Menetelmää varten käytössä on oltava normaali valokuvauksessa käytettävä pimiötila sekä taidegrafiikan vedostamiseen soveltuva tila. Pimiössäsä tulee olla suurennuskoje, märkäpöytä sekä valopöytä.Vedostustilassa tulisi olla levyleikkuri sekä korkealaatuisilla huovilla varustettu grafiikan prässi. Prässin tulee kestää 12 kg puristukset momenttiavaimella vääntäen.
Fotopolymeerilevyjen valottaminen vaatii UV-imuraamin, jossa on riittävän tehokas imu täydellisen kontaktin saavuttamiseksi.(vähintään 0,8kg/cm) Imuraamissa tulee olla valonlähde, jonka keskeinen valon aallonpituus on 380nm. Fotopolymeeerilevyjä voidaan erinomaisesti valottaa UV-loisteputkilla.
Polymeerilevyjä voidaan vedostaa normaalien grafiikanlevyjen tapaan. Koska levy on muovipintainen käytetään hieman pidempiä värejä kuin kuparilevyille.
Värissä ei saa olla epäpuhtauksia, sillä ne saattavat vahingoittaa levyjä. Jos työskennellään huolellisesti fotopolymeerilevyt kestävät lähes määrättömästi vedostusta. Akvatintaa varten tehty musta on koostumukseltaan riittävän hienojakoista fotopolymeeri-menetelmässä.
Suomeen tuodaan useita eri merkkisiä taidegrafiikan värejä. Amerikkalaiset värit ovat hinnoiltaan erittäin kilpailukykyisiä perinteisiin Charbonnellin väreihin nähden.
Käytössä on hyvä olla mustaa ,päävärit sininen, punainen ja keltainen sekä pellavaöljyä ja typolinia. Tällä värivalikoimalla voidaan tuottaa koko joukko haluttuja värivivahteita. Jokaisen omat mieltymykset vaikuttavat luonnollisesti siihen millaisilla väreillä työskentely tulee jatkumaan.
Lähtökohtana on joko kuultokalvolle manuaalisesti (piirtäen, tai maalaten) tehty originaali, tai graafiselle sävyfilmille valotettu kuva.
Sävyfilmi näyttelee ratkaisevaa roolia tässä menetelmässä. Huonosti tehdystä originaalista on mahdotonta saada aikaan kelvollista lopputulosta.
Pelkkä silmämääräinen arviointi ei riitä originaalien arvioinnissa. Sävyfilmit valmistetaan siten, että densitometrisesti mitaten toistuvan sävyalan sävyvaihtelu saa enimillään olla D1,1- 1,4 riippuen siitä millaista UV-valonlähdettä käytetään. Materiaali ei toista enempää, joten tämän sävyalan ylittävät originaalit kadottavat aina väistämättä sävyjä, joko valo-tai varjopäästä levyvalotuksesta riippuen.
Gravyyrimenetelmä on tarkimmillaan huippuvalo- alueiden sävyn toistossa.Syy tähän on se,että kyseessä on syväpainomenetelmä, ja rasterin vaikutus vähenee lähestyttäessä huippuvalo-alueita. Myös varjo-alueille on tässä menetelmässä erinomaisen helppo saada mehukkaita sävyjä, eikä mustan aikaan saaminen juuri koskaan ole ongelma. Tässä suhteessa fotopolymeerilevyt eroavat edukseen perinteisistä kuparigravyyreistä, joissa ns.aliryömintä, sekä muut syövytykseen liittyvät tekniset ongelmat ovat alituisena riesana.
Sävyfilmit valmistetaan suurennuskojeella samaan tapaan kuin valokuvat. Koska materiaali on kallista, on syytä tehdä koepaloja. Kuvien ympärillä tulee olla riittävä reunus jatkotyöskentelyä ajatellen.
Originaali toistuu levylle siihen kokoon mihin se filmille valotetaan.
Kun Agfan Gevarex Go 230p filmiä tarkastellaan pimiössä valoherkkä- eli emulsiopuoli näyttää vaalealta,filmin tausta eli kalvopuoli tummalta.
Vaikka käsittelemme filmiä paperin tavoin on hyvä pitää mielessä,että kyseessä on todellakin filmimateriaali.
Kehitysaika normaalia paperikehitettä käytettäessä(esim. Dektol,Neutol) on 2,5 minuutia. Keskeytys ja kiinnitys tapahtuu materiaalin valmistajan ohjeiden mukaisesti.
