Luottaako vai eikö?
1.) Olet aloittanut seurustelun uuden ihmisen kanssa. Juttu näyttäisi menevän vakavammaksi, joten pyydät häntä käymään sukupuolitautitesteissä siirtyäksenne "paljaaseen". Itsekin toki käyt. Onko tämä osoitus siitä, että
A: olet järkevä?
B: pidät kumppaniehdokastasi likaisena huorana?
2. Olet mies ja ollut naisesi kanssa yhdessä vuosikausia. Teillä on pieni lapsi. Sinulla ei ole mitään syytä epäillä puolisoasi uskottomuudesta, mutta päätät nyt kuitenkin testauttaa lapsesi varmistaaksesi, onko hän sinun. Onko tämä osoitus
A: järkevyydestäsi?
B: luottamuksenpuuttestasi kumppaniasi kohtaan?
A: olet järkevä?
B: pidät kumppaniehdokastasi likaisena huorana?
2. Olet mies ja ollut naisesi kanssa yhdessä vuosikausia. Teillä on pieni lapsi. Sinulla ei ole mitään syytä epäillä puolisoasi uskottomuudesta, mutta päätät nyt kuitenkin testauttaa lapsesi varmistaaksesi, onko hän sinun. Onko tämä osoitus
A: järkevyydestäsi?
B: luottamuksenpuuttestasi kumppaniasi kohtaan?
32 Comments:
En tiennytkään että lääkärit tekevät niin hyvää jälkeä. Tai toisaalta onhan niitä monia taut... ööh, tiloja? joissa Y-kromosomi ei toimi. Vai onko niillä sukupuolitesteillä tarkoitus varmistua, että pääsee kohtaan 2?
Ihan näin ensiajatuksella vastaisin: kohta 1.) A, kohta 2.) B.
En kyllä tajunnut Kuntsan kommenttia. :P
Eiku tajusin! Korjasin asian. :)
Mikä se asia sitten oli? Täytyy kertoa muillekin.
Kakkoskohtaan sanoisin, että jos on syytä epäillä, ettei ole lapsen isä, niin sen näkee kyllä ilmankin mitään DNA-testejä (esim. jos lapsen pigmentti on tuntuvasti tummempi kuin kummankaan vanhemman eikä kummallakaan ole tummaihoisia vanhempia). Jos taas ei ole mitään näkyvää syytä epäillä tätä, niin lapsen testauttaminen on selvä merkki paranoiasta ja sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. Parisuhteessa pitää tietenkin olla tietty perusluottamus, vaikkei mistään asioista voi olla 100-prosenttisen varma. Lapsen testauttaminen vastaa suunnilleen samaa kuin jonkin uskollisuusvalan allekirjoittamisen vaatiminen puolisolta jokaisen työmatkan yms. jälkeen.
Adelphi: Mulla luki ensin tuossa ykköskohdassa sukupuolitestit. :)
Eikä sitä pettämistä kyllä lapsen naamasta aina näe, jos se ei ole oma. En nyt haluaisi piikitellä, mutta kyllä jopa me suomalaisetkin naiset joskus harrastamme seksiä muunkin väristen kuin mustien kanssa.
Noissa tilanteissa on niitä monenmoisia todisteita, jotka pistävät kumppanin epäilemään, että toinen pettää. Sellaisessa tilanteessa en ihmettelisi testauttamista - varsinkin, jos on jo selvinnyt, että nainen petti. Tällöin luottamus on jo mennyt.
Minua harmittaa myös niiden lasten tilanne, jotka sitten OVAT sivusuhteista syntyneitä. Kuinka heidän käy? Hylkääkö mies, joka on ollut lapselle ainoa isä, lapsen kokonaan? Periaatteessa ymmärtäisin sen kyllä, mutta sääliksi silti kävisi lasta. Eihän lapsi ymmärrä, että isä jätti, koska geenit eivät olleet yhteiset.
BB
Sukupuolitaudin voi saada koska vaan vaikka kävisi joka päivä testeissä.
