NINNAN SININEN KEVÄT TARU MÄKINEN NUORTENROMAANITRILOGIAN 2. OSA PÄÄLLYS AIMO VIRTASALO KUSTANTAJA KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TAMMI, 1983 SIVUJA 120

– Upea, sanoi Ninna. Säde myhähti tyytyväisenä. – Kelpaa, hän sanoi ja laski peilin kädestään. Kampaaja hymyili maireasti, oli olevinaan ihastunut hänkin, vaikka selvästi kauhisteli aikaansaannostaan. Säteen hiukset oli nirhitty eripituisina sojattaviksi sänkinipuiksi ja yksi nipuista, muita pitempi, oli värjätty punaiseksi. – Tämä on nuorilla suurta muotia, kampaaja sanoi ja katsoi toiveikkaasti Ninnaa. – Mitä jos sinäkin. Laitettaisiin sininen tehoste, kun sinulla on vaaleat hiukset. Säde tirskahti ja se vähän loukkasi Ninnaa. Tiesi Ninna silti itsekin, ettei hänelle olisi sopinut. Tuollaisen kampauksen kanssa piti olla itsevarma, näyttävä käytös, ja vaatteet ja meikki samaa tyyliä. Eikä äiti olisi antanut rahaa, Aimosta puhumattakaan. – En mä nyt, Ninna sanoi. Säde kääntyili peilin luona ja pursui tyytyväisyyttä. Hän ajatteli jo seuraavaa aamua luokassa, ihailevia katseita ja kateellisia herjoja, opettajan kauhistunutta ilmettä. Kukaan muu koko luokalla ei olisi uskaltanut mitään näin muodikasta.

Paluu selaimen komennolla