PIMEÄN PELKO TARU VÄYRYNEN ROMAANI KANNEN KUVA PENTTI KAREINEN ULKOASU ULLA VUORINEN KUSTANTAJA KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TAMMI, 1991 SIVUJA 197

Pyry: Olin impannut niin paljon, että oikeastaan tiesin kuolevani. Vaikka en halunnut kuolla. Kuka kolmetoistavuotias nyt kuolla haluaisi. Ja halusin kuolla. Kuka hyvänsä olisi halunnut niiden asioiden takia, ainakin sen jälkeen, kun Eila, Helena ja Ilpo olivat kailottaneet ne julki. Vaikka en minä heitä syytä. En edes niitä, jotka perustavat laitoksia nuorten suojelemiseksi ja kasvattamiseksi, ja päästävät niihin työskentelemään suunnilleen jokaisen joka viitsii tulla. Pitihän minut jonnekin heittää, kun mutsi sanoi ettei kestä enää, ja ei näihin tietenkään tule töihin järkevää porukkaa. Ja jos ovat tullessaan niin kyllä ne oppivat tavoille. Eilasta on mukavaa olla pomo, ja kaikki mahdollisuudet päästä huutamaan muille kelpaavat. Helenan pitää saada esittää ymmärtäväistä ainakin pariin kertaan työvuoron aikana, muuten on päivä pilalla. Eivät ne kai edes ajatelleet millaista minun oli siinä olla, miltä minusta tuntui. Silti ajattelin, että ne katuisivat kun löytäisivät minut kuolleena. Koko Linnansalmen nuorisokoti, ja varsinkin johtaja ja vastaava ohjaaja, pyytäisivät mielessään minulta anteeksi. Vaikka toisaalta tiesinkin, etteivät ne sellaista tekisi. Ne vain sanoisivat, että Pyry oli henkisesti kypsymätön. Niin, nimeni on Pyry, ja jos ette tiedä onko se tytön vai pojan nimi niin älkää välittäkö. En tiedä itsekään kumpi olen, Romeo vai Julia. Niin sanoi Ilpo ollakseen vitsikäs, se oli kuulemma lainaus jostain laulusta. "Poika nimeltä Päivi, enkä tiennyt oonko Romeo vai Julia." Vihjeeksi voisin kuitenkin sanoa, että minut on rekisteröity miespuoliseksi. Sillä on merkitystä sen ymmärtämiselle mitä tapahtui, sillä tyttö olisi kyllä voinut pitää poikien vaatteita, eikä taivas olisi pudonnut niskaan. Ja sitten vielä sanotaan ettei naisella ole tasa-arvoa. Naisellahan on enemmän, naisella on kaikki, lupa leikkiä miestäkin. Siinä kokouksessa, jossa henkilökunnalle ja nuorille selitettiin, että olen transvestisti (kuulin itsekin ensi kertaa koko sanan), olin vielä turtunut säikähdyksestä, joka jäi päälle kun törmäsin Samiin ja Makeen kaupungilla, ja ne tunsivat, vaikka minulla oli hame, korkokengät ja meikit. Ne ottivat kiinni kun yritin karkuun, sellaisilla kengillä on paha juosta. Ja ne soittivat Eilan apuun, ja Eila tuli autollaan pikaisesti kuin palokunta. Eila rakastaa sähäkkää toimintaa ja oli ihan innoissaan. Ensin Eila ja Helena halusivat keskustella kanssani johtajan huoneessa, antamatta edes pestä naamaa tai vaihtaa vaatteita. Ne kysyivät miksen ollut kertonut ongelmistani. Ensin ajattelin kysyä mistä ongelmista, mutta tiesin että ne suuttuisivat. Sanoin että olen puhunut Mirjalle, ja Mirja oli sanonut että haitanneeko tuo, jokaisessa naisessa on miestä ja jokaisessa miehessä naista, ja jos jollakin ne puolet on aika tasoissa niin se voi olla hienoakin. Ne katsoivat toisiaan, ja ymmärsin, että aikuisten kesken kaikki menisi Mirjan piikkiin. Hän oli päästänyt tilanteen käsistään. Mutta silti kaipasin juuri Mirjaa, halusin että hänet olisi soitettu paikalle. Mirja oli sanonut ettei ole hirveän harvinaista, että mies tykkää pukeutua naiseksi. Se oli tuntunut lohdulliselta. Eivät ne suostuneet Mirjalle soittamaan, tietenkään. He sanoivat että he ymmärtävät tilanteeni ja auttavat. Minä pääsisin psykiatrille joka korjaisi asiani kuntoon. Eivätkä ne edes kuunnelleet kun yritin sanoa, etten tiedä haluanko, että ne korjataan. Sillä ajattelen yhä: se olisi voinut olla sitä mitä Mirja sanoi, hienoa. Jos se ei olisi tullut julki ennen kuin itsekään oikein tiesin mitä koko asiasta ajatella. Enhän edes ollut varma haluaisinko jatkaa sitä, se oli vain kokeilu. Kun on haaveillut että jokin asia olisi upea, sitä pitää kokeilla. Sitten voi todeta vaikka että kyllästyy koko hommaan. Jos ei koskaan kokeile, haikailee lopun ikänsä kuvitelmaa. Sen verran elämästä sentään tajuaa jo tässä iässä. Toivoin että minut jo olisi jätetty rauhaan, mutta ei tietenkään. Sitten pidettiin talon yleiskokous, jonka tapaista siellä harrastettiin yhtenään muutenkin. Sitä ennen sain pestä meikit pois ja vaihtaa tavalliset vaatteeni. Aikuiset istuivat naama peruslukemilla ja yrittivät katsoa minua myötätuntoisesti. Nuoret olivat häkeltyneitä ja katselivat seinille, kihersivät pientä naurua. Helena sanoi niille, ettei seksuaalisen identiteetin häiriöissä ollut mitään huvittavaa, Pyry tarvitsi apua. Arla sanoi siihen, ettei kolmetoistavuotiaalla pojalla mitään seksuaalista identiteettiä ole, lapsi se on ja on ihan samantekevää mitä vaatteita kakara päälleen pukee.

Paluu selaimen komennolla