Susanna Ekfors, KalevaPlus 15.5.2008

Iloinen puheenpilpatus ja naurunkätkätys täyttävät koko ravintolan. Ei ihme, sillä kaikki asiakkaat ovat lapsia. Juttua ja naurua riittää kaikista mahdollisista aiheista, kuten siitä, maistuvatko nakit paremmalta kuin lihapullat. "Lihapullat", tuumii 6-vuotias Minja Leskelä. "Nakit", arvioi puolestaan 6-vuotias Arttu Lämsä.

Kyse on lasten omasta päivästä ravintolassa. Oulun Radisson SAS -hotelli kutsui päiväkoti- ja eskari-ikäisiä lapsia harjoittelemaan kokoustaitoja ja ravintolaruokailua.

Kun aamupäivä on istuttu kokoustamassa, maistuu ruoka hyvin. Lasten omana hovimestarina toimii Nukketeatteri Sytkyjen nukkenäyttelijä Juha Laukkanen. "Kello viiden asentoon", hän neuvoo lapsia laittamaan ruokailuvälineensä, sitten kun kaikki on syöty.

Vaikka lapset ovat eläväisiä, ei kenelläkään tule sotkua. Maitolasit pysyvät pystyssä ja ruoka löytää tiensä lautaselta suuhun, vaikka välillä vähän vaappuvin käsin.

Laukkanen on vetänyt parikymmentä vuotta vastaavia tilaisuuksia lapsille. Hänen mukaansa lasten meininki ravintolassa on kymmenen kertaa siistimpää kuin aikuisten meno pikkujouluissa. "Tärkeää on, että lasta palvellaan ihan samanveroisesti kuin aikuista", hän muistuttaa.

Perunamuusin, lihapullien ja nakkien jälkeen lapsille tarjotaan kakkua jälkiruuaksi. Jälkiruuan kunniaksi kaikki saavat kokkihatun päähänsä.

Ainakin poikien pöydässä ruoka on syöty viimeistä murua myöten. Myös kakut katoavat hetkessä pieniin suihin. "Kakku maistui hyvältä", analysoi Arttu Lämsä. Miltä oikea ruoka maistui? "Vieläkin paremmalta", Arttu hehkuttaa.

Laukkanen neuvoo, miten jälkiruokalusikkakin pannaan kello viiden asentoon, kun lautanen on tyhjä. Silloin tarjoilijat tietävät, että lautasen voi viedä pois

Laukkasen mukaan Suomessakin voitaisiin omaksua Välimeren maiden ravintolakulttuuria. Siellä lapset pääsevät vanhempiensa mukana iltaisinkin ravintolaan syömään. Jos ruokailu venyy pitkäksi, pienimmät nukahtavat vaunuihin.

Monet suomalaisvanhemmat tuppaavat vieläkin ajattelemaan, että ravintola on jotenkin paha paikka. Lasten pitäisi olla kuitenkin ruokaravintoloihin ihan yhtä tervetulleita kuin aikuistenkin.

Kun viimeisetkin kakunmuruset on popsittu, mehulasit tyhjennetty ja suupielet pyyhitty, koittaa päivän kohokohta. "Nyt lähdetään discoon", Laukkanen kuuluttaa. "Jee", vastaa lapsilauma.

Alakerran discossa ravintolapäällikkö Rami Kalliomäki on muuttunut deejiiksi. Aloitetaan lähtölaskenta takaperin, jotta musiikki saataisiin kuulumaan. "Kolme, kaksi, yksi, nolla", lapset huutavat. Mutta mitä ihmettä? Musiikkia ei kuulukaan, vaan tanssilattialle alkaa tupruttaa discosavua. "Jollakin pääsi paukku", Laukkanen velmuilee.

Laskenta aloitetaan uudelleen. "Kolme, kaksi, yksi, nolla", huutavat lapset entistä kovempaa. Mutta vieläkään ei tule musiikkia, vain discovalot alkavat välkkyä. Lapset nauravat jo kippurassa ja laskevat lähtölaskennan vielä kerran.

Musiikki rävähtää soimaan ja riemu repeää valloilleen. Lapsilauma hyppii, pomppii ja hihkuu musiikin mukana. Ei ole aikuisten discossa näin hauskaa.

Susanna Ekfors, KalevaPlus 15.5.2008

SYTKYT | OHJELMISTO | KALENTERI |
| KIERTUEKUVIA | YHTEYS | KUVAPANKKI |

laukkanensytkyt@gmail.com