Filmimateriaali on erittäin valoherkkää,joten normaaleilla negatiiveilla työskenneltäessä joudutaan yleensä himmentämään melkoisesti. (Riippuu luonnollisesti suurennussuhteesta). Filmin pohjahuntua on syytä tarkkailla.Jos valottumattomille alueille ilmaantuu harmautta eivät pimiöolosuhteet ole kelvolliset. Pimiön tulee olla riittävän hämärä ja suojavalojen tummanpunaiset.
Filmipositiiveja huuhdellaan n.5min 20 asteisessa vedessä, jonka jälkeen ne kastetaan kostutusliuokseen (photo-flo) ja ripustetaan kuivauskaappiin kuivamaan. Filmit ripustetaan kuivamaan nurkista kuivumistahrojen välttämiseksi. Filmien tarkastelussa kannattaa käyttää vakioituja olosuhteita esim. valopöytää.
Agfan Gevarex käyttäytyy suhteellisen loivakontrastisesti kun käytetään suurennuskojeen väripään suodattimia. Parempi kontrasti saadaan aikaiseksi Agfan omilla suodattimilla. Filmi on vaihtuvagammainen, ja se jyrkkenee keltaisesta- ja loivenee sinisestä suodatuksesta. Gevarex voidaan myös toonata seleenillä,jolloin sen jyrkkyys kasvaa.Myös Kodakin graafisella kehitteellä (Kodak Ultratec) saadan jyrkempi lopputulos kuin tavallisella paperikehitteellä.
Jos kuitenkaan haluttua sävyvaikutelmaa ei saada aikaiseksi yhdellä filmillä, voidaan tehdä kakkosfilmi Gevarexilla, tai vieläkin suuremman kontrastieron saavuttamiseksi esim.Kodakin Ultratec UGF :llä.
Kakkosfilmi asemoidaan päällekkäin ykkösfilmin kanssa valopöydällä, käyttäen apuna luuppia ja asemointiteippiä.
Filmipositiivi valotetaan levymateriaalin kanssa pinnakkain tyhjiöraamisissa mieluiten 380nm aallonpituisessa UV-valossa . Valotusaika määräytyy teoriassa originaalin maksimidensiteetin perusteella. Mikäli syvimmät varjon sävyt eivät ole lopputuloksen kannalta oleellisia voidaan käyttää muita määritystapoja.[valotusaikaa voidaan lyhentää,tai pidentää riippuen siitä mihin huippuvalo- tai varjo halutaan sijoittaa].
Levymateriaalista tulee aina poistaa suojakalvo ennen valotusta!
Filmipositiivi valotetaan levyn kanssa siten että emulsiopuolet tulevat vastakkain. Kehitetyllä levyllä kuvan tulee olla peilikuva originaalista.
Kuvavalotuksen jälkeen valotetaan rasteri.
Rastereina olemme käyttäneet valmistamiani pölyrastereita. Menetelmässä voidaan käyttää myös mekaanisia syväpaino-rastereita; joskin kokeiden perusteella ne antavat erittäin kontrastikkaan lopputuloksen.
Rasterin densiteetti,sekä rasterointiaika vaikuttavat lopputuloksen jyrkkyyteen.
Käytettäessä erittäin matalan densiteetin omaavia rastereita levymateriaali saa huntua rasterivalotuksen aikana ja seurauksena on lopputuloksen loiveneminen.
Optimaalinen rasteridensitetti on n.D 0.5-0,8.
Kuvalle pyritään yleensä antamaan niin lyhyt rasterivalotus kuin mahdollista. Jotta minimi-aika voitaisiin määrittää, joudutaan yleensä tekemään kokeita.
Rasterivalotus muodostaa kuvan varjoalueille sen verkoston,joka pidättää värin levyllä. Mikäli tuo verkosto saa liian dominoivan roolin suhteessa itse kuvaan tulee kuvasta rakeinen ja hankalasti painettava.
Liiallinen rasterivalotus aiheuttaa samantapaisen ongelman kuin liian vaalean rasterifilmin käyttö.
Kuva-ja rasterivalotusta tulee aina ajatella kahden levyä kovettavan valotuksen kombinaationa.
Liian lyhyt rasterivalotus aiheuttaa kuvan varjo-alueiden syöpymisen suuriksi yhtenäisiksi montuiksi, jolloin levy ei pysty pidättämään väriä varjo-alueilla. Mikäli originaali koostuu pelkistä ohuista viivoista voidaan levy valmistaa myös ilman rasterivalotusta.
