Juha Laukkasen Nukketeatteri Sytkyt mainostaa itseään kiertävänä nukketeatterina. Ja kiertänyt maailmaa Sytkyt totisesti onkin. Suomea Sytkyt on kolunnut melkein joka kunnassa. Mutta yhtä tärkeitä esiintymisalueita ovat olleet maailman maat. Se on esiintynyt pitkin poikin Eurooppaa, Yhdysvalloissa, Lähi-Idässä, Aasian maista Indonesiassa, Singaporessa ja Kiinassa.

Viimeisin maailmankolkka, johon Sytkyt "eksyi" on Siperia ja siellä valtio nimeltä Khakasia. Maa on itsenäinen tasavalta syvällä Etelä-Siperiassa, Jenisei-joen sivujoen Abakanin ympärillä. Asukkaita on vajaat 600 000. Lähin meillekin tuttu kaupunki lienee Venäjän puolella Novosibirsk, jossa presidentti Kekkonen kävi tunnetut neuvottelut noottikriisin ratkaisemiseksi.

Khakasian kulttuuriministeriö ja paikallinen nukketeatteri järjestivät pääkaupunki Abakanissa heinäkuussa suuren kulttuurifestivaalin, jossa teemana olivat ekologia ja vähemmistökulttuurit. Ohjelmaan kuului nukketeatteria ja tavallista teatteria, elokuvia, näyttelyjä ja konsertteja. Osanottajia oli kutsuttu paikallisten ryhmien lisäksi ympäri maailmaa, m.m. Venäjältä, Tsekistä, Bulgariasta, Kaliforniasta, Islannista, Japanista ja Karjalan tasavallasta.

Mukana oli myös eskimoita Venäjän puoleiselta Tyynenmeren rannikolta. Ainoana ryhmänä Suomesta oli esiintymässä Sytkyt, joka esitti vanhoista aasialaisista tarinoista koostuvan Lohikäärmesadun. Hän esitti sen englanniksi ja tulkki käänsi näytelmän venäjäksi. Kaikkiaan noin 500 lasta näki Lohikäärmesadun kulttuuritalon esityksissä.

Shamanismi elää ja voi hyvin

Koko matka Siperian sydämeen oli Juha Laukkaselle elämys. Neljän tunnin lentomatka Moskovasta antoi konkreettisen käsityksen siitä, miten suuri Venäjän maa on.

- Kun postissa yritti lähettää postikorttia Eurooppaan, he eivät tienneet, missä Eurooppa on, nauraa Laukkanen ensi kosketustaan siperilaiseen todellisuuteen.

- Festivaali oli hirveän suuri juttu Khakasiassa, vaikka koko ajan korostettiin, että budjetti on pieni. Esiintymispalkkioita ei maksettu, mutta ylläpito oli onneksi ilmaista. Minuakin haastatteli 11 toimittajaa lehtiin ja televisioon, kertoo Laukkanen yhäkin Siperian lumoissa.

Eksoottisin elämys oli yhden päivän matka taigalle, jossa pääsi tutustumaan maapohjaisiin, aitoihin jurttiin ja niiden asukkaisiin. Muutenkin etniset perinteet olivat maassa kunniassa. Abakanin kaduilla liikkui oikea shamaani, Alisa Valkoinen susi, joka oli mm. kuulu parantaja. Taigalle mennessä piti kiertää shamaanipuu kolme kertaa ja ripustaa oksille kangassuikaleita, jotta festivaalille tulisi hyvä henki. Samoin Abakanissa oli katuesityksiä, jossa kultainen puu toi myös hyvää oloa festivaalille.

- Eikä tämä ollut mitään turistinäytöstä, sillä turisteja ei maassa juurikaan ollut, vakuuttaa Laukkanen. Shamanismi ei hänen mukaansa myöskään kilpaillut ortodoksisen uskonnon kanssa, vaan se on aitoa kansanperinnettä.

Ennakkoluulot karisivat

Mutta mitä Siperia opetti suomalaiselle nukketaiteilijalle?

- Ennakkoluulot ainakin karisivat ropisemalla. Siperiaa olin pitänyt köyhänä, kylmänä vankien ja jääkarhujen maana. Kylmä se ei ainakaan ollut kesällä, sillä mittari näytti 35 asteen hellettä. Siperia on myös rikas, rikkaampi kuin Suomi. Ihmiset voivat hyvin, eivätkä kaipaa mihinkään Moskovaan. Kulttuuria on paljon tarjolla konserteista teatteriin Khakasiassakin vaikkei se ole edes tärkeimpiä seutuja Siperiassa, summaa Juha Laukkanen kokemuksiaan kaukaisessa maailmankolkassa.

Anja Salminen, Demari, 2008

SYTKYT | OHJELMISTO | KALENTERI |
| KIERTUEKUVIA | YHTEYS | KUVAPANKKI |

laukkanensytkyt@gmail.com