NINNA JA KULTAINEN NUORUUS TARU MÄKINEN NUORTENROMAANITRILOGIAN 3. OSA PÄÄLLYS AIMO VIRTASALO KUSTANTAJA KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TAMMI, 1983 SIVUJA 119

Ninna heräsi. Hätääntyneenä hän tavoitti kelloa. Hän oli jännittynyt, illalla oli unen tulo ollut vaikeaa. Aamulla olisi syksyn ensimmäinen koulupäivä. Yläasteen ekaluokkalainen, Ninna pilkkasi itseään. Tarttet varmaan äidin saattajaksi ja nallen kainaloon että uskallat mennä. Kellon viisareita tuskin näki elokuun yön hämärässä, kaikesta huomasi ettei ollut aamu, mutta silti Ninna tutki kelloa huolissaan. Puoli kolme se oli. Ninna sulki silmänsä ja yritti nukkua. Mutta olo oli levoton ja Ninna kääntyili etsien hyvää asentoa. Mikään ei tuntunut sellaiselta. Aamulla menisivät Säde ja Terhi yhdessä siihen kouluun jonne Ninnakin olisi kuulunut, ellei olisi muutettu tänne. Sinne kokoontuisivat kaikki tutut. Vain Ninnan piti vieraiden joukkoon, luokkaan jossa ei ollut yhtään tuttua. Vasta viime päivinä Ninna oli pohtinut, mitä oikein oli merkinnyt olla Säteen paras ystävä. Säde oli itsevarma, sai helposti ystäviä, eikä Säteen mielipiteitä ja ehdotuksia vastustettu. Säteen seurassa Ninna oli saanut ystävät, aseman luokassa ja arvonannon ikäänkuin lahjaksi, tekemättä mitään. Ninna käännähti vatsalleen ja muotoili tyynyään kovakouraisesti nyrkittäen. Jännittää joku muukin, Ninna vakuutti itselleen. Ei ne kaikki samalta luokalta ole, ja voi siellä olla joku muukin joka ei tunne ketään ennestään.

Paluu selaimen komennolla