Esteittä - Vammaiset ammattitaiteilijoina

Olin 27. ja 28.3.2003 "Esteittä"-seminaarissa Taideteollisessa Korkeakoulussa. Seuraavassa minua kiinnostavia poimintoja seminaarista. Valitettavasti raporttini on puhtaasti kirjallisessa muodossa, valokuvasin kyllä kaikki esiintyjät mm. opetus- ja kulttuuriministerin, tasavallan presidentin ja monia arvostettuja professoreita. Eri taiteentekijäryhmät esittäytyivät. Lopussa kamerani tyhjeni ja kuvat lensivät taivahan tuuliin. Harmittava tapahtuma. Nyt kelpaisi olla Egyptin lämmössä . No, ei auta, pitovoidetta pohjiin ja ulos susia hätistelemään...

Järjestäjät

Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuksen osasto ja Kaarisilta r. y.

Kohderyhmä

Seminaari oli tarkoitettu kaikille taiteesta kiinnostuneille vammaan tai vammattomuuteen katsomatta, vammaisjärjestöjen edustajille, erityisopettajille, taidekasvattajille, taideopiskelijoille, taidehallinnon edustajille, taidealojen ammatillisesta koulutuksesta vastaaville sekä toiseuden, syrjäytymisen ja identiteetin pohdiskelijoille.

Seminaarissa tarkoitus

- tuoda esille vammaisten henkilöiden aktiivisen taideharrastuksen edellytyksiä
- keskustella vammaistaiteen käsitteestä, merkityksestä ja paikasta taiteen kentässä
- muodostaa näkemyksiä ammatillisesta taidekoulutuksesta ja taiteilijana toimimisesta
- tuoda julki vammaisten taiteilijoiden kokemuksia toiminnastaan
- näyttää esimerkkejä toteutuneista hankkeista

Ohjelma

Torstai 27.3.2003

Seminaarin alkajaisiksi Kaarisillan väki esitti komeata laulua. Seminaarin avasivat professori Inkeri Sava Taideteollisesta korkeakoulusta ja toimitusjohtaja Maila Koskinen Kaarisilta r.y:stä . Alkutervehdysten jälkeen opetusministeri Maija Rask tervehti seminaariväkeä. Hän korosti mm., että EU on nimennyt tämän vuoden (2003) vammaisten vuodeksi. Minua jäi kummaksettumaan, että hän korosti myös, ettei kaikista voi tulla taiteilijoita. Myöhemmät esitykset valaisivat minulle tämän.

Projektisihteeri Sari Salovaara Valtion taidemuseosta piti esitelmän "Voimaa vammaisuudesta". Hänen mukaansa taide voi olla vammautuneelle ilmaisukanava. Heti aluksi (kärkeen) hän valotti termiä "vammaistaide". Vammaistaide on vammaistietoista tai vammaispoliittista taidetta, joka käsittelee taiteen kautta vammaisia ihmisiä kohtaavia asioita.  Tehdäkseen vammaistaidetta ei tarvitse olla vammainen, vammaistaidetta voi tehdä kuka vaan (tästä seurasi tietenkin naurunremakka). Termi on suomen kielessä aika tuntematon, hän kertoi esimerkkinä, hakeneensa internet-hakumoottorilla englannikielisellä termillä "disability art", haulla löytyi yli 700.000 artikkelia verkosta, suomenkielisellä termillä hän kertoi löytyneen viisi ( Googeleisi , niin löytäisi seitsemän).

Vammaistaiteen edustajista hän mainitsi mm. Frida Kahlon ja näytti Kahlon tekemää luonnosta. Hän kertoi Kahlon vammautuneen bussionnettomuudessa. Kummallista välinpitämättömyyttä, sillä Kahlo vammautui ratikkaonnettomuudessa (kuten kaikki legendat). Välinpitämättömyyttä sikäli, että hänen näyttämässään luonnoksessa oli kuvattu kiskot. Frida Kahlo on legenda . En ole vielä käynyt katsomassa hänestä tehtyä elokuvaa, mutta menen kun olen valmis siihen. En vielä.


