GRAVYYREJÄ POLYMEERILAATOILLA

KARI HOLOPAINEN

JOHDANTO

Polymeerigravyyri on tanskalaisen Eli Ponsaingin 1989 tekemän innovaation pohjalta kehitetty syväpainomenetelmä. Keskeisin Ponsaingin tekemä innovaatio oli, että hän tajusi kohopainokäyttöön valmistettujen levyjen soveltuvuuden traditionaaliseen syväpainoon.

Polymeerigravyyrissä traditionaalinen pigmenttipaperi ja kuparilaatta korvautuu valoherkällä polymeerilevyllä (Toyobo Printight KM). Gravyyrilaatat vedostetaan prässillä normaalin syväpainografiikan tapaan. Menetelmä vaatii grafiikassa käytettävän välineistön lisäksi pimiön (mikäli käytetään valokuvia), sekä hyvälaatuisen UV-tyhjiöraamin.

Perinteiseen kuparille syövytettävään heliogravyyriin (fotogravyyri) verraten menetelmä on nopea ja yksinkertainen. Painetun lopputuloksen kannalta ero on merkityksetön. Lopputuloksia onkin verraten hankala erottaa toisistaan. Uuden menetelmän käyttöä puoltaa myös sen ympäristöystävällisyys; levyt ovat vesikehitteisiä, eikä levyjen kehitysprosessissa synny ympäristölle vaarallisia ongelmajätteitä.

Omassa työssäni olen keskittynyt kehittelemään menetelmään liittyviä laadullisia mahdollisuuksia. Polymeerigravyyriä voitaneen edelleen pitää verraten uutena innovaationa, joka edelleen on verraten tuntematon monissa maissa huolimatta kiistattomista kvalitatiivisista eduistaan, joista keskeisimpiä ovat vedosten sävykkyys sekä hyvä säilyvyys.

Uuden gravyyrimenetelmän suosio on ollut jatkuvassa kasvussa, ja nykyään menetelmä tunnetaan verraten hyvin Suomessa sekä valokuvaajien että graafikoiden parissa.

MENETELMÄN PÄÄPIIRTEET

meta