Päivätoiminta Haagan neurologisessa tutkimuskeskuksessa

Käyn kerran viikossa puuhastelemassa erilaisia juttuja Haagan neurologisen tutkimuskeskuksen päivätoimintayksikössä. Olen saanut monenlaista jännitävää aikaan; lintulaudan, linnunpöntön (molempien funktio on lähinnä pyydys), laudetyynyn, kynttilälampetin, peilin, ovikyltin, silkkihuivin, rottinkikorin, kosolti nukkekodin huonekaluja ( kerrossänky, TV-taso, keinu, sohva, nojatuoli, rummun ja palikat) ja yhteisprojektina "olio".

Vuonna 2003 neuro muutti uusiin tiloihin Helsingin Laaksoon.


Tämä tehtiin yhdessä. Tehtävänantona oli tehdä tilataideteos, lisätoiveena esitettiin, että olisi hyvä, jos esineessä olisi vipuja/kahvoja, joita väännellä. Valmis työ on ikäänkuin kulkuväline, koskapa siinä on pyörät liikkumista helpottavana elementtinä. Ne ovat tosin suhteettoman pienet, jotta liikutettelu olisi tarkoituksenmukaista. Ovatpa kuitenkin pyörät. Hallitsevina elementteinä siinä on kaksi inhimillisen oloista puupökkelöä. Etummainen on hakattu kiinteästi viiden tuuman nauloilla pohjalankkuun kiinni, mutta perässä tuleva "matkustaja" (vrt. Alien kahdeksas matkustaja) on hänelle rakennetussa kanahäkissä, josta hänet voidaan tarvittaessa heivata asemalle jäähdyttelemään. Huomionarvoista teelmässä on lukuisat ulokkeet, jonkinlaiset fallistiset symbolit. Kuskin päähän on naulattu työn aikana rikoutuneet drilliporat, niitäpä nyt kelpaa pyöritellä vinhasti.

Improvisaatio

21.8.2002 tutustuimme improvisaatioteatterin tekemiseen. Meille selvennettiin mistä improvisaatiossa on kysymys,  iloinen (ihana) itsensä häpäiseminen. Teimme seuraavanlaisia peruslämppäreitä: vuorossa oleva ihminen sanoo: "Sinä" ja osoittaa jotakuta muuta ringissä istuvaa ihmistä. Samalla hän laittaa "varattuna" olemisen merkiksi toisen kätensä pään päälle, toinen käsi jää osoittamaan kohdehenkilöä. Näin harjoitellaan pari kierrosta. Sitten näitä merkkejä ei tarvitse enää olla. Riittää, että muistaa kenelle viestin laittaa. Nyt laitetaan joku toinen juttu kiertämään, enää ei saa lähettää "viestiä" samalle ihmiselle, on vaihdettava henkilö. Tällä kertaa tehtävänä oli lähettää jollekulle joku maan nimi. Sitten kun näitä viestejä kulkee neljä yhtäaikaa, on melkoinen härdelli valmis. Sitten oli tarinan kerronta. Okei, yksi menee toiseen huoneeseen, tietenkin halusin olla ensimmäinen koekaniini. Poistuttuani huoneesta, muut kehittivät kahdentoista sanan rimpsun. Sitten he pohtivat mitä minulle on viime aikoina tapahtunut. Panivat sitten minulle aiheeksi tämä Espanjan matkani . Aloin kertomaan tarinaa matkasta. Muutaman lauseen jälkeen pamahti ensimmäinen sana. Minun piti välittömästi tarttua siihen ja liittää se mukaan kertomukseeni. En muista yhtään kohdalleni osunutta sanaa, mutta olkoon se vaikka "rintapumppu". Tässä harjoituksessa on tärkeää pitää mieli avoimena ja tartuttava heti annettuun sanaan kiinni. Sanoo annetun sanan, jonka aikana on sekunnin murto-osa kehittää tarinaa. Aika mukavaa puuhaa. Mitenkäs se sanotaan: "Mul' on raha-asiat kunnossa ja improvisaatio tuntuu kiinnostavalta".

Improvisaatioteatteriharrastuksen pariin meitä käy opastamassa Kari Laiho Improsentti-nimisestä improvisaatioteatterista. Kari vie improvisaation ilosanomaa maailmalle, hyvä evakelista onkin. Yrittäessäni kelailla teatteriryhmän nimeä ajukopasani (Aku Ankasta opittu termi) kehitin mittavan määrän erilaisia improvisaatioteatterin nimiä: Improfessori, Improsessori, Impro Gradu, Impsoriasis jne. jne. Kyllä Uuno keinot keksii..

