Kohtaaminen vedessä. Helena Junttilan kuvissa kohtaavat ihmiset ja eläimet sulassa sovussa ja usein vedessä.
|
|
|
"Luontosuhde on avainsana sodankyläläisen taiteilijan Helena Junttilan teoksiin. Avaimia ovat myös pohjoisuus ja naiseus. Kuvien mukaan naisen osa on olla eläimen kanssa. Tämä eläin voi olla karhu, susi, ahma, hauki, sarvipää, mieshahmo tai jopa nainen itse. Eläimen parina oleminen ei kuitenkaan ole perinteisen dualistisen luontosuhteen mukaista, vaan teoksia tulkitsee kuvauksiksi rauhaisasta yhteiselosta luonnon ja luonnollisuutensa kanssa." "Viime keväänä Junttila vietti pari kuukautta Espanjassa. Tuolta ajalta on näytteillä muutamia tussipiirroksia, joissa espanjalaisuus on aiheissa ja ehkä myös ympäristöllisenä pohjavireenä. Tyyli on siellä tehdyissä töissä kuitenkin samaa kuin muissa tussilla syntyneissä kuvissa. Piirroksien naishahmojen alastomuus vain korostaa paperin tyhjää tilaa. Sitä tuntuvat tekevän myös hahmojen suuret mustat tukat. Ilman rihman kiertämääkään kuvatut naiset ovat samanaikaisesti sekä haavoittuvaisimmillaan että myös vahvimmillaan, ovathan he luonnollisimmillaan. Tussipiirroksista ja maalauksista löytää holistista luontokäsitystä, jossa kaikki ovat yhtä ja samaa tai ainakin sovussa samassa veneessä. Tätä kokonaisvaltaisuutta on vaikka Hauki-maalauksen alastoman naisen ja valtavan hauen ystävällisessä tapaamisessa keskellä rannatonta vettä. Vesi on yleisemminkin tärkeä elementti Junttilan taiteessa, kuten myös avara tila. Ne ovat kuvautuneet näyttelyn parhaassa annissa, tussipiirroksissa, vähällä. Vain muutamin viivoin on syntynyt yleispätevää maisemaa. Taivas ja vesi tai maa yhtyvät kaukana horisontissa ja siinä välillä kohtaavat nainen ja eläin."
Timo Jokelainen TAKAISIN KRITIIKIT -SIVULLE |