MEREN VAAHTO TARU VÄYRYNEN KANNEN KUVA TARU VÄYRYNEN BoD-JULKAISUPALVELU, 2007 SIVUJA 140

Näin vessan peilistä itseni ja Pälvin, joka roikkui käsivarsieni varassa kuin iso, pehmeävartaloinen nukke. Purettua narua muistuttavat vaaleat hiukset hipoivat likaisen lavuaarin laitaa. – Riittää jo, hoputin. – Meidän pitää mennä. – On huono olo, Pälvi sanoi nuupeasti. Onneksi Mari oli ottanut viedäkseen Pälvin laukun ja Hanna oli tarttunut minun matkatavaroihini jättäessään minut Pälviä holhoamaan. Sain talutettua seuralaiseni Larnakan lentokenttärakennuksen viileydestä ulos häikäisevään auringonpaisteeseen. Opas juoksi vastaan. Hän katsoi meitä syyttävästi, mutta ei tuhlannut aikaa moitiskeluun, vaan tarttui Pälviin. Retuutimme yhdessä hänet aukean kentän poikki. Tuuli liikutti kuivaa pölyä, mutta keskellä pienoiserämaata oli sentään kauniisti kukkiva puu. Meitä oli reissussa viisihenkinen porukka, eikä Pälvi ollut joukon ainoa pahoinvoiva. Sisareni Jonna nuokkui kuin lakastumaisillaan oleva kukka. Mari sen sijaan oli reippaassa nousuhumalassa. Viikko etelässä on isojen tyttöjen karkkiviikko. Tarkoitus on juhlia, ja juhlatunnelmaan tavataan virittyä juomalla. Minä en tee niin, sillä haluan hallita itseni kaikissa tilanteissa. Ei siis ihme, etten yleensä pääse juhlamielelle. Isojen tyttöjen karkkiviikon varsinainen namu on seksi. Kelpaisi se minullekin, mutta en odottanut löytäväni ketään, jonka syliin suostuisin, koska löydän sellaisen harvoin kotimaastakaan. Minut kai houkutteli Jonnan, Hannan ja heidän ystäviensä mukaan joukko nostalgisia muistoja etelän rantalomakohteissa lapsena vietetyistä ihanista viikoista, vaikka tiesinkin, että enää ei aurinkoinen, lämmin merenranta riittäisi paratiisiksi. Hanna hoivaili Jonnaa, tarjosi vesipulloa ja moksotti, että olisi pitänyt uskoa hänen varoituksiaan. Hanna ja Jonna ovat erottamattomat. He olivat ystävykset jo lastentarhassa ja sitten sydänystävät luokkatovereina. Aloitettuaan opiskelunsa Helsingin yliopistossa he hankkivat yhteisen asunnon. Hannan pääaine on tietojenkäsittely, ja hän on opintojensa ohella töissä. Jonna on vaihtanut pääainetta ja suunnitelmia yhtenään. Pälvi lysähti Marin viereen, mutta ei saanut myötätuntoa. – Älä jumalauta ala yrjöämään, Mari sanoi ja tunki kassinsa torjuvasti Pälvin ja itsensä väliin. – On hirveä olo, Pälvi valitti. Bussin takaosan oli valloittanut ryhmä nuoria miehiä, jotka juhlivat jonkin kurssin päättäjäisiä. Insinööreiksi he olivat ilmoittautuneet lentoemäntien kanssa keskustellessaan. Yksi heistä huojui Pälvin luo ja heilutteli viskipulloa. – Ota tuosta, se tekee ihmeitä, hän sanoi. Linja-auto oli jo lähtenyt liikkeelle, ja paahteessa lämmenneeseen tilaan virtasi käynnistyneen ilmastoinnin tuomaa viileyttä. Kuljettaja vilkaisi taakseen, pysäytti auton ja puhui kiihtyneenä kreikkaa oppaalle. – Autossa ei saa nauttia alkoholijuomia, opas kuulutti. Pälvi otti pelastavan hörppynsä. Opas tuli selittämään, että kuljettaja ei suostuisi ajamaan, jos pullo ei häviäisi näkyvistä. Pälvin auttaja heilutteli kiistan aihetta uhmakkaasti kädessään, ja hänen toverinsa kannustivat häntä: – Hyvä, Arska, pidä puolesi. Juhlivat insinöörit olivat ilmeisesti sitä mieltä, että juhlimiseen kuului oikeus nauttia juhlajuomaa missä ja milloin vain. Muutama heistä kaivoi oman pullonsa esiin.