Olen ollut kuusi kertaa osallistujana, perjantaina ekaa kertaa ohjaajana. Hyvää treeniä, sitä paitsi se on älyhauskaa. Muistan Kurt Vonnegutin kirjassa päähenkilön langon, Jack Pattonin, päättäneen tarinansa aina sanoihin: "Minua nauratti niin helvetisti". Tosiasiassa Jack Pattonin huulilla ei ollu karehtinut hymyn häiväkään oikeasti, edes silloin kun kertoi nauraneensa niin helvetisti kun hän viimeisenä elävänä amerikkaissotilaana poistui Vietnamin maaperältä maahanlaskujoukkojen helikopterilla saigonilaishotellin katolta seitkytluvun puolivälissä.

Peruslämppäreitä

Zip, zap, zop

 Yksi piirin jäsen sanoo zip ja osoittaa jotakuta henkilöä kädellään. Osoitettu henkilö "lähettää" valisemalleen henkilölle sanan zap . Osoitettu henkilö "lähettää" valisemalleen henkilölle sanan zop . Osoitettu henkilö "lähettää" valisemalleen henkilölle sanan zip . Jne. Ideana on, ettei voi tietää milloin joutuu "valituksi". Silloin pitää ottaa sanoma vastaan ja jatkaa viestiä vuorossa olevalla sanalla. Tätä voidaan harjoittaa myös pudotuspelinä, jolloin väärin sanonut henkilö putoaa ringistä.

Äänipiiri

Kokoonnutaan pieneen piiriin, suljetaan silmät ja aletaan tuottaa ääntä. Jos kuulee tarttumisen arvoisen äänen siihen voi vastata. Lopussa huone täyttyy nauravista, iloisista äänistä.

Wish, boing, bang

Kokonnnutaan piiriin. Leikki lähtee siitä, että leikin vetäjä lähettää valitsemaansa suuntaan sanan wish ja korostaa liikettä ikään kuin työntämällä sanan valitsemaansa suuntaan. Vastaanottaja jatkaa sanomalla wish ja työntämällä sen seuraavalle. Vastaanottaja voi myös muuttaa suunnan nostamalla nyrkkinsä esteenksi ja sanomalla boing , jolloin viestin palautuu lähettäjälle. Hän jatkaa viestiä lähettämällä wish-sanan paluusuuntaan. Hän ei voi vastata sanomalla takaisin boing . Jottei leikki tulisi liian yksinkertaiseksi, voi vastaanottaja ampua viestin piirin "yli" valitsemalleen henkilölle sanomalla bang ja osoittamalla kädellään ikäänkuin aseella jotakuta henkilöä. Boing -sanaan ei voi vastata toisella boingilla, bang -sanaan ei voi vastata boingilla , mutta on kyllä mahdollista "ampua" viestille jollekulle muulle kuin viestin lähttäjälle, bang -viestin vastaanottaja voi pättää kumpaan suuntaan hän lähettää viestin sanomalla wish. Tätä voidaan niinikään leikkiä  pudotuspelinä.

Riiaa, hondoo, hoplaa

Kokonnnutaan piiriin. Leikki lähtee siitä, että leikin vetäjä lähettää valitsemaansa suuntaan sanan riiaa ja korostaa liikettä ikään kääntämällä kädellään sanan valitsemaansa suuntaan (kädenvääntötyyli). Vastaanottaja jatkaa sanomalla riiaa ja kääntämällä sen seuraavalle. Vastaanottaja voi myös muuttaa suunnan nostamalla nyrkkinsä esteenksi ja sanomalla hondoo , jolloin viestin palautuu lähettäjälle. Hän jatkaa viestiä lähettämällä riiaa -sanan paluusuuntaan. Hän ei voi vastata sanomalla takaisin hondo . Vastaanottaja voi"skippauttaa" viestin seuraavan yli nostamalla molemmat kätensä "taloksi" päänsä päälle ja sanomalla hoplaa. Silloin seuraava leikkijä ei tee mittän, vann viesti välittyy hänen jälkeensä olevalle leikkijälle. Tätä voidaan niinikään leikkiä  pudotuspelinä.

