanantaina 16.8.2004 matkan Lahteen. Mukana olivat Aune, Atta, Venla
ja minä. Heti aluksi kävimme Kankaisten marjatilalla. Kehuin
rouva Kämärille hyvin hoidettua julkista puolta. Marjatilan internet-sivut
olivat hyvin informoivat, lehtimainonta tehokasta ja kotiin jaettavat mainokset
hyviä. Itse kiinnostuin tilasta siinä määrin, että
vein seurueeni tilalle. Lahden tieltä (valtatie 10) oli hyvin selvät
opasteet viitoituksineen aina tilan pihaan asti. Kävimme katsomassa lampaita.
Kun kävimme myymälässä, rouva tarjoutui ystävällisesti
laittamaan pomppulinnan toimintakuntoon. Huomasin seinässä ilmoituksen:
"Vanhin kauden aikana pomppulinnassa vähintään kaksi minuuttia
pomppinut henkilö saa palkinnoksi korillisen kylmäpuristettua rypsiöljyä".
Atta osti myymälästä pullollisen. Hinta oli 3,70, joten korillinen
on aika arvokas. Kun menin ilmoittamaan henkilötietoni (kato koneelta
tarkastajan henkilötieto) myymälään, minua tituleerattiin
junioriksi pomppuhommissa. Atta ja Aune eivät menneet pomppimaan.
Ajoimme Lahden torille syömään liha- ja kaalipiiraat sekä
ostamaan hautakukkia. Lahden torilta oli kadonneet Aunen peräänkuuluttamat
lörtsytädit, joita vielä 70-luvulla torin laidalla oli pitkä
rivi. Aune epäili, ettei EU salli sellaisten epähygieenikkojen olla
julkisesti esillä. Presidentti Paasikivi oli kotoisin Lahdesta. Hänhän
menetti molemmat vanhempansa jo sangen varhain. Ei sentään lahtia loputtomiin.
Lahtihan merkitsee samaa kuin teurastus. 1882 Juho Kusti aloitti oppikoulun
Hämeenlinnan normaalilyseossa ja samalla siirtyi iäkkään tätinsä
holhokiksi.
Matkamme jatkui Mustankallion
hautausmaalle. Se sijaitsi korkealla salpausselällä, harjulla. Laakealakinen jopa 2 km leveä Salpausselkä
ei ole tarkkaan ottaen harju vaan reunamuodostelma, joka syntyi
11000 vuotta sitten mannerjäätikön reunan pysähtyessä
paikalle 200 vuodeksi. Alle jäi sekalaista maa-ainesta, moreenia,
jonka päälle sulamisvedet kuljettivat harjuainesta. Jäätikköjokien
muodostamat harjut ovat terävähuippuisia ja koostuvat tasalaatuisesta
aineksesta. Sana salpaus kuvaa sitä, kuinka muodostelma näyttää
kartalla salpaavan pohjoispuolelleen Järvi-Suomen järvet.
Mustankallion hautausmaalle on haudattu Aunen vanhemmat Erkki (1915-81)
ja Saima (Saimi) Loponen (1910-97). Saimi oli isotätini. Isoäitini
ja -isäni (Laina ja Aarne Nieminen) vihittiin muuten 76 vuotta sitten.
Samoin hautuumaalle näytti ollen haudattu jääkärikapteeni
Eemeli Suni Saima-vaimoinen. Sen leijonalippua jääkärien käsivarret
jäntevät kantaa, yli pauhun hurmeisten kenttien, päin nousevaa
Suomen rantaa...
Isoäitini Laina kertoi 1910-luvulla joutuneensa kurimukseen. Hänen
harteilleen annettiin tehtäväksi hakea Saima Susi-niminen oppilas
koulumatkala mukaansa. Saima Susi oli vanhempi, jäänyt monasti
luokalleen. Saima Susi oli iso köntys ja hänen ansiostaan molemmat
tytöt myöhästyivät koulusta. Isoäitini huokasi helpotuksesta
kun sama Susi jäi jälleen luokalleen ja Laina jatkoi ylemmälle
luokalle.
Matka jatkui sanoi maisteri. Ajoimme Lahden urheilukeskukseen hyppyrimäkien
juureen. Menimme kaikki tuolihissillä Suurmäen juureen. Aune onnistui
jollain ovelalla argumentillä myymään Atalle tuolihissin käyttämisen.
Me matkustimme Venlan kanssa yhdellä tuolilla, "tytöt" toisella.
Varsinkin Venlasta se oli hauska kokemus, hän nautoi onnellisena koko
matkan ajan.
Ylhäältä jatkoimme matkaa suurmäen huipulle hissillä.
Muutama kerros piti vielä kiivetä portaita. Olen sitä mieltä,
että valaisee hyvin paljon lajin seuraamista, kun on itse käynyt
mäen huipulla ja katsonut hyppääjän perspektiivistä
mäkeä alas. Tulee miettineeksi kuinka joku voi... vain mäkimies
voi tietää... Joka tapauksessa; huipulta näkyy koko Lahti,
miltei Hollolaan saakka. Ihan kuin Eemeli myi pikkusiskolleen idean, että
tämän saisi hiissata lipputakoon: "Sieltä näkyy koko Kissankulma,
miltei Marjolahteen saakka".
Viimeisenä Lahden kohteena kävimme Fazerin Oululaisen tehtaanmyymälän
henkilökuntapuolella ostamassa kolme säkillistä leipää.
Aunella kun on henkilökuntakortti. Me Venlan kanssa leikimme hippaa pihanurmella,
"tytöt" kävivät kaupassa. Venla nimitti näitä kahta
fammua "tytöiksi", se oli minusta varsin hauskaa.
Huomaan, että tänä kesänä kotimaan matkailu on
pop. Kaverinini ovat reissanneet paljolti kotimaassa. Minun matkani ovat
suuntautuneet lähes poikkeuksetta idän suuntaan: (Kreikka), Lappeenranta,
Savonlinna, Heinola
pari kertaa. No, poikkeus vahvistaa säännön Tampere on Hämeenlinnasta katsoen luoteis-pohjoiseen.
retket
Tommi 19.8.2004