Ei tuo pyytäminen epäluottamusta osoita, mutta vainoharhaisuutta kylläkin. .
Kas, kerrankin olen samaa mieltä Alisonin kanssa. No, ainakin puoliksi. Kyllä se minusta osoittaa epäluottamustakin.
Sukupuolitautitesti? Myönnän, että se on minusta vain järkevää suhteen alussa.
Kyllä miusta on aika vaikeaa saada sukupuolitauti, mikäli on vakisuhteessa eikä kummallakaan ole sellaista ollut ennen suhteen alkuakaan.
Tätä varten olisi ihan järkevää käydä testeissä ennen kuin rupee paljaalla hurjasteleen. Suhteen alussa se olisi vielä melko ymmärrettävääkin ja toteutettavissa niin, ettei kumpikaan pyynnöstä loukkaantuisi.
Vuoden suhteen jälkeen on aika vaikee pyytää kumppania testeihin, jos itsellä epäilee tautia (eikä ole ollut vieraissa). Siinä vaiheessa jo melkein syyttää kumppania joko vieraissa huiskimisesta tai oman seksihistoriansa tarkoituksellisesta unohtamisesta. Ja sitä kautta kumppanin altistamisesta taudille tarkoituksellisesti.
Saman tiehän sitä voisi laittaa kumppanin kaikkiin mahdollisiin testeihin. Psykologisiinkin...
Minun mielestä testille täytyy olla peruste. Siis epäily mahdollisesta tartunnasta tai oireita.
Ja jos itsellä epäilee tautia, niin helponta on käydä silloin itse testissä.
Alison: Aika moni suhteen aloittava on nykyään kokenut yhden yön juttuja tai hyvin lyhyitä pikasuhteita. Jotkut taudit myös itävät sen verran pitkään, ettei niitä havaitse heti tartunnan saatuaan. Ja ihminen, joka on elänyt vain vakisuhte(e/i)ssa, on voinut joutua tietämättää ex-kumppaninsa pettämäksi ja tartuttamaksi.
Tämän vuoksi suhteen alussa testi on minusta vain järkevä varotoimi. Itsekin toki kävisin.
Jos suhde olisi jatkunut jo pitkään, tilanne olisi toki aivan eri, kuten Eepa kuvasi.
Arawn: "Tämän vuoksi suhteen alussa testi on minusta vain järkevä varotoimi. Itsekin toki kävisin."
Kävisit? Mutta: the proof of the pudding is in the eating. Eli oikea kysymys kuuluu: kävitkö?
Kävin. HIV-testissä olen käynyt useammankin kerran.
Molemmat ovat minusta erinomaisen järkeviä. Jo oman terveyden kannalta on ehdottomasti järkevää hoitaa sukupuolitautitestit ennen 'vakavaan' suhteeseen siirtymistä. Ja tottahan ihmisellä on oikeus tietää, kasvattaako omaa lastaan vai naapurin Reino-sedän. Varmasti yksi jos toinenkin nainen loukkaantuisi noista ehdotuksista, mutta sehän vain paljastaa kätevästi, että heidän kanssaan ei kannata olla tekemisissä.
Avrelivs: Minä olen siis nainen, jonka kanssa ei kannata olla tekemisissä. En ole koskaan pettänyt miestäni ja jos hän esittäisi NOIN vahvan ja selkeän epäilyksen, joutuisin miettimään, tahdonko *minä* elää miehen kanssa, joka pitkän liitonkin jälkeen luottaa minuun niin vähän.
Kirjoittaja on poistanut tämän tekstin.
Noniin, eli uusiksi.
1) A.
2) A. Ehdottomasti. Jos ei muu auta: argumentum ad ignorantiam
Tässä on ehkä erilainen suhdekäsitys. Tai se, että minä olen nainen ja isyystestien kannattajat yleensä miehiä (adelphi ei kannattanut eikä ilmeisesti Alison).
