Kaunissaari
Olimme Ollin (toverini Käpylän kuntoutuskeskuksesta) kanssa vesillä heinäkuun viimeisenä päivänä, joka tuntuu olevan viimeinen kaunis päivä tänä kesänä.
Olli tuli noutamaan minua Haagan Neurologiselta tutkimuslaitokselta kolmen maissa. Lueksin odotellessani ahnehtien Heminwayn kuvausta Pyhän Ferninin fiestasta, “The Sun also rises”. Olinhan ollut Pamplonassa vajaata kuukautta aiemmin.
Ajoimme taksilla Sipoon satamaan, josta hyppäsimme veneeseen, Ollin syötyä maukkaan siikapaistoksen kaupungin venerannan ravintolassa.
Veneeseen noustuamme, sanoin Ollille tekeväni mitä matruusin kuuluu. Irrotimme köydet ja lähdimme laiturista.
Olli opetti minulle lateraali- ja kardinaalimerkit sekä merikartan käytön. Tankkasimme läheisellä Essolla. Suoriuduin annetusta tehtävästä kuulemani mukaan kelvosti.
Suuntasimme kohti Kaunisaarta, jolloin Olli kysyi haluanko ajaa. Vastasin myöntävästi, jolloin Olli totesi, että: “Tuolla on kohde osoittaen kartalta Kaunissaarta, muuta en osaa oikein neuvoa tässä vaiheessa koulutusta”. Otin haasteen vastaan, Ollin kuitenkin neuvoessa tarvittaessa.
Saavuimme Kaunisaaren matkalaituriin ajettuamme tankkauksineen vähän reilun tunnin. Matkanopeutemme oli vähän yli kymmenen solmua, joten arvelin matkaa Kaunissaareen olevan parisenkymmentä kilometriä.
Asetuimme laituriin ja kävimme kahvilassa sillivoileivällä ja kahvilla. Kaunisaari on Helsingin kaupungin vuokraama saari Sipoolta. Päätimme kävellä saaren ympäri. Ulkomeri näytti siintävän horisontissa saaren eteläpuolella
Kävelyretkeen meni noin tunti, vaikeakulkuista maastoa taivaltaen ja välillä toki kuvaten, joten arvioin saaren ympärysmitaksi noin kolmesta neljään kilometriin.
Takaisin tullessa sain taas toimia ruorimiehenä. En tosin löytätänyt oikeata karttasivua siiryttäessä karttalehdeltä toiselle, mutta Olli antoi suuntimia kädellään heilauttaen veneen kokasta, jossa hän antaumukselliseseti puhui puhelimeen (liekö pitänyt vain luuria korvallaan, aiheuttaen pientä jännityksen poikasta mahassani (vrt. Ankeriaan poikaset valkosipulilkastikkeessa ). Matka kesti em. tunnin, tosin ajoimme vastavirtaan mereltä rantaan päin.
Osasin kuitenkin kotisatamaan ja “parkkeerasimme” veneen oikealle paikalleen.
Kerrassaan hyvä retki.