Jaakko
Jaakko Valo käsittelee taiteessaan aiheita, joita ihmiskunta ei ole suurimmassakaan tiedon ja vaurauden tilassa pystynyt ratkaisemaan. Aina 1970-luvulta lähtien hän on toistuvasti palannut sodan teemaan, jossa edistyksen ristiriitaisuus tulee kärjekkäimmin esiin. Ristiriitaisuuden käsittämättömyys herättää taiteilijassa suuren hämmennyksen ja vastenmielisyyden – sitten energian ryhtyä taistelemaan taiteen keinoin olemassa olevaa tilannetta vastaan.

Valon tuotannossa ilmaisutyylit ovat vaihtuneet runsaasti, mutta kaikkea yhdistää hänen väsymätön tahtonsa käsitellä ihmisen luomaa todellisuutta ja manifestoida se katsojalle. Sisällön ja kommunikaation näkökulmasta käytettyjä tyylikeinoja kuten realistista ja abstraktia ilmaisua ei voikaan asettaa toistensa vastakohdiksi. Valo on sovittanut ne oman eettisen individualisminsa välittäjäksi, missä taiteen omilla tyylirakenteilla- ja vastakohdilla ei ole enää merkitystä.

Valo ei hyljeksi suinkaan esteettisyyttä, mutta hylkää siihen yksipuolisesti liitetyt itseriittoiset tai äärimmäisessä muodossaan narsistiset päämäärät. Esteettisyys on Valolle taiteen ehdottomuutta, jolla hän tuo esiin sen ulkopuolella olevaa - karsii turhan ja häilyvän pois elämän sekavasta runsaudesta. Kun muoto ja sisältö ovat tasapainossa, taideteos on valmis. Taideteos on valmis kun se täsmällisesti peilaa taiteilijan omatuntoa.


Alkuun


CV

Galleria 1

Galleria 2

Galleria 3

Galleria 4

Galleria 5

Galleria 6

Galleria 7

Galleria 8
 
Sepi Elämänläheisyys ja omakohtaisuus ovat kaksi Jaakko Valon taiteen lähtökohtaa. Alkutuotannossaan hän maalasi ihmisiä (Elias) arjen konstailemattomassa olomuodossa ja usein työn ääressä. Julkiset teokset, tunneli- ja seinämaalaukset sekä veistokset liittyvät tavallaan samaan jatkumoon, mutta eri tavalla. Kun hän maalauksissaan toi ihmisen taiteensa inhimilliseksi aiheeksi, hän julkisissa teoksisaan vie taiteen inhimillistämään ihmisten ympäristöä. Sellaiset veistokset kuin "Sepin talo" (1997) ja "Tunnustus" (2000) ovat synteesejä molemmista: taiteilija soveltaa niihin omaperäisesti muistomerkkiin rinnastuvaa monumentaalisuutta, jonka kautta kunnianosoitus ihmiselle, hänen työlleen ja unelmilleen, saa mahdollisimman vaikuttavan ilmiasun.    
Loka Marras Viime vuosina Jaakko Valo on keskittynyt puuhun reliefiensä ja veistostensa perusmateriaalina. Kolmen reliefin teos "Loka-marras-joulukuu" (1999) on nimeensä liittyvässä reaaliajassa syntynyt. Teos on kuin tiettyyn aikaan rajattujen mielikuvien dokumentaatio. Se ilmaisee taiteilijan kyvyn yhdistää kuvanveistäjän näkemyksen ja käsityöläisen sukuperinteen toisiinsa. Perisuomalaisena materiaalina puu myöntyy joustavasti taiteilijan tajunnanvirralle ja fantasialle.
  Hannu Castrén
  jaakko.valo@pp.inet.fi