City-kymppi

   
Osallistuin vuonna 1996 Helsinki City-marathonin yhteydessä juostavaan City-kymppiin. Juoksun ehdoton kärkinimi piti olla Julma-Juha Väätäinen, mutta tämä oli jotenkin loukkaantunut (ei henkisesti) ja tyytyi vain lausumaan rohkaisevat saatesanat juoksijoille. Oma valmentautumisesni ei ollut mitenkään tieteellistä, minulla ei esimerkiksi ollut niinkin yksinkertaista juoksijan välinettä kuin kelloa, josta olisin voinut tarkkailla etenemistäni ja säännellä vauhtiani. Arvioin juoksijoita silmämääräisesti ja otin silmätikuksesi nelikymppisen puolalaisjuoksijan. Ajattelin hänen olevan suurin piirtein tasoiseni menijä. Startin hetki sitten tuli ja säntäsin vauhtiin. Puolalainen pinkoikin aika kovaa kyytiä, että minun oli vaikeuksia roikkua peesissä. Kilometrin kohdalla oli nuorisoa katsastamass juoksijoita Helnhgin jäähallin edessä raitiovaunupysäkillä. Kuulin nuorison arvioivan menoani; "Vasta kilometri juostu ja toi yks on ihan piipussa". Arvelin arvioineeni voimani väärin puolalaisen nähden ja jättäydyin suosiolla preussin kyydistä. Otin uuden kohteen ja ryhdyin peesaamaan. Sainkin aika usein ottaa uuden jäniksen voimieni ehdyttyä entisen jäniksen kyytiin. Kun puolet, eli viisi kilometriä alkoi täyttymään Töölössä, koin kauhun hetket, väkijoukko kannusti raivoisasti; "Tuija! Tuija! Tuija!". Olin vaipua häpeästä maanrakoon, jouduin päästämään naisjuoksijan ohitseni. Myöhemmin kävi ilmi, että minut puolimatkassa ohittanut nainen oli kisan voittaja, Tuija Toivonen, maamme kärkimaratoonareita. Pahin koettelemus oli vielä edessä. Noin kuuden kilometrin kohdalla Mechelininpuiston kohdalla oli tankkauspiste. Tarjolla oli urheilujuomana tunnettua Hartsporttia ja ihan puhdasta vettä. Otin molempia juomia lasilliset, tarkoituksenani heittää vedet hiestä kirveleville silmilleni ja juoda urheilujuoma suolatasapainon saavuttamiseksi. Tein kitkerän virheen, sinkosin suolapitoisen urheilujuoman silmilleni ja join vedet. Pariin kilometriin en kyennyt näkemään juurikaan. Lisäksi rivakka alkuvauhti oli syönyt voimani minimiin. Ajattelin kävellä vähän matkaa. Otettuani muutaman kävelyaskeleen, tajusin ettei eteneminen onnistuisi siten. Oli otettava juoksuaskelia vaikka kuinka hiljaa. Minut ohitti moni kilpailija. Juoksin kuitenkin stadionin portista sisään ja pysäytin ajanoton aikaan 46 minuuttia. Ensimmäisten viiden kilometrin kohdalla oli takuulla loistava väliaika. Key learning: Ota selvää etukäteen juoksuvauhdistasi ja varustaudu kellolla kisoihin.

Säkkisen Arska ja Kekäisen Jussi teputtelivat marathonin. Ja tulivat maaliin kuuden tunnin määräajan puitteissa. Marathonissa on kuuden tunnin aikaraja, joka pitää alittaa juostakseen hyväksytyn marathonin. Mitä siitä tulisi jos reitillä sopisi viipyä kaksi päivää? Vanhat mummitkin kykenisivät taivaltamaan 42 kilometriä 195 metriä. Matkahan määräytyy siitä kun kreikkalainen viestinviejä juoksi ko.matkan viedäkseen Marathonin kukkulalle (tai päinvastoin) sotasanoman. Perille päästyään juoksija kyllä heitti kylmän pierun eli vaihtoi hiippakuntaa.

Helsinki City Marathon 2002
New York road runners
Vienna City Marathon
Vermont City Maraton
LA Marathon
Park City Marathon
Long Beach Marathon

Urheilu
Retkiä

Tommi 16.9.2002