Rasterivalotuksen suhteen poikkeuksen muodostavat sellaiset filmioriginaalit,joissa on erittäin tummia sävyalueita (esim yliD2,5). Tällöin kuvavalotuksessa nuo tummat alueet eivät ehdi lainkaan saadaUV- valoa, ja rasterivalotusaikaa joudutaan merkittävästi pidentämään.(esim.kaksinkertaiseksi).
Painolevyn kehitys:
Toyobo Printight KM 95R on vesikehitteinen teräspohjainen polymeerilevy. Kehitysprosessi on seuraava:
Levy laitetaan valotuksen päätyttyä 15-25 asteiseen veteen minuutiksi.
Tämän jälkeen levyä hangataan toisen minuutin ajan varovasti joko kädellä tai offset pesusienellä. Sellaiset alueet, jotka eivät ole olleet UV-valon vaikutuksen alaisina huuhtoutuvat veteen.
Lopuksi levy huuhdellaan huolellisesti kylmässä vedessä, jäljelle jääneiden polymeerihiukkasten poistamiseksi levyltä.
Irralliset vesipisarat kuivataan levyltä taputtelemalla sitä kostealla säämiskätollolla. Tämän jälkeen levy kuivataan hiustenkuivaajalla varoen kuitenkin kuumentamasta levyä( fotopolymeerilevyt ovat lämpöreagoivia)
Levy täytyy vielä kovettaa UV-valolla jotta se kestäisi painoprosessissa. Valmistajan suosittelema kovetusaika on vähintään kaksi kertaa pidempi aika kuin valotusaika. Ylikovettumisen vaaraa ei ole,, joten kannattaa kovettaa levyjä riittävästi.
Vedostaminen:
Perusperiaate polymeerilevyjen vedostamisessa on sama kuin perinteisessä grafiikassakin.
Väri levitetään painolevylle telaamalla koko painopinta täyteen väriä. Väri lyödään laattaan nahkatollolla. Väri voidaan myös levittää levylle teräväreunaista pahvinpalaa apuna käyttäen.
Tämän jälkeen aloitetaan levyn puhdistaminen. Enimmät ylimäärävärit poistetaan painamalla sanomalehti tai puhelinluettelon sivu koko painolevyn päälle. Tämä toistetaan pariin otteeseen.
Tämän jälkeen otetaan kaksi paperia, joista toista käytetään käden suojana,ja toisella puhdistetaan levyn toinen puoli. Kuva alkaa hahmottua ; jatketaan kunnes levy on niin puhdas ettei siitä enää irtoa väriä.
On hyvä menetelmä siirtää väriä käden syrjällä valoalueilta varjoalueille. Käden syrjää käytetään viimeistään levyn lopullisessa viimeistelyssä. En ole itse juuri käyttänyt tarlataania naarmujen pelossa, mutta ilmeisesti myös tarlataani soveltuu levyjen puhdistukseen mainiosti.
Painovärin koostumus vaikuttaa huomattavasti siihen kuinka helppoa tai vaikeaa levyn puhdistus on. Väriä pidentämällä,ts.lisäämällä siihen typolinia ja öljyä saadaan väri irtoamaan painolevyltä helpommin. Yleisperiaate on kuitenkin käyttää suhteellisen lyhyitä värejä.
Painoprässin tulee olla oikein säädetty, ja huopien tulisi olla hyväkuntoiset ja puhtaat.
12kp puristus momenttiavaimella säätäen on sopiva. Mikäli levyt antavat hyviä vedoksia pienemmillä puristuksilla, ei tietenkään ole syytä lisätä puristusta. Liian alhaiset puristukset antavat rakeisia ja epätasaisia vedoksia.
Painopapereista: Painopaperit kastellaan läpikotaisin vesialtaassa, lämpimällä vedellä voidaan kostutusaikaa vähentää. Vesi ei kuitenkaan saa olla liian kuumaa, jottei paperin liimaus irtoa.
Kovat paperilaadut vaativat pidemmän kostutusajan kuin huokoiset. Espanjalaiselle Gvarrolle riittää n.2h kostutusaika.
Ennen vedoksen ottamista painopaperi kuivataan kahden makulatuuripaperin välissä, siten ettei siinä ole vesipisaroita näkyvissä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mahdollisimman kostea paperi antaa mehukkaimman lopputuloksen.
Tämän monisteen tehtävä on ollut karkeasti perehdyttää tekijöitä gravyyrien tekemiseen, yksityiskohtaisempaa tietoa on saatavilla oppikirjoistamme:
-Gravyyrioppi Eskola&Holopainen 1995(Musta Taide)
-Polymer photogravure A New Method for Photographers and Graphic Artists
Eskola&Holopainen UIAH 1996