1, 2, 3

Tehdään pareittain. Toinen sanoo yks, toinen vastaa kaks, ensimmäinen kolme, toinen yks, ensimäinen kaks, toinen kolme, ensimäinen kaka, toinen kolme, ensimmäinen yks jne. Tätä jatketaan jonkin aikaa, kunnes homma alkaa kulkea. Sitten kakkosen kohdalla vuorossa oleva leikkiä ei sanokaan kaks vaan taputtaa kerran käsiään yhteen, numerot yks ja kolme sanotaan normaalisti. Tätä jatketaan jonkin aikaa, kunnes homma alkaa kulkea. Sitten kolmosen paikalla polkaistaan jalkaa maahan.

Tarinan kerronta

Tarinassa on alku, keskikohta ja loppu. Ryhdytään kertomaan tarinaa sana kerrallaan piirissä. Jokainen sanoo yhden sanan. Leikin vetäjä päättä milloin lause on täyttynyt, tai seuraavana vuorossa oleva leikkijä päättää lauseen sanomalla piste. Lauseen päättämistä on vältettävä, koska silloin leikki passivoituu. On ehkä parempi, että leikin vetäjä sanoo milloin lause on valmis.

12 sanaa

Yksi leikkijä menee huoneen ulkopuolella. Muut leikkijät keräävät 12:n sanan listan. Lopulta he miettivät kertojalle aiheen. Tarinan kertoja kutsutaan sisään. Hänelle kerrotaan mistä hänen pitää alkaa kertoa tarinaa. Kertoja ryhtyy kertomaan tarinaa. Leikin vetäjä heittä arvaamatta jonkun sanan 12 joukosta, johon kertojan on heti tartuttava ja jatkettava tarinaa siitä. Improvisaation perusperiaate, hyväksy, jatkojalosta.

Lahjananto

Perushyväksymisharjoitus. Piirin joku henkilö antaa jollekulle lahjan. Antaja ei sano mitään, vastaanottaja päättelee antamistavasta lahjan sisällön (suuri-pieni, kevyt-painava, kuiva-kostea) ja määrittelee sanoin saamansa lahjan (esim "Hienon hieno suihkurukkanen"). Antaja hyväksyy saamansa määritelmän ja positiivisesti kertoo lahjasta (esim."Olinkin aina ajatelut, että tarvitset juuri neriketun emätinnahasta tehtyä suihkurukkasta").

Ammatti, paikka, murha-ase 

Kolme henkilö menee eri huoneeseen. Yksi näyttelijä jää huoneeseen. Muut valitsevat hänen ammattinsa, missä paikassa hän on ja millä hän murhaa ensimmäisen sisääntulijan. Tämä on siis pantomiimi, jolloin sanallinen viestintä on kielletty. Ensimmäinen henkilö kutsutaan sisään. Paikalla ollut henkilö näyttelee ammattiaan, kun arvaaja uskoo tietävänsä näyttelijän ammatin hän taputtaa tätä keveästi selkään, jolloin tämä ryhtyy näyttelemään paikkaa, kun arvaaja on mielestään keksinyt paikan, hän taputtaa keveästi näyttelijää selkään, jolloin tämä murhaa arvaajan määritellyllä murha-aseella. Ensimmäinen näyttelijä menee istumaan paikalleen ja toinen ulkona ollut henkilö kutsutaan sisään. Käydään samaan tapaan läpi ammatti, paikka ja murha-ase. Samoin menetellään kolmannen ulkona olleen henkilön kanssa. Lopuksi kukin vuorollaan kertoo miten he olivat pantomiimin käsittäneet (viimeisestä ensimmäiseen). Aivan lopuksi ensimmäinen näyttelijä kertoo mitä hän oli yrittänyt tavoitella määritelmän mukaan.

Valokuva-albumi

Leikissä on kolme henkilöä. Keskimmäinen pitää kuvitteelista valokuva-albumia ja oikeanpuoleinen kyselee ja määrittää perusaiheen mitä kulloisessakin kuvassa on.  Kolmas leikkijä, vasemmanpuoleinen, tekee helppoja laskutoimituksia, aloittaen helposta yhteen- tai vähennyslaskusta, esim. 6+8. Keskimmäinen vastaa kysymykseen ja jatkaa kertomista valokuva-albumista, hänen tehtävänään on pitää mielessään edellisen laskutoimituksen tulos, esimerkin tapauksessa 14. Keskimmäinen ja oikeanpuoleinen jatkavat valokuva-albumin katselua. Vasemanpuoleinen heittää silloin tällöin jonkun pienen luvun etumerkkeineen, esimerkiksi -7, selittäjä, keskimmäisenä oleva pelaaja kerttoo missä luvussa mennään, esimerkin tapauksessa 7, ja pitää luvun mielessään jatkaessaan kuvitteellisista kuvista kertomista. Leikki tunnetaan muistaakseni myös nimellä aivomyrsky, en ole ihan sata varma.