Minusta suhde perustuu nimenomaan "syyllinen, kunnes toisin todistetaan" -ajatukselle ja katteettomat epäilyt viestivät luottamuksen puutteesta, joka sekään ei kuulu hyvään suhteeseen.
Itse kokisin yllämainitussa tapauksessa isyystestin katteettomana epäilynä. Miehellä on kyllä oikeus siihen enkä kieltäytyisi, mutta joutuisin vakavasti harkitsemaan eroa. En tahdo elää miehen kanssa, joka epäilee minua uskottomuudesta.
Arawn: "En tahdo elää miehen kanssa, joka epäilee minua uskottomuudesta."
Entä jos siihen on edes jonkin verran syytä eli on niitä mainitsemiasi "monenmoisia todisteita, jotka pistävät kumppanin epäilemään, että toinen pettää" ja joiden ollessa olemassa et "ihmettelisi testauttamista" (oletan tämän tarkoittavan, että pitäisit sitä moraalisesti hyväksyttävänä)? Tässä pitäisi nyt tietää vähän tarkemmin, mitä oikein tarkoitat noilla "monenmoisilla todisteilla" – eli toisin sanoen, missä kulkevat suhteen perusluottamuksen rajat? Voiko esim. puolison kylmyyttä tai haluttomuutta seksiin pitää sellaisena todisteena, joka oikeuttaa epäilemään uskottomuutta? Tai flirttailua? Odottamattomia työmatkoja? Mihin asti perusluottamus tulee säilyttää?
"Aika moni suhteen aloittava on nykyään kokenut yhden yön juttuja tai hyvin lyhyitä pikasuhteita. Jotkut taudit myös itävät sen verran pitkään, ettei niitä havaitse heti tartunnan saatuaan."
Siinäpä se pointti onkin. Miten saada varmuus asiasta, mistä ei sitä voi saada. Tuskin kukaan järkevävä ihminen ( jollaisen kanssa nyt varmaan seurustelet) tahallisesti tautia tartuttaa.
Mutta jos asian pystyy hoitamaan fiksusti, niin siitä vaan testailemaan. Yleensä vain siinä toinen loukkaantuu aika syvällisestikin.
Adelphi: Tuskin sitä voi tarkkaan määritellä. Minua ei ole koskaan petetty, joten en osaa kokemuksesta sanoa, millaisia ne merkit ovat. Varmaan esim. mainitsemasi kylmyys voisi olla joissain tilanteissa yksi epäilyttävä tekijä. Kumppanit tuntenevat toisensa parhaiten, joten siksi puoliso saattaa osata epäillä asioista, joista muille ei tulisi mieleen.
Alison: Itse olen törmännyt huomattavasti enemmän ajatukseen "testaaminen on järkevää". Kumppanini ei kokenut sitä lainkaan loukkaavana eikä ole kovin moni muukaan, jonka kanssa tämä juttu on muuten vain tullut puheeksi. Ovat yleensä olleet sitä mieltä, että toki testeihin - haluavathan hekin tietää, jos heillä tauti olisi.
Eikä testaaminen mitenkään tarkoita sitä, että tyyppi tahallaan jotain tahtoisi tartuttaa. Onhan todennäköisempää, että hän ei ehkä tiedä saaneensa tartuntaa. Siksi hänellekin on ihan hyvä käydä siellä testeissä.
Rankkaa tekstiä monilta miehiltä - lähdetään siitä olettamuksesta, että puoliso pettää aina. Mutta tähän ilmeisesti on tultu: seksuaalinen vallankumous ja vapaa seksi ei johtanutkaan estottomaan ja vapaaseen paratiisiin, vaan se on tuhonnut täysin miesten ja naisten välisen luottamuksen, sillä tunteita, kuten mustasukkaisuus, kiima, omistamisenhalu ja himo, ei voida erottaa seksuaalisuudesta. Theodore Dalrymple, itse 1960-luvun kasvatti, kirjoitti aika murhaavasti tästä aiheesta.
On surullista lukea, miten Suomessa miehet ja naiset eivät luota toisiinsa tippaakaan, ja suhteet lähenevät rakkauden sijasta lievimmillään epäluuloa ja usein silkkaa vihaa.