Professori Antti Karisto Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitokselta kertoi taiteen maailman suhteesta. Aluksi hän esitti sitaatteja maailmoilta. Ensimmäisissä sitaateissa taiteella ei ollut mitään yhtymäkohtaa yhteiskunnan kanssa, toisissa taide ja yhteiskunta kulkivat käsi kädessä, mano-a-mano. Hän kertoi mielenkiintoisen esimerkin, että Andy Warhol ironisoi taiteen ja talouden suhdetta. Silti hän teki juuri tuolla taiteella kosolti taloudellista hyvinvointia itselleen ja läheisilleen. Hän kertoi loistavia esimerkkejä Tim Rollinsista ja hänen K.O.S-ryhmästään .

HECHO A MANO -ryhmä esitti kahvitauon jälkeen flamenco-esityksen. Kävelevä ja pyörätuoli.

Professori Paavo Liski kertoi ohjaamisesta vammaisproduktiossa. Hän ohjaa ohjaamaan vammaisia Kaarisillan Fransiskus Assisialainen-näytelmässä. Hän kertoi tunteneensa suurta mielihyvää työskennellessään Kaarisillan väen kanssa.  Koska moni näyttelijä on lukutaidoton, hän vertasi työn haastavuutta operetin ohjaamiseen nuottien lukutaidottomalle. Vuorosanat täytyy oppia korvakuulolta. Paavo on kokenut olennaiseksi työskennellä sisällön hyväksi. Paavo kertoo etsineensä 30 vuotta Sammon arvoitusta. Mikä tuo rikkauksia syytävä laite on ja mistä se löytyy. Hän kertoi yrittävänsä etsiä salaisuutta jälleen tänä keväänä ( ohjaa siitä kertovan oopperan ), epäillen kuitenkin päämäärän saavutettavuutta. "Olennaista on ojentua sitä kohti, mikä ei näy", Keskinen, kirjailija, kiuruvetiläinen maalaispoika, kansakoulun opettaja, Paavo Liskin ystävä.

Ylitarkastaja Minna Saulio Opetushallituksesta luennoi aiheesta "Taidekasvatus erityistä tukea tarvitsevan oppilaan kasvun eheyttäjänä ja voimavarana". Hän kertoi koskettavan esimerkin kymmenvuotiaasta dysfaattisesta pojastaan Otosta, joka komminikoi pappansa kanssa puhelimessa soittamalla huuliharppua.

Lounasaikaan minun piti ennättä Tampereen junaan, koska play off kutsui. Jäin paitsi lounastauon jälkeisestä annista, silloin taiteilija Outi Kirves Kaarisilta r.y:stä kertoi kokemuksistaan kuvataideohjaajana. Nähtiin Taidekasvatksen opiskelijoiden Maija Niemisen ja Annika Mederin lopputyöesittely kuvallisen ilmaisun erityisopetuksesta: "Uusia mahdollisuuksia". Kehityspäällikkö Marjatta Levanto Valtion taidemuseosta ja professori Juha Varto Taideteollisesta korkeakoulusta kommentoivat esitettyä lopputyötä. Hollantilainen Ms. Yvonne Beelen esitelmöi aiheesta "Herenplaats, a way of managing artists with learming disabilities".

Perjantai 28.3.2003

Kulttuuriministeri Kaarina Drombergin puheenvuorolla lähdimme liikkeelle toiseen seminaaripäivään.Esitys oli aiempia jäykempi, sillä hän asettui puhujan pönttöön, eikä esiintynyt vapaasti yleisön edessä, kuten aiemmat esinntyjät. Lisäksi hän tuntui lukevan puheensa suoraan paperista. Hän mainitsi monien muiden tavoin vammaisten taidenäyttelyn Kiasmassa "Hännätön kissa" . Sirkka Laitinen kutsui ministerin väitöstilaisuuteensa.

