KULTAINEN SALAMA JA MYRKKYKÄTKÖ TARU MÄKINEN NUORTENDEKKARISARJAN 1. OSA KANNEN KUVA VINCENT BAKKUM SARJA-ASU HELENA DILLMANN KUSTANTAJA KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TAMMI, 1989 SIVUJA 123

Visa. Poika kirjoitti nimen kouluvihkonsa kanteen ja jäi katsomaan sitä, suipisti suutaan miettivästi ja kirjoitti: Koivu. Visa Koivu. Siinä oli hänen nimensä. Ei hassumpi jos ei ajatellut liikoja. Visa oli lyhyt ja mukava etunimeksi eikä samannimisiä tullut vastaan joka nurkalla. Koivu oli ihan siedettävä sukunimi. Äiti oli Terttu Koivu ja isä Niilo Koivu, kelpasi niiden. Mutta Visa Koivu.Jos hänellä olisi ollut sisko, se olisi ehkä ymmärtänyt, miltä tuntui olla Visa Koivu. Vanhemmat olivat suunnitelleet tytön nimeksi Ritvaa. Mutta siskoa ei ollut, eikä siis ollut Ritva Koivua ihmettelemässä aikuisten nimenvalintaa. Poika kirjoitti kouluvihkoonsa Visa Koivun alle 5. B ja nousi pöydän luota. Ei hän ollut kovin harmissaan nimestään. Hän oli luonteeltaan sellainen, ettei yleensäkään harmitellut mitään, ainakaan kauan. Koulun alkaminen vain oli tuonut taas mieleen nimiasian. Häntä sanottiin koulussa Pahkakupiksi silloin kun haluttiin kiusoitella. Isä ja äiti ovat kuitenkin ihan mukavia ihmisiä, hän pohti. Eivät ne kiusallaan sellaista nimeä antaneet. Ja sitä paitsi, sanottiin sitten Visaksi tai Pahkakupiksi, sama poika hän oli kuitenkin. Ei naapurin Harrikaan, luokkatoveri ja paras ystävä, ollut siitä miksikään muuttunut, että sitä nykyisin kaikki sanoivat Hakkeriksi. Sitä nimeä oli alettu käyttää kun Hakkeri oli innostunut mikrotietokoneen käytöstä. Visa meni keittiöön ja otti jääkaapista kananmunakennon, sitten hyllystä työpöydän yläpuolelta hienosokeripussin. Hän rikkoi kolme munaa kulhoon ja kaatoi sekaan lasillisen sokeria, käynnisti sähkövatkaimen. Hänellä oli tänään syntymäpäivä ja hän oli päättänyt tehdä kakun. Yksitoista vuotta oli sentään juhlimisen arvoinen ikä. Reko, toiseksi paras ystävä Hakkerin jälkeen, oli sanonut, että oli naismaista tehdä ruokaa ja leipoa kakkuja. Ehkä niin oli jossain, muttei tässä perheessä. Äiti ei saanut leivottua mitään kelvollista – yritti kyllä, niin kuin hän silloin tällöin yritti laittaa herkullista kotiruokaakin – mutta äidiltä sellaiset asiat eivät onnistuneet. Isä osasi tehdä hyvän spaghettikastikkeen ja kelvollisia pizzoja. Mutta ainoa tässä perheessä joka teki herkullisia leivonnaisia oli taatusti Visa Koivu, Pahkakuppi. Ja vieraista niitä söi kaikkein ahneimmin juuri Reko.

Paluu selaimen komennolla