Minä en jotenkin usko, että vapaa seksi olisi tuhonnut jonkin aiemmin vallinneen, kauniin luottamuksen tilan. Minulle on jäänyt sellainen vaikutelma, että ennen vanhaan miehet vahtivat vaimojaan, minkä suinkin saattoivat - tietysti yksilökohtaista variaatiota oli, mutta noin periaatteessa. Ei se vahtiminen kauheasti luo kuvaa luottamuksesta.
Minusta se on hieman epätasa-arvoista kun äiti on aina varma, mutta isästä ei koskaan tiedä. Jos homma olisi toisin päin, vanhemmuustestit olisivat luultavasti määrätty laissa. Niisk.
Jos nyt totta puhutaan ja ihan realistisesti ajatellaan sellainen nainen jota rakastan,
niin varmaankin luottaisin ihan sanaan.
Siinä vaiheessa kun lusikat menee jakoon (50 % tsäänssi), saattaisi olla järkevääkin selvittää että kuka loppupeleissä on syypää. Mitä sitä muiden ruokkoja makselemaan. Ei se ihan pieni raha käsittääkseni ole kuitenkaan.
Ei kai sekään ole alkoholistiksi haukkumista jos poliisi puhalluttaa. Jotkut ajavat kännissä, ja sivulliset kärsivät.
Arawn, "luottamus hyvä mutta kontrolli paras", taisi Lenni todeta. Ennenmuinoin myös miesten seksuaalisuutta myös vahdittiin tarkasti - ja jos mies kävi vieraissa, kylän juoruämmät kyllä pitivät huolen, että kyseisen miehen maine mustattiin for good. Ja Euroopassa on hirtetty viimeisen parintuhannen vuoden aikana enemmän miehiä zoofiliasta kuin naisia noitina.
Seksuaalisuudelle toisaalta oli olemassa ulkoinen kontrolli - ihmiset vahtivat toisiaan ja tekemisiään - että myös sisäinen kontrolli (siveys- ja kunniakäsitykset). Nämä kaksi asiaa aikaansaivat luottamuksen - naiset ja miehet saattoivat luottaa toisiinsa. Toisaalta kontrolli ja toisaalta luottamus takasivat sen, että seksuaalisuuteen liittyvät voimakkaat negatiiviset tunteet, kuten mustasukkaisuus, himo, viha, omistamisenhalu jne pysyivät kuosissa. dalrymplen esseet "All Sex, all the time" (http://www.city-journal.org/html/10_3_urbanities-all_sex.html) ja "Tough Love" (http://www.city-journal.org/html/9_1_oh_to_be.html) ovat rankkaa luettavaa. Dalrymple on lääkäri, joten luotan hänen kokemukseensa.
Mustasukkaisuuden, väkivaltaisuuden, vihan ja omistuksenhalun piti hävitä vapaan seksin myötä. Toisin kävi - mitä vapaampaa seksuaalisuus on, sitä pahemmin nuo negatiiviset tunteet nousevat pintaan, koska milloinkaan ei voi olla varmaa puolisostaan.
Ja juuri tuon perusluottamuksen häviäminen johtaa tuonlaisiin catch-22 -tilanteisiin, mitä tämän palstan emäntä kuvaa: ollako naiivi vaiko osoittaa epäluottamusta?
IM: Täytyy kyllä sanoa, että olen jossain määrin poikkeavalla kannalla, mitä tulee miehen avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin historian aikana. Ennen kristinuskoa yksiavioinen suhde ei ylipäätään ollut edes ihanne ja mies saattoi melko rauhassa pitää, jos ei ihan toista vaimoa niin ainakin jalkavaimoa ja/tai rakastajatarta. Samoin orjat olivat täysin sallittuja.
Myöhemmällä ajalla miehet saattoivat käydä esim. prostituoitujen pakeilla ja tästä tuskin kukaan erityisemmin älähti. Mitä korkeammalla penkillä mies istui, sen todennäköisemmin ja sen enemmän hänellä oli avion ulkopuolisia suhteita.
