NINNAN MUSTA PILVI TARU MÄKINEN NUORTENROMAANITRILOGIAN 1. OSA PÄÄLLYS AIMO VIRTASALO KUSTANTAJA KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TAMMI, 1982 SIVUJA 120

Ninna paiskasi koululaukkunsa lattialle. Juokseminen neljänteen kerrokseen hengästytti. Takki lensi perässä, lattialle sekin, mutta lakki pääsi sentään Ninnan kirjoituspöydälle. Yksiö oli täynnä aurinkoa. Kuumuus oli läkähdyttävä vaikka elettiinkin alkutalvea. Ninna syöksyi avaamaan parvekkeen oven. Helpotti vähän. Parveke oli vain ulospäin työntyvä lippa, kaiteina mitättömän pienet metalliputket. Ninna meni parvekkeelle hiukan arastellen. Äitikään ei mielellään käynyt siellä, Aimo ei koskaan. Aimo ei tullut edes avonaisen oven lähelle. Hänellä oli korkean paikan kammo. Pihalla leikki kurapukuisia lapsia sohjolumessa. Ninna katseli kunnes häntä alkoi huimata ja hän vetäytyi oven luo. Sisällä oli sekaista, kukaan ei ollut taas siivonnut. Kukaan ei yleensäkään siivonnut. Aamuisin jo ennen Ninnan heräämistä nousivat äiti ja Aimo, lähtivät töihinsä kovalla kiireellä. Sitten nousi Ninna. Ja yleensä aamuisin väsytti, sänkykin jäi petaamatta – oli muuten jäänyt taas. Se piti laittaa, siitä Aimo sanoisi rumasti. Eivät ne yleensä mistään muusta sanoneetkaan. Ne tulivat myöhään kotiin. Yleensä Aimo ensin ruokakassin kanssa, Aimon työpaikka oli lähempänä. Sitten äiti, joka valitti väsymystä ja jonka päätä särki. Ruokaa ne eivät laittaneet, ne olivat syöneet töissä. Jotain voileipää haukattiin ja sitten ne lukivat lehden ja katsoivat telkkaria. Ja taas aamulla sama alusta.

Paluu selaimen komennolla