Viiru ja Pesonen

Syyskuussa 2004 haimme Hauhontakaa kaksi kissanpentua. Spefikaatioon kuului, että ne olisivat erisukupuolta eli nyky-yhteiskunnan mukaisesti uros ja naaras, muita sukupuolia en tiedä. Androgyyni on kolmas sukupuoli, mutta sellainen on kai eläimillä harvinaista. Vielä tätä paljon tärkeämpi määritelmä oli, että toisella kissalla tuli olla suuret tassut, joista voisin päätellä kissasta kasvavan suuren, jättiläisen. Toinen kissa oli juuri sellainen, maine coon, jonka sanotaan olevan kotikissan ja ilveksen risteytymä. Kissojen luovutusemäntä sanoi siitä tulevan ketun kokoinen. Hyvä niin. Emme syyllistyneet alkuun siihen, että olisimme tarkoin rajanneet kissojen sukupuolen antaessamme nimiä. Omasin aikaisempaa kokemusta ensimmäisestä kissastani, Lassesta, joka synnytti seitsemän jälkeläistä. Pentujen synnytyä 5.4.1982 ripille pääsyäni seuraavana yönä, saatoin olla suhteellisen varma Lassen sukupuolesta. Annoimme kissan poikasille sukupuolettomat nimet: Viiru ja Pesonen. Eläinlääkärin papereissa lukee Viiru Viitanen ja Maunu Pesonen. Maunu=Magnus tarkoittaa latinan kielellä suurta, lisäksi se on raamatullinen Immanuel - Jumala meidän kanssamme. Hänellä on kuuluisia suurmiehiä kaimoina: Ruotsin keskiaikainen kuningas Maunu Ladonlukko (Magnus Ladulås), joka antoi ensimmäisen säännöksen kestikievareista, Turun piispa Maunu Tawast 1400-luvulta, Savon prikaatin entinen komentaja 1700-luvulta Yrjö Maunu Sprengtporten, joka sittemmin siirtyi venäläisten puolelle ja haavoittui Kalevankankaan taistelussa huutaen: "Omat koirat purivat", presidentti 1980-luvulta Mauno Koivisto, jonka tassujen kaltaiset meidän Maunilla on ja äitini Ruotsissa nykyisin asuva serkku Mauno Loponen. Hyvä, että Magnuksella on kuuluisia kaimoja,  hänestäkin kehkeytyy nimittäin kissojen kuningas, Lede. Lääkäri sitten varmisti lopullisesti kissojen sukupuolen; Viiru on tyttö ja Pesonen poika, hänellä tosin ei ole kuin yksi kives, mikä ilahduttaa minua kitsaana miehenä; kun kissat aikanaan leikataan, aion vaatia lääkärilaskun puolittamista.

Nimet tulivat tietenkin mieleeni lastennäytelmästä Viiru ja Pesonen, jossa Viiru on Pesosen kissa. Molemmilla kissoilla on voimakas kehräysääni, joka kielii hyvistä keuhkoista. Ne ovat hyviä syömään ja kasvavat odotusten mukaisesti. Elämäni suurin arviointivirhe sattui kun olin eläinlääkärillä ostamassa Mirrix-matolääkettä. Lääkäri kysyi minulta kissojen painoa, arvelin niden olevan puolikiloisia. Lääkäri uskoi niiden olevan kilon painoisia. Hän käski kuitenkin punnitsemaan, jotta kykenmisin annostelemaan lääkkeen. Punnitsin kaverit; olin erehtynyt karkeasti; Viiru painoi 1,8 ja Pesonen 2,2 kiloa. Viikon madotuksen jälkeen Viiru ja Pesonen rokotettiin Tawastvet-eläinlääkäriasemalla. Rokoruksen myötä eläin sairastaa  rokotusta vastaavan sairauden lievämuotoisena. Meidänkin kissat olivat nulviskollaan mutaman päivän, mutta sitten ne reipastuivat.