Toisin sanoen, vaikka kristillisellä ajalla monogaamisuus oli ihanne, käytännössä miehelle sallittiin melko lailla vapautta, kun taas naiselle ei juuri yhtään.
Tämän vuoksi en näe vapaata seksiä yhtä jyrkkänä rajana.
Kami: Mutta poliisin ei odoteta luottavan kansalaisiin samalla tavalla kuin puolisoiden odotetaan luottavan toisiinsa.
Niin no ei. Mutta eipähän sitä luottamusta voi perusolettamuksena odotella. Pointti oli että ei se välttämättä ole huoraksi haukkumista jos haluaa edes kerran elämässään olla varma jostakin asiasta. Niinkin merkityksellisestä. Ajattele nyt jos menee vasektomian tekemään kun ajattelee että eiköhän se yksi penska riitä, mutta sitten onkin niin että se ei ole edes oma.
Hirveä tragedia!
Yhdellä pikku testillä saa senkin pois mielestä kuormittamasta mieltä. Se voi olla juuri se asia joka saa jättämään vessanpöntön kannen ylös! Tai puristamaan hammastahnatuubia väärästä kohtaa! Se aamupalalla muroja pureskellessa mielessä kaivelee. Miehen syö, uroksen upottaa.
Arawn sanoi...
Täytyy kyllä sanoa, että olen jossain määrin poikkeavalla kannalla, mitä tulee miehen avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin historian aikana. Ennen kristinuskoa yksiavioinen suhde ei ylipäätään ollut edes ihanne
Historianharrastajana ruukinmatruuna esittää nyt vastalauseen. Nimittäin tiedossamme on, että kaikkien Itämeren alueen pakanallisten kansojen kulttuurissa aviorikoksesta rankaistiin kuolemalla. Ja tästä on myös riittävästi primäärilähteitä (lue: ruumislöytöjä), että näin myös todella on tehty. Useinkin aviorikokseen syyllistynyt pari on teloitettu yhdessä.
Viikingeillä oli rankka laki: murha, ryöstö ja raiskaus eivät olleet rikoksia, mutta tappo, varkaus ja aviorikos olivat. Syy oli siinä, että katsottiin, ettei heikolla ihmisellä ole oikeutta elämään, omaisuuteen eikä siveyteensä - kun joku murhaa, ryöstää tai raiskaa, hän joutuu kohtaamaan toisen ihmisen silmästä silmään, kun taas tappo, varkaus ja aviorikos tehdään heikon ihmisen keinoin, oveluudella ja raukkamaisesti.
Luonnollisesti laki on kuin hämähäkinverkko: kimalainen lentää läpi, kärpänen jää kiinni. Nokkimisjärjestyksen yläpäässä olleet eivät ole ikinä mistään laeista välittäneetkään, eli lait ovat koskeneet vain niitä, joilla ei ole ollut väkivaltapotentiaalia toimimaan laeista piittaamatta.
Kristinuskon tulon ainoa vaikutus on ollut siinä, että laki on nyt koskenut kaikkia - yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta, eikä aviorikoksesta enää rankaistu kuolemalla. Koska historiankirjoitus on aina yläluokan historiaa ja sen kirjoitusta, niin tästä voi jäädä harhakuvitelma, että uusi usko on tuonut mukanaan uudet lait. Tosiasiallisesti vain vanhat tavat on nyt kanonisoitu.
ja mies saattoi melko rauhassa pitää, jos ei ihan toista vaimoa niin ainakin jalkavaimoa ja/tai rakastajatarta.
Riippuen jälleen siitä, mikä oli hänen asemansa yhteiskunnallisessa nokkimisjärjestyksessä - ja mikä oli hänen suhteensa vaimon sukuun. Sieltä nimittäin saattoi tulla porukkaa kovistelemaan, jos sisko tai tytär jäi liian vähälle huomiolle tai hänelle ilmaantui kilpailijoita.