Puhdetyöt

Olen tehnyt monenlaisia puhdetöitä Käpylän kuntoutuskeskeksessa peruskuntousjaksolla, Haagan Neurolla ja jatkokuntoutusjaksolla. Minulla on ollut suuri opetteleminen "projektin" kesken jättämisessä. Neurolla siihen on vain pitänyt sopeutua. Suurin oppi siellä on oppia "painamaan jarrua" ja rauhoittumaan.

Ovikyltti

Tein itselleni ovikyltin. Valmista työtä voi ihailla livenä Viitasuden kotiluolan ovesta. Kyltissä on porattu naulanrei'iksi silmä- ja peräreikä. Kyltti on pintakäsitelty pellaöljyllä, jottei se pahaannu. Nyt naulaamaan, kyllä Simo yllättyy palatessaan pohjoisen kierrokseltaan (Keravalta).

Kynttilälampetti

Ensimmäisenä tiffany-työnäni tein perinteisen kynttilälampetin. Muotoilussa on pyritty matkimaan perinteistä Renault-logoa. Ei niinkään sen takia, että Renault olisi jotenkin suosikkiautoni, vaan kaavan järjestelmällisyyden ja selkeyden takia. Olin jo piirtänyt mallin, ennen kuin oivalsin yhteyteyden ranskalaiseen autojättiin. Lasin leikkaaminen ja hiominen on yllättävän työlästä puuhaa.

Perhoset

Tiffany-töiden hionta oli ennen työlästä puuhaa. Ei ole enää.

Hiotut ja kuparinauhoitetut palaset tinataan yhteen. Vitosen saumaa..

Lopuksi perhonen liitää. Siimat ovat neljässä siivessä tasapainon aikaansaamiseksi.

Ampiainen

Toiselle perhoslle tein liian pienet siivet, joten se oli viisain muuttaa ampiaiseksi. Elikäs leikkasin lasista pyöreän takaruumiin ja kolvasin siihen piikin, kuten ampiaisilla on tapana. Mielestäni ampiaiset eivät ole kovin isoja, joten ei tämäkään ole mikään iso .

Oli puhetta, että perhonen tulee näyttelyyn. Ampiaista ei varmaan haluta, koska se on aika ruma. Itseasiassa se on kautta aikojen rumin tiffany-työ, joka kuunaan on nähnyt päivänvalon. Olen jopa harkinnut työn nimeämistä uudestaan. Sen nimenä olen kuitenkin säilyttänyt "Ampiaisen" vaikka nimi "Ruma" houkuttelikin minua kovin.


Perhoset ovat sijalla 2. suositummuisuuslistalla. Olen tehnyt neljä perhosta.

Tiffany-töitä

Lasityötaitaja Marita "Mari" Pystynen
Tiffany ja lyijylasi
Marjo Snirvi - Lasitaiteilija
Asko Kangas
Tiffany-tekniikan alkeet

Silkkihuivi

Harjoitin myös silkkihuivin värjäystä. Tein Venlalle kolmivuotislahjaksi punaisen silkkihuivin kuin matadorilla capa ikään. Huivissa on punaisen eri sävyjä.

Jakkara

Ensi töikseni tein Synapsian jaksolla (6.11-3.12.2002) jakkaran. Annoin sen Venlalle kolmivuotislahjaksi.

Tuomaanristi

Tuomaanristin tein Synapsian jaksolla joulukoristetalkoissa

Pannunalunen

Panunnun alusen tein katajakiekoista joululahjaksi Sirkka-Liisalle Synapsian jaksolla

Linnunloukut

Oleb erikoistunut linnunloukkuihin, linnunloukkuja olen tehnyt kolme kappaletta ja kolmannella sijalla ne ovatkin suositummuuslistalla.. Ensimmäisen tein peruskuntoutusjaksolla Panulle, pönttömallisen Esalle ja normaaliloukun Atalle Haagan Neurolla. Ideana on täyttää loukku lintuja kiihottavalla aineella, kuten jyvillä. Haavin kanssa kytikselle, viuh, lintu haavin, niskat nurin niks-naks ja uuniin. Nam! Esan pönttöön viritin oksan helpottamaan oravien pääsyä munavarkaisiin. Sama pyytämismenetelmä: haavin kanssa kytikselle, viuh, niskat nurin ja uuniin. Seitsemän veljestä tapasivat syödä oravia, Juhani tosin ei pitänyt oravankoipea kovinkaan riittoisana ravintona.