Kissat syövät mitä tahansa eivätkä ole minkään ruokalajin suhteen nirsoja. Aamuisin ne syövät paistettuja munia, mikä on hyvä, sillä itsekin pidän munista. Ne oli jo Hauholla totutettu munansyöntiin. Päivisin yleensä kissanruokaa, mutta ovatpa ne syöneet raakaa häränlihaakin, brasiliasta sisäfilettä. Keitin minä niille kerran muutaman muikunkin, kun paistelin itselleni Perämeren muikkuja. Hyvin nekin kelpasivat, vaikkeivat olleet muikkuja parhaasta päästä, Saimaan Puruvedeltä. Kissaeläinten ravinto on aika valkuaisainepitoista, mutta ovatpa nämä hauholaispennut syöneet spelttipuuroakin.

Olin kerran tupakalla myöhään illalla Viirun kanssa parvekkeella. Viiru kiipesi yöperhosen perään kaiteelle. Yöperhonen liihotti etelään päin.Viiru Viitanen seurasi kaidetta pitkin ja oli mennä Tammisen puolelle. Onneksi sain viime tipassa hännästä kiinni, sillä Tamminen varmaankin vihaa eläimiä, eritoten kissoja ja susia. Olisi ollut tukalaa kiivetä Tammisen parvekkeelle, Tamminen olisi taatusti herännyt meteliin ja tultuaan katsomaan, parvekkeella olisi ollut kissa ja susi. Miljoonasateen kappaleessa Rokkibändi Wounded Knee Eikka ei herännyt meteliin.

Maunia kutsutaan myös Maunikiksi. Mauni tarkoittaa islanninkielellä (máni) paksuharjainen. Olimme haravoimassa pihalla syksynlehtiä, Mauni oli Venlalla remmissä mukana, mutta  se karkasi Venlalta. Sain kaivella sitä Tammisten kamojen sisältä (pressu takapihalla minkä alle on pakattu kaikki irtain). Vähän aikaa ulkona oltuaan se rupesi tärisemään kylmästä ja Tiina kantoi sen sisälle. Ei ole pennun harja vielä tarpeeksi paksu.

Yrjölän Seija tykkää Maunu-nimestä, koska etutavussa on kissan kieltä Mau ja loppu unu on esperantoksi yksi  siis Kissaykkönen.

Pesonen-nimi juontaa juurensa siihen, että maine coonin huhutaan olevan ilveksen lisäksi myös pesukarhun ja kotikissan ristetytymä. Kyllähän se poika pesee turkkiaan ahkerasti ja kylpee pesuhuoneen lattialla vesilammikoissa. Lisäksi se tutkii ympäristöään kahdella jalalla seisten pesukarhujen tapaan.

Herättää tietysti ristiriitaisia tuntemuksia tuo ilveksen, pesukarhun ja kotikissan risteäminen. Tunnettu tosiasiahan on, että samassa kissapentueessa syntyneillä sisaruksilla voi olla eri isät. Mutta samalla pennulla kaksi isää ja eri eläinlajeja vielä. Huh! Tietääkseni isättömiä kissoja vilisee Vilkkilässä. Isättömät kaikki tyynni ovat ehkä sieltä kotoisin. Parempihan se on kuin, ettei olisi mistään kotoisin.

Madot vaivaavat kissoja. Siksi ne eivät pulskistu. Mauni on kolmikiloinen ja Viiru 2,3 kg. Siksi näille saatanoille pitää antaa matolääkettä. Kehitettiin tyyli, miten saadaan katti nielemään lääke. Otetaan kissa otteeseen syliin selälleen. Avataan kita sormin ja työnnetään tabletti nieluun ja painetaan sormilla kita umpeen. Niin se käy.

Venla kysyi minulta kuinka vanha olen kissan iässä. Sanoin olevani kaiketi vähän yli viisivuosias leikkaamaton kolli.

Kissat sairastelevat edelleen. Niitä vaivaa yskä. Vaimo on yskinyt myös useita viikkoja, joulun pyhien päätteksi joutunut jopa lääkäriin kuuria hakemaan. En jaksa huolestua. Olen itse yskinyt niin kauan kuin muistan.