Samoin orjat olivat täysin sallittuja.
Kristinusko on kieltänyt orjuuden jo Gregorius Suuren paavikaudesta (600-luku) lähtien. Eli joudumme Skandinavian osalta rajaamaan tilanteen ennen 1100-lukua.
Myöhemmällä ajalla miehet saattoivat käydä esim. prostituoitujen pakeilla ja tästä tuskin kukaan erityisemmin älähti. Mitä korkeammalla penkillä mies istui, sen todennäköisemmin ja sen enemmän hänellä oli avion ulkopuolisia suhteita.
Ehkä, ehkä ei. Huoripukit on kyllä nopeasti tunnistettu ja he ovat olleet yhteisön tiedossa - siitä naisverkosto on keskiajalla pitänyt hyvää huolta, ja hyvä niin. Nimenmomaan juuri naiset ovat keski- ja uuden ajan kristillisessä yhteiskunnassa valvoneet siveyttä ja moraalia - eivät miehet. Tämä siitä syystä, että näin on ylläpidetty yhteisön ryhmäkoheesiota. Ryhmä, jossa joku tai jotkut sooloilevat mielensä mukaan säännöistä piittaamatta, hajoaa nopeasti - ja kun sooloilu tapahtuu navanalusasioissa, tuloksena on nopeasti ruumiita. Seksi ja väkivalta käyvät käsi kädessä, ja testosteroni, joka sekä miehellä että myös naisella säätelee seksuaalista halukkuutta, säätelee myös aggressiivisuutta ja väkivaltaisuutta.
Ruukinmatruuna kirjoitti omassa blogissaan siitä, miksi polygaamiset yhteisöt ovat väistämättä räjähdysherkkiä - ne ovat jatkuvasti sodassa joko muiden yhteisöjen kanssa tai sisällissodassa - tai jatkuvasti sodan partaalla.
Prostituutio on tuolloin ja miksei nykyäänkin tarjonnut siedetyn väylän purkaa himoja. Prostituutiota ei koskaan ole moraalisesti hyväksytty, mutta sitä on siedetty. Ruukinmatruunan omassa kirjahyllyssä on Malleus Maleficarum - ja siellä juurikin mainitaan, että "toisinaan on syytä sietää pientä syntiä, jotta vältytään suurelta" eli että prostituutiota on syytä sietää, jotta vältytään aviorikoksilta.
Mustasukkaisuus on ihmisen biologiaan syväkoodattu ominaisuus, ja se on ehdottomasti lisääntymisen kannalta positiivinen ominaisuus, koska se parantaa omien geenien mahdollisuuksia kilpailussa - sekä miehen että naisen kummankin osalta. Sanotaanhan, että "hell hath no fury like woman scorned". Mustasukkaisuus ei syntynyt kristinuskon myötä, vaan se on ollut olemassa niin kauan, kun Homo sapiens on lisääntynyt suvullisesti. Ja silloin, kun moraalinvartijat ovat tehneet tehtävänsä ja moraalisääntöjä on valvottu tiukasti, tällöin mustasukkaisuus on ollut myös vähäistä - mitä enemmän luottamukselle on katetta, sitä vähemmän puolisosta on syytä olla mustasukkainen.
Tämän vuoksi en näe vapaata seksiä yhtä jyrkkänä rajana.
Tärkein syy siihen on tosiasiallisesti se, että siinä puuhassa paita käy nopeasti liian pieneksi, jollei ole ehkäisyä käytettävänä.
Vain nainen voi tulla raskaaksi, ja hormonaalinen ehkäisy keksittiin vasta 1950-luvulla. Syrjähypyn seuraus oli nopeasti äpärä - ja se tiesi menoa. Parhaassa tapauksessa pakkoavioliittoa, pahimmassa tapauksessa sulkemista pois yhteisöstä. Tämä omalta osaltaan viilentää paljolti haluja hetken romansseihin. Kalevalasta voi lukea, mikä muinaissuomalaisessa yhteisössä oli aviottoman lapsen synnyttäneen äidin osa ennen kristinuskon tuloa.
