KUUMAN TUULEN AIKA VUORILEIJONAN VARJO 1 TARU VÄYRYNEN - TARMO VÄYRYNEN FANTASIASARJA NUORILLE JA AIKUISILLE 1. OSA KANNEN KUVA MAARIT INBAR KUSTANTAJA KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TAMMI, 1996 SIVUJA 280

Tessi oli ollut puoliunessa jo hetken. Hänen korviinsa kantautui juoksevia askelia jostain kaukaa, ja astioiden kilahtelua pääkeittiöstä, vaikka se olikin etäällä hänen huoneestaan. Ilmassa humisi puuhakas toiminta. Tessi kääntyili vuoteellaan etsien vielä hyvää asentoa unen jatkamiseen. Hän oli alasti sillä toinen kuivakuu oli lopuillaan, ja tavanomainen helle piinasi Sirpiä. Saaren yli keväisin puhaltavat kuumat etelätuulet olivat tänä vuonna jatkuneet epätavallisen pitkään. Sellaisen sanottiin enteilevän pahaa, ja ainakin se oli kiusallista. Hän hapuili ylleen pellavaista ohutta kangasta, sillä Nane tulisi varmaan kohta herättämään häntä. Nane oli hoitanut häntä vauvasta asti, joten hänen ei tietenkään olisi tarvinnut häveliäästi suojella tytönvartaloaan Nanen katseelta. Nane oli itse asiassa edelleen hänen hoitajansa, ja kohteli häntä yhä kuin pienokaista, vaikka hän oli jo yksitoistavuotias. Toiselle kymmenelle päästyään oli Kooran lain mukaan oikeutettu päättämään itse suurimmasta osasta tekemisiään, mutta tässä asiassa Nanella tuntui olevan enemmän määräysvaltaa kuin itsellään Koora-jumalalla. Kun Tessi oli valittanut Nanen liiasta huolehtivuudesta äidilleen, äiti oli sanonut, että se oli lastenhoitajien tapa: moni kiintyi pieneen hoidokkiinsa niin, ettei mikään maailmassa koskaan saisi häntä ymmärtämään, että aikaa oli kulunut ja pienokainen oli kasvanut. Äidilläkin oli ollut lastenhoitaja, sillä hänen isänsä oli ollut Sirpin hallitsija, niin kuin Tessin äiti nyt oli. Lastenhoitaja oli Sirpissä harvinaisuus. Lastenhoito oli äitien luontainen oikeus ja velvollisuus, ja jos äiti oli tärkeässä ja aikaa vievässä tehtävässä hoiti isä yleensä lapset. Mutta hallitsijan puolisollakin oli niin paljon velvollisuuksia, että isä ei ollut ehtinyt Tessin seuraan kovin usein. Isä oli silti ollut Tessin lapsuuden tärkein ihminen, äiti ja Nane olivat olleet jaetulla kakkossijalla. Isä jaksoi leikkiä pikku tyttönsä kanssa ja kertoa hänelle loputtomia tarinoita. Eniten Tessi oli rakastanut juttuja isän nuoruudesta, hänen vaelteluistaan eteläisillä vuorilla ystävänsä Ramun kanssa. Niitä kuunnellessaan Tessi tunsi näkevänsä maisemat, joissa ei ollut koskaan todellisuudessa liikkunut. Hän eläytyi tarinoihin niin syvästi, että kuvitteli itsensä istumaan leirinuotiolle keskelle villiä luontoa. Sirpin vuoret eivät tosin olleet niin villejä kuin Tessi olisi toivonut. Vaarana oli ainoastaan rotkoon putoaminen, käärmeen pisto tai yllättävä törmääminen vihaiseen villikarjuun. Tessi olisi mielellään kuvitellut nuotion valopiirin ulkopuolelle leijonia tai jotain muuta hurjaa, mutta isä vakuutti ettei niitä ollut Sirpissä. Siitä oli sanontakin: nähdä leijonia Sirpin vuorilla tarkoitti samaa kuin kuvitella turhia. Jännittäviä ryöväreitä tyttö oli myös turhaan ehdotellut isän seikkailuihin. Isä oli sanonut, että Sirpissä kukaan ei ollut vailla huolenpitoa, ja ryöväreitä kehittyi vain silloin, kun oli nälkäisiä ja puutteenalaisia ihmisiä. Tessi oli miettinyt sitä ja kysynyt sitten, oliko vuorimaalaisilla merirosvoillakin nälkä. Isän oli ollut pakko myöntää, että oli olemassa niitäkin, jotka rosvosivat vain kartuttaakseen rikkauksiaan. Mutta hän muistutti kuitenkin, että sellaista ei tapahtunut Sirpissä, vaan muualla. Kerrottuaan tarinoitaan isä soitti huilua ja lauloi sitten. Samoihin säveliin oli monia eri sanoja, ja Tessi oletti isän keksivän niitä myös itse, joskus jopa laulaessaan. Kun hän kysyi sitä, isä sanoi ettei hän aina tiennyt itsekään, minkä hän oli kuullut muilta ja mikä tuli muuten vain mieleen. Mutta eihän sillä ollut väliä, jos laulu oli hyvä, hän sanoi. Tessi oli samaa mieltä. Tessi oli syvässä unessa kun Nane viimein tuli huoneeseen. Vanha nainen katsoi hymyillen hoikkaa ruskeaa vartaloa, jonka päältä pellavainen kangas taas oli vierähtänyt lattialle. Hän nosti peitteen varovasti Tessin ylle ja istui vuoteen viereen, silitti hellästi mustia hiuksia. Tessi ei herännyt, ja Nane nautti tästä hyväilystä, jonka tyttö hereillä ollessaan jo vaivautuneena torjui. Nane oli kotoisin Autiomaasta, eteläisen meren takaa. Hänet oli tuonut Sirpiin rakkaus merikauppiaaseen, joka oli täältä kotoisin. Mies oli kuollut pian, samoin heidän ainut lapsensa, ja niin kuin monet muutkin lesket Nane oli otettu Kooran linnaan Sirpin hallitsijan palvelukseen. Hän oli ollut tyytyväinen, saihan hän ruuan ja asunnon, mutta vasta kun hän oli saanut hoitoonsa hallitsijan tyttären hänestä tuli taas onnellinen. Tessi oli hänelle kaikki, Tessi häivytti jopa kaipuun kaukaiseen kotimaahan ja suvun luo. Nane sipaisi tytön poskia ja näki silmäripsien värähtävän hiukan. Hän nousi. Kohta tyttö heräisi, eikä hän halunnut tulla yllätetyksi hyväilyistä. Hänen velvollisuutensa olisi jo ollut luopua niistä ja kohdella hoidokkiaan kunnioittavasti. Tämä oli tuleva hallitsija.

Paluu selaimen komennolla