Kun minä synnyin

ujelsivat pommikoneet

Sortavalan taivaalla.

Nyt -

vuosikymmeniä myöhemmin -

ylläni kiitävät satelliitit,

tuhansilla tutkilla varustettuina...

Onko uhka silti sama:

tuhon

voimassa

miljoonat

kyyneleet -

tuska ja toivo -

Kuin läpikulkumatkalla

olleen rakastajan

paluu omalle kiertoradalleen.


Grafiikka ja runot: Hilkka Pulli

KOPIOINTI KIELLETTY


Silmiesi tähtitaivaan

talletan mä sydämeeni.

Sieltä valo lempeänä

hehkuu läpi huomisten.

Kunne kuljen, mitä etsin,

tunne lämmin mua johtaa.

kunnes jälleen katsees kohtaan,

silloin kuukin radalleen

nousee lyhdyks` matkallein.

Sieltä rantaan hopeaisen

piirtää sillan unelmiin,

meidän soutaa pientä ruuhta

uupumatta, uudelleen,

nostaa tähdet taivahalle, kaikkialle.

Silloin yhtyy yö ja päivä,

aamun kajo sarastaa.

Hehkuu itä säkeneitä,

länsi pilvet karkoittaa.

Onnenruuhta myötätuuli

hiljallensa kuljettaa.


Copyright © Hilkka Pulli

Sivuluetteloon