Mielenkiintoista sinänsä, mitä vapaampaa seksi jommallekummalle sukupuolelle on, sitä kiihkempää ja voimakkaampaa myös mustasukkaisuus on. Tämä käy selkeästi ilmi ristiretkien historiasta ja Jerusalemin kuningaskunnasta, kun polygaamiset muslimit kohtasivat monogaamiset kristityt - muslimien mukaan frankkinaisilla ei ollut mitään kunniaa eikä frankkimiehillä mitään kunniantuntoa eikä miehisyyttä. frankit puolestaan ihmettelivät sitä, miten muslimit alistivat naiset täysin orjan asemaan ja miten patologisen mustasukkaisia, tunteittensa orjia ja väkivaltaisia muslimimiehet 1100-luvulla olivat.
Voisin hyvin kuvitella testauttavani lapseni, siis jos minulla olisi sellainen [taidan olla ATM :-D ]. Nykyään sen voi tehdä hyvin helposti, lähettämällä testausfirmalle muutaman hiuksen lapselta ja itseltään. Tiedon saa paluupostissa.
Tämän idea on sama kuin lottoamisessa, mutta tavallaan käänteinen. Lotossa on äärimmäisen pieni mahdollisuus voittaa, mutta koska palkinto on niin iso ja kertakustannus niin pieni, lottoaminen voi olla järkevää.
DNA-testeissä - vaikka mahdollisuus että vaimo olisi pettänyt olisikin äärimmäisen pieni - sen "pienen mahdollisuuden" tutkimatta jättämisen kustannus on se, että kenties loppuelämäsi elätät jonkun toisen miehen lasta ja petturivaimoa. Kannattaako riski ottaa, etenkin kun testin teettäminen ei maksa paljoa ja sen voi tehdä salassa?
Lisäksi jos epäilisin naiseni uskollisuutta, olisi parempi saada asiaan vastaus kuin olla kenties vuosikausia kahden vaiheilla. Aika monella naisella vaikuttaa nykyään olevan valmiutta syrjähyppyihin, eikä sitä omaa kultaa välttämättä tunne niin hyvin kuin kuvittelee. Itsekin olen saanut tarjouksia varatuilta naisilta (olenkohan sittenkään ATM?).
-Cyrano
IM: En oikeastaan arvannut, että puhe oli pelkästään skandinaaveista. En tunne tarkkaan Skandinavian muinaishistoriaa, mutta uskallan epäillä, että kristinusko ei heti tänne asti saavuttuaan karkottanut esimerkiksi orjuutta. Kehitys oli yleensä hitaampi ja vasta reformaation myötä kristinusko saavutti tukevan jalansijan kansan keskuudessa. Jos tämä päti muualla Euroopassa, ihmettelisin, jos ei olisi pätenyt myös Skandinaviassa.
Esikristillisestä Roomasta olen sen verran lukenut, että aviomiehellä oli oikeus surmata vaimon rakastaja, mutta VAIN, jos tapasi nämä itse teosta. Jossain vaiheessa laki lienee muuttunut niin, että vain orjan sai siitä surmata. Vaimon sai tietysti myös tai sitten vaimo tuomittiin perhetuomioistuimessa (kunnes Augustuksen jälkeen tästä tuli valtion syyttäjän alainen juttu).
Mies taas teki aviorikoksen VAIN, jos makasi jonkun toisen miehen vaimon kanssa. Eräänlainen omaisuusrikos, siis. Sen sijaan, jos mies makasi orjan, vapaan naisen tai jalkavaimonsa kanssa, vaimo ei voinut vaatia yhtään mitään.
Tämä oli tietysti Rooma, mutta jotensakin epäilen, että monessa paikkaa on ollut tämä "miehen aviorikos vain, jos makaa vieraan vaimon kanssa".
Mutta ehkä tästä ei kannata jankata enempää.
Lähetä kommentti
<< Home