Parannutuaan Mauni pääsi lempipuuhaansa. Saunomiseen. Mauno Kuunot (Maine Coonit) rakastavat veden kanssa pelaamista.

Eläinlääkärin vaa'assa kissat painoivat kantokopan kanssa yhteensä kahdeksisen kiloa. Parin viikon kuluttua leikkauksesta ne täyttävät kahdeksan kuukautta. Pitkäkarvaiselta urokselta nypittin ennen salvamista karvat kiveksistä. Naaras on kekkulissa kantokopassa. Kuvaa pidettäisiin melkoisen härskinä, jos kuvassa oli ihminen.

Luin pari vuosikymmentä sitten lehdestä jutun, jossa kolme englantilaistyttöä olivat kuohinneet miehen, joka oli raiskannut yhden tytöistä. Yksi tytöistä oli ammatiltaan sairaanhoitaja, joten operaatio tehtiin siististi ja taidolla. Tytöt joutuivat linnaan.

Narkoosista herääminen kesti kolmisen tuntia. Molemmat kissat hoipertelivat illan, mutta muuten toipuivat hyvin. Söivätkin jo illalla. Viiru ei nuollut liikaa haavaansa, joten inhottavaa kauluria tai sukkahousuista tehtyä paitaa ei tarvinnut käyttää. Maunin silmistä näkee, ettei se vielä ole ajokunnossa.

Tässä on sitten jonkinlaista toiminnallisuutta. Siirrettäessä hiiren kohdistinta yllä olevan kuvan päälle, Liiluulia (Viiru) nousee taistoon ja näpäyteettäessä kuvaa, Mauni makaa pylväspyhimyksenä Thaimaan viidakossa.

Toukokuussa 2005 Mauni alkoi viettää öitään ulkona. Hyvin nopeasi se siirtyi nuorten miesten rankkaan yölentotahtiin. Se vietti kaksi yötä putkeen ulkona, tulematta välillä päivällä edes syömään, sitten se tuli kotiin ja nukkui sikeästi koko päivän. Ei mitään varovaista kissan unta vaan niin sikeästi, ettei se herännyt vaikka joku tuli samaan huoneeseen ja puhui sille. Yleensä se nukkui Venlan sängyssä. Ja välillä ääni oli mennyt kujilla huutamisesta.

Kevään tullen kissat kuseskelivat asuntoomme. Merkatakseen. Tiina oli hermoromahduksen partaalla. Järkeilin, että naaraskissan sterilisaatio ei vie haluja ja kun aurinko tuli vihdoin keväällä esiin, sille tulee jonkinlainen kiima. Viiru muutti äidilleni Papiniittyyyn saaden adoptioisäkseen Aleksin ja sijaisäidikseen Emilian. Näiltä kun on poistettu mahdollisuus lisääntyä, oli adoptio hyvä ratkaisu. Viiru on kuin Aleksi pienoiskoossa, joten ottosuhde toimii uskottavasti. Klikkaamalla kuvaa hiirellä, näet kuvan isompana.

Viirun lähdön jälkeen Mauni lakkasi syömästä. Soitin eläinlääkäriin, Tawastvettiin Maunista.  Lääkäri selitti sen johtuvan ehkä siitä,

Kokeilin äitini ohjeen mukaisesti annosten pienentämistä. Se jätti niistäkin tähteitä. Järjestän sille ruoka-ajat. Väliaikoina kupit pois. Katsotaan tepsiikö.

Maunin paino on pudonnut 85% entisestään. Sillä on näemmä on  ollut  tukos jonka takia tämä ei ole syönyt, nimittäin tämä oksensi. Oksennuksennuksessa oli pitkä pätkä kalastajanlankaa ja linnun sulka. Keväällä se hyökkäsi oravan kimppuun ja puri tätä. Orava ränkäisi ja pakeni puuhun. Mauni kiipesi perässä, mutta puolimatkassa jätti leikin kesken. Ehkä se on ottanut linnun kiinni siimavirityksellä ja syönyt sekä siiman että saaliin. Opettajani antoi mullen maailman parhaan kissatohtorin nimen; Serban Ursachi Kanta-Hämeen Pieneläinklinikalta.