Esa innostui linnunpöntöstään siinä määrin, että hän kysyi voisinko tehdä vielä toisen mokoman (tarkoitti vissiin tyttöystävälleen). Kysin: "Onko sullan kaks lintua?".

Haagan Neurolla sattui kerran vertaansa vailla oleva juttu. Naputeltiin erään kasverin kanssa lintulautoja ja juteltiin siinä sivussa niitä näitä. Kaveri pamautti vasaralla peukaloonsa., juttu loppui ja leuat loksahtivat ammolleen. kun kaveri sai taas vedetyksi henkeä (niin hän oli useita sekunteja hengittämättä, suu ammollaan), hän totesi, että täytynee siirtyä muihin hommiin vähäksi aikaa, aikalisä näet.

Luxus-loukku

Tein kummipojalleni Pyrylle ylioppilaslahjaks i linnunpöntön. Epäilen, että harva ylioppilas saa lahjaksi kummisedältään itsetehdyn linnunpöntön.



Luxuslinnunpönttöön tulee marmorilattia. Tietysti. Katto tietysti kattohuovasta ja terävin harja puukuvioisesta muovimatosta. Huhutaan, että käki on ainoa lintulaji, joka varastaa toisilta linnuilta pesän ja muuttaa valmiiseen kämppään asumaan. On aika katkaista huhulta siivet, käkihän asuu kellossa..



Pönttöä huolletaan irrottavan katon kautta. Sisäkappaleeseen on tehty tiiviste, ettei katto lentele pois kovassa tuulessa.



Pönttö on "signeerattu" susi-logolla. Sivuihin on porattu ruuvit, joilla pöntön voi kiinnittää puuhun. Edessä oleva tappi on tehty oravia ajatellen. Susi-kyltti kyllä saattaa panna oravat ajattelemaan kahdesti, kannattaako pöntölle mennä rosvoamaan. Pöntössähän saattaa asustaa SUSI .


Orava odottelee pönttöä ja pönttöön muuttavien lintujen munia vesi terävällä oravan kielellä.



Venla kirjoitti kummisedälleen toivotuksen: "Paljon ylioppilaspäivää!".

Laudetyyny

 

Laudetyynyjä olen tehnyt useita kappaletta, Jussille, äidilleni, Mikolle ja Somervuorille. Niitä on oikein tilailtu lisää. Viimeisimpään aloin laittamaan susi-signeerauksen. Laudetyynyt ovat kärkisijalla perhosten kanssa rinnan.

Olisin tehnyt laudetyynyjä paljonkin enemmän, mutta raaka-aineet ovat tosi  kalliita. Myös homma tuntuu arveluttavalta. Teettää nyt puhdetöitä aivovammaisella sukulaisella. Kts. Diary.

Sadesoitin

Tein Venlalle sadesoittimen. Naulasin pahviputkeen 660 naulaa. Laitoin sisälle riisiä, hiekkaa, kauraa, puuhelmiä, herneitä ja moskaa. Suljin päät poron nahalla. Naulan kannat peitin paperimassalla. Paperimassaa tehdään seuraavin elkein: vettä laatikkoon, sekoitetaan joukkoon liisteriä ja Eri-keeperiä. Revitään sanomalehdestä paperisuikaleita ja kostutetaan liisterissä. Sen jälkeen tietää miltä tuntuu olla liisterissä. Pahalta. Suikaleita laitetaan putken päälle. Paperimassam kuivuttua, se sivellään Getulla. Siitä tulee muovinen pinnoite. Sitten soitin maalataan punaiseksi. Harkitsin soittimen päällystämistä kankaalla, mutta luovuin ideasta, koska kangas oli niin ruma.

Puuhevonen

Tein kummitytölleni Siirille joululahjaksi puuhevosen

Keppihevonen

Parhaimpia töitäni on Venlalle tekemäni keppihevonen. Tein sen peruskuntoutusjaksolla Käpylässä tammikuussa 2002. Kun löytänyt mistään hevosen pään mallia, piirsin se itse. Harja on tehty narusta. taustalla näkyy sadesoitin.