Sitten Antero Laine (Kaarisilta) esitti Fransiskuksen puheen linnuille näytelmästä "Aurinkolaulu". Esitys oli mahtava ja niin olivat sen jälkeiset aplodeerauksetkin. Kohokohta.

Professori emeritus Veikko Rantala luennoi esteettisestä kokemuksesta. Hän sanoi puheen olevan tarkoitettu enemmänkin alan harrastajille kuin ammattilaisille. Ilmeisesti olen sitten ammattilainen, kosken puheesta juurikaan mitään irti saanut. Hänkin puhui puhujanpöntöstä, mikä oli omiaan lisäämään esityksen jäykkyyttä.


Hallitussihteeri Kaija Suorsa-Aarnio Opetusministeriöstä puhui vammaisille suunnatusta ammatillisesta koulutuksesta. Kannattaa lukea Opetusministeriön visio aiheesta .

Puheenjohtaja Ismo Helen Kulttuuriyhdistys EUCREA r.y:stä pohti kuuluuko kulttuuri kaikille.Esitys oli hyvin vivahteikas ja omasta kokemuksesta kertova. Hän siteerasii Kalervo Palsaa : "Kun minä elin, ihmiset sanoivat, tuolla menee juoppo, homo ja runkkari. Kun minä kuolin, ihimiset sanoivat tuolla menee taiteilija". Taustalla pyöri non-stoppina PowerPoint-esitys, työt ovat nähtävissä myös verkossa . Esityksessä oli Anneli Virkkalan, Hilkka Korhosen, Soile Englundin ja Ismo Helenin töitä.

Kuuro opiskelija Petra Juva Taideteollisesta korkeakoulusta kertoi oman näkemyksensä aiheesta. Hän oli sitä mieltä, että kulttuuri kuuluu kaikille. Suomessa on 8000 kuuroa, joista 5000 käyttää viittomakieltä. Muilla on kuulokoje tai he lukevat huulilta. Petran näkemys oli, että kuurot ovat visuaalisempia siksi, että kuurot poimivat näköaistinsa avulla tarkemmin tietoa ympäristöstä kuin kuulevat. Kuuroilla on oikeus käyttää tulkkia 120 tuntia vuodessa. USA on paljon edellä Suomea kuurojen asiassa. Kuurojen koulussa Yhdysvalloissa on kolme tuntia kuvataiteita Suomen yhteen verraten. Hän kertoi oralismin aikakaudesta, jolloin kuuroja opetettiin puhumaan, vaikkeivat he kuulleetkaan mitä puhuivat. Meri-Helga Mantere kysyi mikä on hankalin este opiskelussa. Petra sanoi olevansa ainut kuuro koulussa, eikä aina ole viittomakielistä tulkkia käytettävissä. Tulevaisuudessa Petra on kuvataideopettaja kuuroille.. 

Lounaan jälkeen Iiris Brocke esitti tekemiään lauluja. Iiris esiintyy Kannel-talossa. Koska esitys venyi hiukan suunniteltua kauemmin, järjestejät kiemurtelivat tuskissaan, olihan tasavallan Presidentti Tarja Halonen tulossa tervehtimään. Iiris Brocke konsertoi Kannel-talossa 15.5.2003 klo 19.

Projektipäällikkö Päivi Tahkokallio Stakesista luennoi aiheesta "Että yhä harvempi olisi toinen". Hän oli valmistanut komean PowerPoint-esityksen, muttei sitä saatu näkyville valkokankaalle. Hänellä oli oma laptop, joka ei jostain syystä ollut yhteensopiva videotykin kanssa. En tiedä. Presidentin odotus tiivistyi jännitykseksi. Päivi kertoi Stakesin tekevän kovasti työtä mm. väestörakenteen vanhenemisen parissa. Vuonna 2050 alle 50-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa yhden prosentin, kun taasen yli 75-vuotiaiden ryhmä kasvaa 50 %. Suomi on Euroopan vanhenevin kansakunta. Vuonna 2009 yli 65-vuotiaita on Suomessa enemmän kuin alle 15-vuotiaita.

