Aivovammayhdistyksen Hämeenlinnan toimintaryhmä teki kesäretken sunnuntaina 3.7.2005 Lounais-Hämeeseen Jokioisten Museorautatielle. Säiden Jumala oli meille enemmän kuin suosiollinen, Elohopea kipusi miltei kolmeenkymmeneen asteeseen.  Retkelle oli vaivautunut lähtemään kolme perhettä, 11 henkeä, juuri sopivasti Hatusen 16-hengen amerikkalaiseen pikkubussin. Saatoimme matkustaa riittävän väljästi. Lähdimme matkaan Soraharjun kentän parkkipaikalta. Siellä toimintaryhmä järjesti joka toinen kesätorstai petankki-illan.

Ajoimme Renkoon, josta käännyimme käytyämme huoltoasemalla pienellä vessutauolla ajamaan pienen pätkän vanhaa Hämeen Härkätietä. Pysähdyimme Eskolan kulmalla, jossa on Niemisen veljesten muistokivi. Neljä Niemisen veljestä kaatui viime sodissa. Leskiäiti Miina Nieminen kasvatti neljä poikaansa isänmaalle. Niilo, Arvi, Olavi ja Viljo Nieminen kaatuivat talvi- ja jatkosodassa. Tämä oli tiettävästi suurimman uhrin antanut koti. Sankariäidin talo tuhoutui tulipalossa muutama vuosi sotien jälkeen.

Lähdimme höyryveturin vetäminä 14 kilometrin taipaleelle Jokioisten asemalta. Konduktööri kertoi henkilökunnan nauttivan kahdenlaista palkkaa: kerran viikossa lämmin ateria ja hyvä mieli tyytyväisiltä matkamiehiltä. Vetokalustoon kuuluu kolme höyryveturia ja neljä moottoriveturia. Henkilöliikenteen vaunuja on käytössä kymmenkunta.

Matkan puolivälissä pysähdyimme puoli tuntia Minkiön asemalla. Minkiön asemalla on kapearaidemuseo. Kapearaidemuseon muodostaa Minkiön alkuperäiskuntoinen asemamiljöö sekä ratapihalla ja kalustohallissa esillä olevat veturit ja vaunut. Rautatiekalusto on peräisin useilta Suomessa toimineilta kapearaiteisilta rautateiltä. Asemalla oli vanhan ajan maalaismarkkinat, emme kuitenkaan panneet ranttaliksi emmekä tapelleet kuten Vaahteramäen Eemelin ja Aatun käydessä Hulttakorven markkinoilla. Ostin paistettuja muikkuja markkinahintaan, jotka olivat lähes Puruveden muikkujen veroisia. Kojuissa oli myytävänä syötävää, juotavaa, vaatteita sekä kaikkea muuta tuiki tarpeellista ja välttämätöntä.

Radan päätepiste oli Humppilassa, josta vikkeläkinttuinen ehti käydä kääntymässä Talvisen rautatieläismökillä ennen kuin lähdimme paluumatkalle Jokioisiin, jossa bussi odotti meitä. Ehkä parempi olisi ollut, että bussi olisi ajanut Humppilaan, niin Talvisen mökkiin olisi jäänyt aikaa tutustua paremmin. Matkan voisi aloittaa myös Humppilasta, jonne on normaali rautatieyhteys. Kaiken kaikkiaan kuitenkin retki oli menestys, ihmiset saisivat innostua lähtemään näille retkille.