Hoppa-Ford

Puinen leikkiauto. Peruskuntoutusjakson tuotoksia

Maustekori

Maustekori. Peruskuntoutusjakson tuotoksia

Peili

Eläinaiheinen peili. Venlan nimen lisäksi siinä on kuvattu susi, kissa, lammas ja jänö.

Rottinkikori

Isoäidilleni Pulmulle punoin rottingista korin. Korissa on servettien pitoteline. Tarkoitin sen joululahjaksi Tualle, muttei se sitten koskaan kulkeutunut perille, koska se rikkoutui. Sääli.

Rumpu

Kalvo on pingotettu poron emätinnahasta.

Pääsiäisnoita

Noita lentää, musta kissa seuranaan, Kyöpelivuoren taa. Lähdemme venlan kanssa virpomaan pääsiäisenä..

Tuulikello

Tuulikello koekäytössä. Narujen pujottaminen yhtenäisenä osoittautui liian työlääksi, jo symmetrisyyden tavoittamiseksi pätkin narua. Esteettisyys hieman kärsii, mutta muuten luomus on hyvä.

Äitienpäiväkortti

Leikkasin vannesahalla piirtämämäni äidin muotokuvan ääriviivat. Jatkoin muotoilua hiomakoneella. Maalasin peitevärillä hiukset. Kirjoitin kultakynällä tekstin. Teksti hieman vinoon, koska olisi hieman noloa tavuttaa ÄI-DILLE. Lakkasin ulkolakalla. Kuivatin ulkosalla.

Onnenpyörä

Pelintekoon osallistuivat kaikki Päivätoimintayksikön asiakkaat.

Suodatinpussiteline

Tästä nyt ei voi sanoa mitään.

Portaat

Rakensin portaat äitin pihamaalle, jotta alapihalta pääsee tukevasti yläpihalle.



Raaka-aineena käytin pihakatoksesta ylijääneitä lankkuja. Kerrassaan hyvää porrasmateriaalia.

Krakleeraus

Krakleerasin äitini serkulle tekemäni snapsikorin. Krakleeraus tarkoittaa tapaa käsitellä esineen maalipinta siten, että siihen syntyy halkeamia. Halkeamat elävoittävät pintaa ja saavat esineen näyttämään vanhalta.

Loimulauta

Ostin Starkista 120X500X20 kokoisen höylätyn mäntylankun. Porasin siihen reikiä. Lankkuun kiinnitetään lohifile puutapeilla ja asetetaan avutulen viereen. Herkullista tulee.

Jouluikkuna

Ennen itsenäisyyspäivää aloimme maalata jouluikkunaa Neuron päivätoimintayksikköön.



Taustan maalamisen jälkeen, ikkunaan laitetaan kalvomaalauksina, maalasin joulusuden. Sillä on punaiset silmät.  Monen katsojan mielestä se saattaa olla rotta, siksi pyöreä on sen selkä. Mutta valkoinen susi se on.



Joulusuden sivutuotteena saan uuden mallin signeerauksilleni. Nimittäin Hannu arvosteli aikaisempaa sanoen sen olevan enemmän ketun näköinen. Kuonon piti olla pitempi, hännän alaspäin, jalat pitemmät ja pään isomman. No, nyt logoa on muutettu, saa nähdä miten suuri yleisö siihen suhtautuu. Jokerithan joutuivat äkkiä vaihtamaan pitkäkalloisen narrin takaisin vanhaan muottiin.

Hertta

Uuden NEURO-talon päivätoimintayksikön ATK-luokassa on viisi tietokonetta lähiverkossa. Olemmekin innostuneita pelaamaan verkossa herttaa keskenämme. nautin suuresti kommunikaatiosta pelin edetessä. Paras tilanne on se, että kaikki neljä pelaajaa ovat luonnollisia henkilöitä. Yksin koneen luomia hahmoja vastaan se on aika tylsää. Tein sormivärityön Ossin siluetista hänelle joululahjaksi.

Kanoottipukit

Veneet ja kanootit on syytä nostaa pukeille päästäkseen leikaamaan nurmen niiden ympäriltä.

Värien leikki

Haagan Neurologisen tutkimuskeskuksen päivätoimintayksikössä pidettiin taidenäyttely 24.-28.3.2003.

Kuvia töistä


Haagan Neuron kevätretki 2003

Haagan Neuro

Uusi Neurotalo Laaksossa

Paluu

Tommi 26.8.2002