Kouluttaja ja taideterapeutti Meri-Helga Mantere pohti taiteen ja taideterapian yhteensopivuutta. Heti kärkeen hän pyysi seminaariväkeä miettimään jotain väriä parin minuutin ajan, sitten hän kysyi ketkä ajattelivat oranssia, sinistä punaista jne. Sitä mukaa hän asetteli estraadille kulloisenkin värisiä huiveja. Meri-Helga selvitti taiteellisuuden ja terapian määritykset. Terapiassa kaikki on hyväksyttävää. Kritiikki on pois, toisin kuin vakavissaan tehdyssä taiteessa. Taiteellisella laadulla ei ole mitään tekemistä taideterapian kanssa. Taiteen ylin olemus on terapeuttisuus. Taideprosessissa tarvitaan ihmisen kaikkia kokonaisvaltaisia aisteja.

Terapeuttinen taide

1. Psyykkinen turvallisuus, kriittisyyden hälventäminen
2. Omien aistimusten, havantojen  ja mielikuvien elävöityminen
3. Tuottaminen, tekeminen
4. Kiinnostunut, arvostava yleisö (yksikin ihminen riittää)

Oma taideterapiani

Meri-Helga esitteli Tuomas Alatalon . Tuomas  on vaikeasti cp-vammainen nuori, joka puhumattomuutensa takia luokiteltiin vähälahjaiseksi. Näytti siltä, että hänen kohtalonaan oli tulla syrjäytetyksi normaalista elämästä laitoshoitoon. Perheen ja muutamien asiantuntijoitten tuella löydettiin kuitenkin keino, jolla Tuomas pystyi kommunikoimaan ja ilmaisemaan ajatuksiaan muille. Fasilitoinnin avulla hän rikkoi puhumattomuutensa muurin, ja ulos pääsi älykäs, tarkkanäköinen ja kirjallisesti lahjakas nuorukainen. Tuomas on julkaissut kirjan "Olen ja saan sanoa".

Sitten tulikin saliin tasavallan presidentti Tarja Halonen . Seminaariväki nousi seisomaan. Presidentti lausui tervehdyksensä ja tutkaili seinillä olevaa Kaarisillan seinillä komeilevaa taidenäyttelyä.

Presidentin vierailun jälkeen käytiin paneelikeskustelu seminaarin lopuksi.

Osantottajat:

Meri-Helga Mantere , puheenjohtaja
Toiminanjohtaja Kalle Könkkölä , Kynnys r.y .
Hallitussihteeri Kaija Suorsa-Aarnio , Opetusministeriö
Professori Antti Hassi
Johtaja Irja Vinni Ruskeasuonkoulusta
Maila Koskinen Erstan Taide- ja toimintakeskuksesta

Poimintoja

Kalle Könkkölä ei hyväksynyt terapiaa, hänpä kutsuukin nykyän fysioterapeuttia personal traineriksi.

Antti Hassi sanoi ammattitaiteilijan olevan muiden palveluksessa. Työnantajana koko vastaanottava yleisö. Hän kertoi ironisoiden eräästä seminaarista, jossa joku esitelmöitsijä oli peräänkuuluttanut integraatiota eri oppiaineiden välillä. Esimerkiksi matematiikka ja kuvataide voitaisiin integroida siten, että laskettaisiin paljonko Picasson taulu maksoi ennen ja paljonko nyt.

Kalle Könkkölä sanoi 90 % vammaistaiteeseen tulevista rahoista menevän ei-vammaisille.

Lopuksi esittäytyi Maarit, entinen taidekasvatuksen osaston opiskelija, joka sittemmin oli sokeutunut. Hän opettaa nykyisin kuvataiteita syntymäsokeille.

Mahtava seminaari, kertakaikkiaan. Kiitokset järjestäjille!

10.-13.4.2003 KynnysKINO-festivaali Ateneum-salissa .

Värien leikki

Tommi 29.3.2003