Istanbul 1995
Istuksin Minkkisen Arin kanssa tammikuun 25.päivän Janoisesessa Lohessa. Selailin Hesaria. Ehdotin, että lähdetään Tallinnaan. Ari sanoi, ettei lähtisi mihinkään Tallinnaan, mutta Turkkiin hän lähtisi koska vaan. Kaivoin Hesarista matkailusivut ja kuinka ollakaan. Siellä tosiaan oli tarjouksessa Istanbulin viikko hintaan 995:-. Soitin siltä istumalta matkatoimistoon ja tilasin matkat. Virkailija sanoi meidät saavan liput kentälltä. Kone lähtisi kello 15. Eräs Hannu lupautui heittämään meidät kentälle. Menin kotiini pakkamaan matkatavarat ja hakemaan passin. Jyräys oli luonani makoleimassa. Aprikoin ääneen pakatessani kassiani: "Minkäköhänlaisia vaatteita Turkissa tavataan tähän aikaan vuodesta pitää?". Päätin ostaa paikan päältä hellevaatteet. Pelkkä passi riitti matkatavaroiksi. Hyppäsin Hannun kyytiin. Kävimme Arilla Vuosaaressa. Kentällä finnmatkojen virkailija ei löytänyt nimiämme luettelostaan. Hän kysyi: "Koska te olette oikein tehneet nämä varaukset?" Vastasin totuudenmukaisesti: "Yhdeltä". Se selitti kaiken.
Lentokoneessa tuntui olevan levotonta porukkaa takanamme. Pari vanginvartijaa mukavassa tuiskeessa. He kertoivat juoneensa viime päivät kotiviiniä toisen kotona. Olivat lukittautuneet vessaan, jossa viinisammio oli. Muun perheen oli tarpeen käyttää naapurin vessaa kolme päivää. Mukanaan heillä oli ainoana matkatavarana peniksenkehitin. Tuumailin, että mitähän tästäkin reissusta tulee. Lentoemäntä kävi välillä huomauttamassa: "Noin juuri Niitymäki, tehän luonnollisesti tiedätte kuka tämän välilaskun maksaa."
Otin puheeksi mieltäni askarruttaneen vaatekysymyksen. Ari paljasti Istanbulissa ja helsingissä olevan suurin piirtein samanlainen ilmasto tammikuussa. Sohjoahan sinne lähdettiin potkimaan.
Hommassa kävi kuitenkin niin, että minä ja Hulk löydettiin toisistamme sukulaissielut ja hivenen rauhallisemmat Niittymäki ja Minkkinen muuttivat yhteen, meidän vastaavasti lyödessämme hynttyymme yhteen.
Alkupäivinä menimme Arin kanssa johonkin ravintolaan. Hetken kuluttua pöytäämme pyysi lupaa saada istuutua kaksi vähäpukeista tyttöstä. Annoimme luvat ja ostin heille sellaiset juomat kuin he halusivat. Hetken kuluttua äijä tuli esittämään laskua, joka tietenkin oli tähtitieteellinen. Omat paukut ylihintaisia ja lady drinkit jotain ihan posketonta. Sama juttu kuin Bangkokissa 1993 . Ehdotin kompromissia, maksaisin lähes koko käteisvarantoni, taksirahan halusin kuitenkin säästää. Diili sopi äijille. Hommaanhan kuuluu se, että kun alat pullikoida laskun suuruudesta, marssitetaan takahuoneesta kolme-neljä riskiä kaveria vakuuttamaan laskun oikeellisuudesta. samaan ansaan lankesin myös kahta vuotta myöhemmin samassa paikassa. Opinkohan minä koskaan?
Eräänä päivänä saimme Hulkin kanssa mieleen, että Bosporin sillata alas kuseminen kuuluu jokaisen Istanbulissa vierailevan tehdä. Bosporin salmi erottaa toisistaan kaksi mannerta, Euroopan ja Aasian. Bosporinsalmi yhdistää Mustan meren Välimereen. Tuumasta toimeen. Ajoimme taksilla sillalle ja teimme sen mitä olimme tulleetkin tekemään. Lähdimme taksilla takaisin. Nyt tämäkin turkkilainen halusi kusettaa gringoja. Hän pyöritteli meitä pitkin poikin Aasianpuoleista kaupunkia. Nyt taksamittarin summa alkoi olla kymmenkertainen verrattuna arvioimaamme. Sanoimme haluavamme, että suhari ajaa poliisilaitokselle selvittämään asian. Suhari sanoi, että meidät pitää viedä hommaan erikoistuneelle turistipoliisille. Menimme johonkin hämäärään mestaan. Siellä kyllä oli jonkinlaiseen univormuun sonnustautuneita miehiä. Nämä virkapukuiset kehottivat meitä menemään kiltisti taksikuskin kyydissä hotellille ja maksamaan pyydetyn summan. Menimme kyytiin. Iskimme silmää toisillemme. Oli aika ottaa käyttöön suunnitelma B. Kun auto kaartoi oikealle, oikealla puolella istuva eli minä, suoritin nk. kierähtämispoistumisen taksista vauhdissa. Hulk jäi taksiin sisään eikä kuljettaja enää hiljentänyt vauhtia missään kohtaa niin, että kierähtäminen oli ollut edes teoriassa mahdollista. Suunnitelma C: Pitävä kuristusote kuskin pillistä, niin vauhti hiipuu. Hulk otti vielä korvaukseksi mukaansa jonkin verran kuskin seteleitä.
Istanbul lienee euroopan suurimpia kaupunkeja. Joku väitti kaupungissa asuvan 20 miljoonaa asukasta epävirallisten tilastojen mukaan. Muuttoliike kaupunkiin on 400 000 asukasta vuodessa.
Eräänä päivänä olimme Arin vanhalla kaverilla Leilalla, Istanbulissa asuvalla jenkillä. Hän sanoi, että hän epäilee tietokoneeseensa iskeneen viruksen. Lupasin katsoa. Löysin levyltä sattumalta viruksentorjuntaohjelman. Ajoin ohjelman, joka ilmoitti tarkastuksessa löytyneen pari infektoitunutta tiedostoa. Annoin ohjelman postaa infektoituneet filet ja raportoin mitä oli tapahtunut. Nousin arvoon arvaamattomaan. Ja ihan tuurilla.
Jouduttiiin sitten vakavahenkiseen puhutteluun oppaan ja hotellin johtajan kanssa. Olimme kuulemma rikkoneet Turkin ja Islamin lakia vastaan. Niittymäki luisti palaverista heti, sanoi pääpukareiden olleen meidän kahden, minun ja Hulkin. Lupasimme palaverissa käyttäytyä vastedes siivolla. Minulla oli palaverin aikana sattumalta taskumatti, josta kävin ottamssa terästyksen vessassa. Opas kyllä epäili minun vessareissujeni olevan jotenkin epäilyttäviä, mutta ei hän hoksannut todellista motiiviani rampata alituisesti WC:ssä. Mambo-Viitanen on villi luonteeltaan.
Istanbul 1997
Retket
Tommi 12.1.2003