Kos 1998

Minä tein yhden kahdeksan kuukauden mittaisen ATK-projektin Pandalle syksyn 1997 ja kevään 1998 aikana.Projektin päättäjäispalveri pidettiin Tampereella 30.5.1998. Seuraavana päivänä tulin junalla Helsinkiin. Kävin hakemassa Simoa Arkadiankadun Valintatalosta. Sanoin, että: "Eiköhän lähdetä?" Manne lupasi tehdä Simon yhden päivän kesäkuun ensimmäisenä päivänä, jonka jälkeen hänellä alkaisi loma. Katsoimme pikamatkan Hesarista. Menin viereiseen matkatoimistoon varaamaan matkan.  Suhonen vielä kiidätti minulle tukun rahaa (useita kymmeniä tuhansia).

No niin, rahat fikkaan ja menox. Kävin vielä laittamassa kirjahyllyyn pahan päivän varalle muutaman donan. matkan kohteemme oli Kosin saari Kreikassa. Ensi töiksemme vuokrasimme skootterin. Ajelimme saarta ristiin rastiin. Päätimme lähteä saaren toiseen päähän. Sinnehän oli matkaa aika pitkälti. Oli puuduttavaa junnata kahdeksaakymppiä luotisuoraa tietä hiekka-aavikolla. Erään pitkän suoran jälkeen tie kääntyi 90-astetta. Joku älypää oli parkkeerannut autonsa heti mutkaan. Minulle tuli kiire jarruttaa yllättävässä tilanteessa. Pelkkä takajarrutus ei riittänyt vaan piti painaa etujarrukin pohjaan vauhdin pysäyttämiseksi ennen auton perään törmäämistä. Tuuli oli puhaltanut irtohiekkaa asfaltille. Kun vielä piti kääntää mutkassa, yhtälö oli selvä: etupyörä lähti alta. Koska emme olleet varustautuneet kyntämään asfaltilla. Kehomme joutui useiden raappeutumien uhriksi. Minulle ommeltiin tikkejä leukaan, polviin ja kyynärpäähän, molemmat polvet aukesivat kokonaan, jalkapöydästä lähti palanen, se oli kipeä useita kuukausia, leuka ja poskipäät aukesivat. Simolle tuli useita ruhjeita käsivarsiin ja jalkoihin. Lisäksi hänen selkänsä kipeytyi. Simo pääsi samana päivänä pois sairaalasta. Minä vietin siellä aikaa puolisen viikkoa. Sitten motskarivuokraamon gimma haki minut skootterilla sairaalasta. Oli hurjaa kyytiä, kun jalkaa piti pitää suorana polven vamman takia.



Alkoi kova soittelu koti-Suomeen Tiinalle. Piti saada rahaa motskarivuokraamoon. Rahat tulivat sitten muutaman päivän päästä. Olimme olleet pari päivää rahattomina, joten oli juhlallista käydä kuittaamassa matkatoimistosta rahat. Juhlistimme asiaa kumoamalla isot pullot Ouzoa. Se kävikin yllättävästi päähän ja kuukahdin yleiselle paikalle. Joku hälyytti paikalle sairasauton ja minut kiidätettiin toistamiseen sairaalaan. Onneksi tuoreelle EU-kansalaiselle sairaalassa ramppaaminen on halpaa Kreikassa. Kreikkalaisen sairaalan hygieniataso ei ole varmaankaan EU-normiston täyttävää, siksi paljon hiiriä juoksenteli sairaalan käytävillä. Yhtenä iltana Simo tuli minua tervehtimään sairaalaan. Hän oli ottanut minulle tuliaisiksi pullon viinaa. Kehotin häntä piilottamaan pullon, en uskonut se oikein edistävän tilannettani tohtoreiden silmissä. Hän meni sänkyni alle lipittelmään pulloa. kaiken kukkuraksi hän ryhtyi tupakoimaan sängyn alla. Se oli piinallista. Onneksi puolilta öin hän häipyi.

Päästyäni lasareetista, tutustuin muihin matkalaisiin. Oli aina(n)kin kaunis Carita, Valehtelija, Uki, mies, joka kutsui Säkkistä korjauksista huolimatta Taskiseksi, siskokset ja Pasi. Olin yhtenä päivänä Valehtelijan kanssa rantakävelyllä. Tuon aamupäivän aikana hän oli juristi, lääkäri, voimamies ja ties mitä. Hän puhui ajoittain jotakin outoa kieltä, jonka hän sanoi olevan belgiaa. Belgialainen fraasi päättyi pokkeuksetta kimakkaan huutoon: "Mika Häkkinen, mjiuuuuuu!!!". Teimme valikoidun joukon kanssa retken saaren toiseen päähän taksilla; minä, Simo, Carita, siskokset ja Pasi.  Se oli piknik, oli omat eväät mukana. Rattoisa päivä konsanaan. Ylläoleva kuva on lammasjuhlilta vuorilston ravintolasta, kuva on hiukan epäselvä, mutta siitä näkyvät ruvet ja mustelmat onnettomuuden seurauksena. Grillatut lampaan selykset olivat kerrassaan maittavia. C.E.G Mannerheim tapasi sanoa: "Minä voisin syödä lampaanlihaa joka päivä niin kuin muhamettilainen", allekirjoitan.

Lähtöpäivänä otimme reippaasti Ouzoa. Koska Simo oli loukannut selkänsä, hän käveli kumarassa kuin apinat. Virkailijat eivät päästäneet meitä lennolle. No, ei auttanut kuin ajaa taksilla takaisin hotellille. Hotellin omistaja oli lentää perseelleen kun samat jätkät tulivat takaisin. Tilasimme heti Suomesta fyrkkaa. Meille avattiin hotelliin piikki. Saimme syödä ja juoda hotellilla. Muuten olimme taas puilla paljailla.

Yhtenä päivänä saimme päähämme lähteä merenkulkumuseoon. Meillähän ei siis ollut rahaa. Piti ottaa oveluus käyttöön. Kävelimme lipuntarkastuspisteen ohi takaperin, ikään kuin olisimme olleet tulossa sisältä eikä päinvastoin. Suunta vaan oli väärä. Homma onnistui.

Bodrum

Köyhänä ollessamme herkuttelimme ruvillamme. Kaikkea sitä puuhaakin.

Toisella yrityksellä pääsimme lentämään kotimaahan. Seutulan lentokentällä tuli vastaan ex-vaimoni Tiina sisarensa ja lastensa kanssa, hän oli menossa Kosin saarelle...

Retket

Tommi 12.1.2003