Kävelin katua alas
räntäsateessa. Olin syönyt hyvin; lammaslounasta
nepalilaisessa ravintolassa. Kuitenkin kurjan sään takia olin
masentunut. Tammikuussa sataa vettä ja lämpötila on
plussan puolella. Aiemmin talvet olivat talvia.
Kasvihuonepäästöt... Jäin katsomaan erään
vaatekaupan näyteikkunaa. Lasin takana oli samanlaiset
Karhu-lenkkarit, jotka olin myynyt pieniksi itselleni
käyneinä tädilleni kolme vuosikymmentä aiemmin
kolmella markalla. Täti pesi lenkkarit pesukoneessa ja niistä
tuli oranssina loistavat menokengät vuosiksi. Yritin katsoa
paljonko kengistä pyydettäisiin nyt. En nähnyt
hintalappua lasin takaa. Koska minulla oli hieman
ylimääräistä aikaa, menin sisään
liikkeeseen ottamaan selvää. Pyörin
myymälässä ympyrää ja yritin tavoittaa
katseellani Karhu-lenkkareita. Eri puolille oli ripustettu vaatteita,
yhdessä välikössä oli tennareita aseteltu
rappusille. Tiskin takana ja sen ympärillä oli nuoria
ihmisiä kokoontunut juttelemaan takit
päällään. Ohitin joukon sivuaskelin ja menin
myymälän takaosaan. Siellä oli kolmen nuoren miehen
joukko. Takaseinällä oli Karhu-lenkkareita aseteltu
päällekkäin. Alkuperäisiä ja eri
värisiä; vihreitä, sinisiä, oransseja ja valkoisia.
Yritin tutkiskella kengistä hintaa. Kääntelin jokaista
kenkää löytämättä myyntihintaa osoittavaa
tietoa. Kysyin nuorilta miehiltä tietäisivätkö
nämä kenkien hintaa. Eivät tienneet, kohauttelivat
olkapäitään. Palasin myymälän etuosaan
tiskille ja tiedustelin tiskin takana tovereineen juttelevalta,
nuorelta, takki päällään olevalta, naiselta josko
tämä osaisi kertoa lenkkareiden hinnan.
- Minkälaiset?
- Nuo Karhut tuolla.
- Mitkä niistä?
- Noh, vaikka nuo oranssit.
Nainen lähti hyllylle, minä hänen
perässään. Hän katsoi jonkun koodin oranssin
kengän pohjasta ja palasi tiskille tietokoneen ääreen.
Hetken konetta naputeltuaan, hän ilmoitti hinnan
- 109 euroa
- Entä siniset?
Myyjättäreksi osoittautunut nainen palasi liikkeen takaosaan
tarkastelemaan sinistä kenkää palaten takaisin
neuvottelemaan takki päällä seisovan nuoren miehen
kanssa.
- 109 euroa
- Voisitko samalla tarkastaa myös vihreiden ja valkoisten hinnan?
- Kumpien?
- Noh, vaikka vihreiden
Hän palasi kenkähyllylle pyöritellen
käsissään vihreää kenkää. Tiskille
palattuaan hän huikkasi myymälän perukoilla
lymyilevälle nuorelle miehelle
- Tiedätkö Jani paljonko vihreät Karhu Titanit maksavat?
- 109 euroa, kuului asiantunteva vastaus.
Rohkaisin mieleni ja kysyin viekkaasti
- Entäpä valkoiset? Paljonko valkoiset maksavat?
- Ne joissa on punaisella M-kirjain?
- Bingo, juuri niitä tarkoitin, sanoin voitonriemuisena.
Hyllyssä oli yksi ainoa valkoinen Karhu-lenkkari ja siinä
todellakin komeili punainen M-kirjain.
Myyjätär lähti toisen nuoren naisen kanssa
myymälän takaosassa sijaitsevaan varastoon.
Jätettyään oven auki, saatoin nähdä varastoon
tiskin luota. Varastossa oli kenkälaatikoiden keskellä korkea
pino tyhjäksi juotuja olutkoreja. Naiset etsivät kauan
haluamaansa. Seison myyntitiskin luona kädet puuskassa tarkkaillen
huvittuneena naisten puuhastelua. Vihdoin he löysivät
etsimänsä ja myyjätär palasi tiskin
ääreen hengästyneenä ilmoittaen valkoisten Karhujen
hinnan
- 109 euroa
- Kiitos paljon!, sanoin ja poistuin myymälästä.
Käveltyäni jonkun matkaa mäkeä alas,
käännyin ympäri ja palasin mielenkiinnosta takaisin
katsomaan kenkäliikkeen nimen. Sitä ei näkynyt
missään. Hymyilin. Masennukseni oli tiessään.
tämän tarinan syntyhistoria
tarinat
Tommi 7.1.2005